Sasu Päivärinta seisoo pitkään vaihtoaition laitaan nojaten, pää painettuna ja kasvot peitettynä. Raskas pettymys paistaa kauas.
Lopulta Lukon B:n varakapteeni nostaa katseensa, astuu kaukaloon ja luistelee maalivahti Daniel Salosen viereen.
Korkeassa polviasennossa kaukaisuuteen katseleva maalivahti saa Päivärinnalta halauksen kypärään ja kopautuksen mailalla patjoihin.
Kaikki tietävät, että ilman Salosen torjuntoja Suomen mestaruus olisi ollut Lukolta paljon kauempana.
Nyt se on käytännössä toisessa päässä kaukaloa. Siellä Kärpät juhli riehakkaasti Äijänsuon seisomakatsomon edessä.
Tulostaulu kertoo, että oululaiset ovat voittaneet pelin 1–2 (1–0, 0–1, 0–1). Se tietää vierasjoukkueen kultajuhlia suoraan kahdella voitolla.
– Tasainen peli. Kumpikin joukkue olisi voinut voittaa, mutta Kärpät oli piirun verran parempi tässäkin pelissä, Lukon kapteeni Timi Haapio tunnustaa lopulta pukukopin edustalla.
Dominik Petr veivasi huikean avausmaalin
Lukon pelaajien ilmeet olivat vakavia, kun hopeamitalit jäällä pujotettiin heidän kauloihinsa. Kunnon hymy oli oikeastaan vain aina positiivisen maalivahti Salosen kasvoilla.
Vaikka kaikki tiesivät, että hopea oli hyvä saavutus, pettymyksen kyyneleet kiilsivät useammassakin silmänurkassa.
– Ehdottomasti tämä oli hyvä saavutus. Oli kyllä hieno matka, paljon enemmän kuin kukaan odotti, Haapio arvioi.
– Olisi vaan ollut kaikki tsäänssit voittaa tämäkin sarja. Mutta positiivinen kausi, ja ehdottomasti nousujohteinen.
Ikäluokan ensimmäinen finaali pelattiin torstaina Oulun Raksilassa, ja siinä Kärpät oli parempi puhtaasti maalein 4–0.
Lauantaina Äijänsuolla Lukko oli aluksi selvästi niskan päällä ja teki myös pelin ensimmäisen maalin.
Se ei ollutkaan mikä tahansa maali, vaan suorastaan hävytön taidonnäyte Dominik Petriltä. Tshekkisentteri pääsi nousemaan vapaasti kulmasta maalille, laittoi mailan omien jalkojensa väliin ja vippasi kiekon ohi kärppävahti Visa Vedenpään.
Kärpät oli todella lähellä maalintekoa jo avauserän lopussa, ja viimeistään toisessa erässä pelin kulku kääntyi. Lukko joutui ottamaan jäähyjä, ja lopulta Kärpät tuli tasoihin Aatos Erholtzin ylivoimamaalilla.
Päätöserässä Daniel Salonen ehti jo torjua yhden rangaistuslaukauksenkin ennen kuin Emil Pieniniemi pystyi viemään oululaiset johtoon ja samalla voittoon.
”Hopea on ihan huikea palkinto”
Kun kamppailu oli ohi ja Kärpät poseerasi jäällä joukkuekuvassa, Lukon valmentaja Jarno Mensonen oli jo valmis antamaan rauhallisen haastattelun tapahtuneesta.
– Me jätimme jäälle kaiken mitä oli. Olen ylpeä joukkueesta. Kärpät oli parempi, tuon verran parempi, hän puntaroi.
Samalla hän taitteli kokoon saamansa hopeamitalin nauhaa. Edellisen kerran vastaava palkinto oli Lukon B-nuorille annettu vuonna 1982.
– Hopea on ihan huikea palkinto. Niin kovasti nuo ovat tehneet töitä, Mensonen painotti.
– Se on meidän isoin juttumme. Olemme harjoitelleet hirveän määrän. Nuo ovat lyöneet itsensä likoon.
Alkukausi ei ollut mitään rallattelua
Mitään paraatimarssia finaalipeleihin Lukolta ei nähty, vaan joukkueen otteet etenkin alkukaudella olivat varsin nihkeitä.
Vaatimattomasti sujuneiden harjoituspelien jälkeen Mensosen suojatit lähtivät etenemään porras kerrallaan. Ensin joukkue nappasi paikan ylempään loppusarjaan, sitten pudotuspeleihin.
Niissä otteet olivatkin jo vahvoja. Tappara jäi puolivälierissä vaille mahdollisuuksia, ja välierävaiheessa HIFK pystyi voittamaan ensimmäisen kohtaamisen, mutta Lukko pystyi parantamaan ja voittamaan kaksi seuraavaa peliä.
Finaalisarjassakin jälkimmäinen peli oli Lukolta ensimmäistä parempi, mutta voittoon asti eväät eivät riittäneet.
– Näin sen kuuluu mennäkin. Ei niin, että rallatellaan joissain harkkapeleissä, vaan viikko viikolta kehittyen. Työn määrä oli ihan hurja näillä pojilla, Mensonen painotti.
– Tämä antaa uskoa, ja tämä oli myös koko organisaation juttu. Yhdessä on painettu hommia toimiston kanssa.
Kiitoksissaan Mensonen mainitsi nimeltä urheilujohtaja Kalle Sahlstedtin, junioriurheilujohtaja Timo Elon ja suorituskykyvalmentaja Harri Hakkaraisen.
– Yhtäkään peliä varten ei ole levätty, vaan harjoittelua on jatkettu koko ajan. Se on tehnyt sen, että nämä pelaajat ovat kehittyneet. Se antaa uskoa koko seuralle, Mensonen luonnehti.
Finaali houkutteli yli 1 600 katsojaa
Vaikka Lukon edellisestä B-nuorten mitalista oli ehtinyt kulua 41 vuotta, mitalijuhlia ja finaalihuumaa Raumalla koettiin jo kolmantena keväänä peräkkäin.
Kahdella edellisellä kerralla siitä vastasivat seuran A-nuoret, jotka voittivat Suomen mestaruuden sekä 2021 että 2022.
B-nuorten finaalit myös kiinnostivat ihmisiä, sillä lauantain finaalin yleisömääräksi ilmoitettiin lopulta 1 621.
– Pitää vielä muistaa, että tässä joukkueessa oli pitkälti raumalaisia poikia. Ja ne, jotka ovat tulleet muualta, ovat pelanneet täällä jo C:ssä, Mensonen huomautti.
– Pettyneitä kuuluu nyt ollakin, mutta varmasti he pian itsekin tajuavat, että se kirkastuu tuosta. Ei ihan joka pojalla noita mitaleita ole.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.