Siitä on neljä vuotta, kun Jessika Sihvonen pakkasi tavaransa ja lähti kasitietä pitkin etelään. Opettajaopinnot veivät Feran kasvatin Turkuun, ja samalla vaihtui myös pelipaita.
Ykköspesiksessä silloin pelannut Mynämäen Vesa tuntui luontevalta vaihtoehdolta. Ykköspesistä Sihvonen oli ehtinyt pelata juniorivuosiensa jälkeen Ferassakin, samoin suomensarjaa, mutta superpesisdebyytti oli vielä tekemättä.
Ensimmäinen kausi Mynämäellä toi sarjanousun ja avasi pääsarjaportit myös Sihvoselle. Vesan mustakeltaisessa paidassa hän pelasi kolme täyttä kautta naisten Superpesistä.
Portit painettiin kuitenkin syksyllä taas kiinni. Mynämäen superpesistaival päättyi putoamiseen.
Sihvonen sen sijaan ei halunnut palata Ykköspesikseen. Hän palasi lähtöruutuunsa ja allekirjoitti vuoden superpesissopimuksen Feran kanssa.
– Mun mielestäni kasvattajaseura oli hyvä ja houkutteleva vaihtoehto. Tämä on kuitenkin suhteellisen lähellä Turkua, ja vaikka ihmiset ovat täällä vaihtuneet, niin vähän kuitenkin tiesin, miten täällä toimitaan, Sihvonen perustelee.
Pöytyä ja Mynämäki eivät olleet vaihtoehtoja
Superpesispaikka olisi tosin ollut tarjolla lähempänäkin Turkua, sillä Pöytyän Urheilijat nousi ensimmäistä kertaa seurahistoriansa aikana pääsarjatasolle.
Pöytyä pudotti karsinnoissa juuri Mynämäen suoraan kolmessa ottelussa.
– Koska tämä on kasvattajaseurani, en edes ajatellut Pöytyää vaihtoehtona, Sihvonen painottaa.
– Tämä ei ole nousujoukkue, vaan täällä on jo pitkään pelattu Superpesistä. Superi handlataan täällä hyvin.
Sen paremmin vaihtoehtojen joukossa ei ollut jatkaminen Mynämäelläkään.
– Ei ollut. Kyllä mä koin, että mulla on tavoitteet Superpesiksessä. Ykköstä en halunnut jäädä pelaamaan, hän painottaa.
Kakkoskoppari ja ykköstilanteen vaihtaja
Superpesisurallaan Sihvonen on toistaiseksi pelannut 64 runkosarjapeliä. Niissä hänelle on tilastoitu 2+8=10 lyötyä ja 32 tuotua juoksua.
Kolmen viime kauden aikana hän esiintyi Vesassa suurimmaksi osaksi jokerina. Ulkopelissä pelipaikka on käytännössä läpi uran ollut kakkoskoppari.
Sisäpelissä Sihvonen kokee olevansa omimmillaan ykköstilanteen vaihtajana.
– Vuodet Mynämäellä olivat tosi hyviä ja kehittäviä. Olen kehittynyt viime vuosina tosin paljon pesäpalloilijana ja saanut myös hyviä ystäviä, hän arvioi.
Kolme juoksua Feraa vastaan
Vuodet Mynämäellä heittivät Sihvosen luonnollisesti myös kasvattajaseuraa vastaan. Länsirannikon valtikka oli tukevasti Feran käsissä, sillä kaikki joukkueiden yhdeksän kohtaamista kolmen kauden aikana päättyivät raumalaisjuhliin.
Peleissä Sihvonen toi yhteensä kolme juoksua.
– Fera on aina sitkeä vastus. Feran kenttä ei ole helpoin mahdollinen vieraspelikenttä, mutta ihan kiva tänne oli aina tulla, kun täällä oli tuttuja katsomossa, hän toteaa.
Maanantaista lähtien Otanlahti on taas ollut Sihvosen kotikenttä. Hän oli ryhmässä mukana, kun Feran superpesisjoukkue veti kauden ensimmäiset yhteiset harjoitukset.
– Odotan nyt ensimmäiseksi joukkueeseen tutustumista. Saan uusia haasteita, uuden joukkueen ja toivottavasti vielä lisää kehitystä omaan pelaamiseeni, Sihvonen luettelee.
”Iloa ja hymyä hän tuo arkeen”
Ja uuden pelinjohtajan. Erno Tuomainen aloittaa toisen kautensa Ferassa, joten hänen kanssaan Sihvosen tiet ovat kohdanneet aiemmin vain keskinäisissä peleissä.
– Iloa ja hymyä hän tuo arkeen. Kova näyttämisen halu on varmasti, Tuomainen arvioi uutta pelaajaansa.
– Kyse on vielä omasta kasvatista. Valmentajalle on haastetta viedä häntä eteenpäin, mutta varmasti hän on äänen ja värin tuoja.
Luonnehdinta sopisi myös Miia Puolakkaan, jonka kanssa Fera on tehnyt vuoden jatkosopimuksen. Sihvonen ja Puolakka kamppailevat kaiken lisäksi samoista pelipaikoista, sillä molemmat ovat pelanneet jokeripaidassa ja ja haluavat ottaa ulkokentältä kopparin roolin.
– Pitää laittaa eri puolille koppia, Tuomainen naurahtaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.