Iiro Vehmasen henkilötiedoissa lukee syntymäpaikan kohdalla Rauman maalaiskunta, mutta toisaalta häneen on syöpynyt väkevä Porin Ässien leima.
Mutta toisaalta miehen etunimi viittaa vahvasti raumalaisuuteen ja sukunimellä on Lukossa suorastaan legendaarinen kaiku.
Ympyrä Vehmasen elämässä ja jääkiekkouralla on umpeutunut, sillä tästä viikosta lähtien hän on kantanut yllään Lukon värejä ja tunnuksia. Vehmanen, 32, on tulevalla kaudella Lukon B:n apuvalmentaja.
Vielä viime kaudella Vehmanen pukeutui punamustaan. Hän oli Ässien A:n apuvalmentaja.
Valmennuskausi oli uran toinen, sillä vuotta aiemmin Vehmanen ehti olla mukana Mikael Kotkaniemen vetämässä Suomi-sarjan Karhu HT:n valmennusryhmässä videovalmentajan roolissa.
Mutta historiaan piirtynyt ympyrä kaipaa vahvistusta etenkin alkupuoleltaan. Miten raumalainen Iiro Vehmanen lopulta on?
–Olen täällä syntynyt. Isäni, äitini ja mummuni asuvat täällä. Vehmasen Jorma, jonka paita on Äijänsuon hallin katossa, on äitini isän veli, ja aikanaan Lukossa SM-liigaa pelannut Vehmasen Vesa on mun kummisetäni, Iiro Vehmanen taustoittaa.
Heinäkuussa 2020 ympyrä lähti sulkeutumaan
Lukon paidan puki lapsena ylleen myös Iiro Vehmanen. Hän pelasi Raumalla kaksi vuotta korttelikiekkoa ja ehti olla vuoden myös seuran ikäkausijoukkueessa, joka oli tuolloin Lukko -89 West.
Sitten vanhempien työkuviot muuttuivat, ja perhe muutti Ulvilaan. Iiro Vehmanen oli tuolloin kahdeksan vanha.
– Silloin tapahtui verinen siirtyminen Lukosta Ässiin. Hiukan on vettä virrannut Kokemäenjoessa sen jälkeen, Vehmanen naurahtaa.
Vehmasen ympyrä lähti sulkeutumaan jo heinäkuussa 2020. Siitä lähtien hän on enemmän tai vähemmän asunut Raumalla, ja osoite on virallisestikin ollut synnyinkaupungissa jo puolentoista vuoden ajan.
Syy muuttoon oli tyttöystävä eli Feran ja Pesäkarhujen entinen superpesislukkari Emmi Kaupinharju.
– Hieno yhtymäkohta löytyy siitäkin, että Emmin ja hänen veljensä Renen edesmennyt isä Jukka valmensi mua aikanaan Lukossa, Vehmanen muistelee.
Viime talvena koti Raumalla, työt Porissa
Maantieteelliset perusteet painoivat luonnollisesti vaa’assa, kun Vehmanen mietti tulevaisuuttaan. Hän kulki koko viime talven Raumalta valmentamaan Ässien A:ta, ja päivät venyivät pitkiksi.
Työ Ässissä oli puolipäiväistä, mutta vaati usein koko päivän. Vehmanen starttasi kohti pohjoista puoli seitsemältä aamulla, oli mukana Ässien A:n aamuharjoituksissa, meni muutamaksi tunniksi toiseen työpaikkaan töihin ja palasi illalla Isomäkeen vetämään toiset treenit.
Kotioven pääsi avaamaan usein vasta iltakahdeksalta.
– Se oli raskas paketti, kun koko muu elämä oli täällä. Välillä oli olo, että on velkaa vähän joka suuntaan. Vuosi vielä meni, mutta jos tuota olisi jatkanut neljä tai viisi vuotta, olisi lanka palanut vähän liian monesta päästä, Vehmanen luonnehtii.
– Lisäksi se tarkoitti sataa kilometriä autossa joka päivä. Bensa maksaa nyt 2,20 euroa litralta, eikä apuvalmentajan palkka ole sellainen, että sillä kivitaloja rakennellaan.
Raumalta enemmän arvostusta kuin Porista
Lukon A:n päävalmentaja Mikael Kotkaniemi teki talven aikana päivittäin samat reissut, mutta kaksikon ajovalot eivät kohdanneet ainakaan iltaisin.
Lukon A pääsi vetämään iltapäivätreenit huomattavasti aikaisemmin kuin porilaisseuran vastaava ikäluokka, joten Kotkaniemi oli yleensä jo ehtinyt olla treenien jälkeen puoli tuntia kotona, kun Ässien A vasta meni jäälle.
Etäisyydet ja ajokilometrit eivät kuitenkaan olleet ainoat syyt, miksi Vehmanen halusi Lukkoon.
– Yksi sana on arvostus, hän aloittaa.
– Toisessa paikassa on voitettu kolme kertaa Suomen mestaruus kahteen vuoteen. Tänne mut haluttiin, ja arvostus toisiamme kohtaan löytyi heti. Olen ollut Ässiin kontaktissa 20 vuotta, mutta arvostusta ei löytynyt samalla tavalla, mikä on aika erikoista.
– Olen täältä lähtenyt kahdeksan vanhana, mutta kun olin istunut puolitoista tuntia Lukon toimistolla, musta tuntui, että mua arvostetaan. Sanoin molempien seurojen suuntaan, että en voi ymmärtää, että mua arvostetaan enemmän Raumalla kuin Porissa.
”Arvostus oli täysi nolla”
Vehmanen ei edes ollut ainut kilpaikäluokkien valmentaja, joka päätti vaihtaa ensi kaudeksi Ässistä Lukkoon. Saman ratkaisun teki Jyri Niemi, joka päättyneellä kaudella oli Ässien B:n apuvalmentaja.
Tulevana talvena hän on Mikael Kotkaniemen johtamassa Lukon A:n valmennusryhmässä toinen apuvalmentaja.
Sekä Niemen että Vehmasen valmennusura Ässissä jäi ainakin tässä vaiheessa vuoden mittaiseksi.
– Porissa puhutaan paljon arvoista, Ässien arvoista. Olen Isomäen seisomakatsomon kasvatti, ja luulin ymmärtäneeni ne arvot. Jotenkin ne arvot ovat näköjään muuttuneet. Ne eivät olleet samat, Vehmanen napauttaa.
Kutakuinkin viimeinen pisara oli tapa, jolla keskustelut jatkosopimuksesta Ässien kanssa käytiin. Vehmasen mukaan hänelle oli ilmoitettu tietty henkilö, jolla oli valtuudet vastata sopimuksen sisällöstä.
Vehmanen pyysi erikseen kolmesti, että kyseisen henkilön on oltava paikalla, kun sopimuksesta keskusteltiin. Pyynnöistä ja lupauksista huolimatta näin ei kuitenkaan tapahtunut.
– Koen, että arvostus mun tekemääni työtä kohtaan oli täysi nolla. Silloin on parempi olla jossain muualla.
Karri Kivi oli ”kuin tarkkiksen maikka”
Menneisyyttään Ässissä pelaajana Vehmanen arvostaa edelleen korkealle. Hän saavutti patapaidassa kolme juniorien SM-mitalia eli C:ssä kultaa 2005, B:ssä hopeaa 2006 sekä A:ssa hopeaa 2008.
Ässien liigarinkiinkin Vehmanen mahtui, mutta ensimmäistäkään liigapeliä hän ei pelaamaan päässyt. Värikkään pelaajauransa puolustaja teki Mestiksessä ja ulkomaiden eksoottisissa kaukaloissa.
– Olen kiitollinen Ässille. Sain olla kapteeni A:ssa ja B:ssä ja sain aloittaa valmennusurani suoraan A-junnuista – sellaista mahdollisuutta ei joka poika saa, Vehmanen huomauttaa.
– Olin jollain tavalla Ässiin yhteydessä ikävuodet 8–31, eikä se rakkaus Ässiä kohtaan tule ikinä katoamaan. Ehkä se ässäläisyyden leima on silti jollain tavalla tullut muiden päissä.
– Vähän se varmaan riippuu, keneltä kysyy. Varmaan Ässissä vähän sokeana luotettiin, että jätkät, jotka ovat olleet tässä pitkään mukana, ovat ikuisia patasydämiä.
Värikästä oli Vehmasen aika jo Ässissä pelaajanakin. Porilaisilla oli tuohon aikaan koossa kovia ikäluokkia, ja samoissa joukkueissa pelasivat esimerkiksi Jussi Rynnäs, Juha Järvenpää, Mika Niemi, Sakari Salminen, Severi Sillanpää, Erik Haula, Tuomas Huhtanen, Jesse Jyrkkiö…
Valmentajana oli tuolloin Karri Kivi.
– Mä olin kuin tarkkiksen maikka siellä. Pikkuhulluja kaikki, Kivi kommentoi kaksi vuotta sitten Iltalehden jutussa, jossa pääroolissa oli kukapas muu kuin Vehmanen.
Syväkyykkyä alasti 130 kilolla
Siinä kerrottiin, miten Vehmanen yllytettiin tekemään syväkyykkyä alasti. Hän otti haasteen vastaan ja lähti tekemään neljän toiston suoritusta 130 kilolla.
Kolmannen toiston kohdalla Kivi ilmestyi ovesta punttitilaan, tuijotti hetken Vehmasta ja poistui sanomatta sanaakaan.
Jutun mukaan Vehmanen ja Kivi eivät ole koskaan puhuneet asiasta. Jälkeenpäin puolustaja sai kuulla valmentajan vain todenneen, että ”Vehmanen vetää siellä virolaisittain”.
– Olen koutsannut varmaan vähän vajaata tuhatta pelaajaa, mutta Iiroa en unohda ikinä, Kivi kommentoi.
– Aina kun Iiron nimen mainitseekin, niin siitä nousee hymy huulille. Jos mun täytyisi nopeasti luetella viisi pelaajaa, jotka ovat tehneet suurimman vaikutuksen, niin Iiro olisi siinä listalla.
Mutta miten reagoisi valmentaja Vehmanen, jos joku Lukon B:n pelaaja lähtisi tekemään kyykkytreeniä alasti?
– Mulle on ihan sama, mitä siellä touhutaan ja missä asusteissa, kunhan silloin kun tehdään, ollaan tosissaan, Vehmanen vastaa.
– Päävalmentaja voi toki olla eri mieltä.
Taukohaastattelussa Klamydian tulkintaa
Vehmanen on pelaaja, jonka meriittilistalta löytyy yksi todella poikkeava erätaukohaastattelu. Aikanaan SaPKon paidassa Vehmanen päätti vetäistä mikrofoniin oman tulkintansa Klamydian kappaleesta Pilke silmäkulmassa.
Mestis-vuosien jälkeen oli aika suunnata ulkomaille. Vehmanen pääsi elämään jääkiekkoammattilaisen elämää Ranskassa, Saksassa, Unkarissa, Puolassa ja Italiassa.
Mitalit jäivät voittamatta, mutta paljon muuta tarttui mukaan.
– Ulkomaille lähteminen oli ylivoimaisesti paras päätös, mitä olen tehnyt, Vehmanen ilmoittaa.
– Elämänkatsomukseni muuttui täysin. Näin viisi maata ja viisi kulttuuria. Opin ymmärtämään, että maassa maan tavalla. Ymmärsin, että mun pitää muuttua, ei ympäristön.
– Se sama pätee myös täällä, kun tulen Porista Raumalle. Mun pitää mukautua, koska mut haluttiin tänne.
Luonnetta ja raivoa enemmän kuin muilla
Ulkomaankierroksensa aikana Vehmanen näki myös monenlaisia valmennustyylejä. Nyt itse valmentajana hän pyrkii iskostamaan suojattiensa mieleen asenteen ja luonteen merkitystä.
– Itse pelasin aikanaan B-junnujen nelosdivarissa. Saatoimme voittaa Laitilan Jyskeen 36–1. Seuraavalla kaudella voitin B-junnujen pakkien pistepörssin, Vehmanen toteaa.
– Tiedän, mitä on nousta kakkosjoukkueesta. Olen myös saanut treenata kesät Joel Armian ja Jussi Rynnäksen kaltaisten huippujen kanssa. Kun ajatellaan huipulle nousemista, luonne on ihan ykköstekijä. Halu tehdä töitä on toinen. Jos niitä kahta asiaa ei ole, ei huipulle ole asiaa.
– Itselläni koko pelaajaura perustui siihen, että mulla oli luonnetta ja raivoa enemmän kuin jollain muulla.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.