– Istutaas tohon. Mä olen ihan puhki.
Harri Kainulainen laskeutuu harjoitusjäähallin vaihtoaition takana olevalle penkille.
Koska Äijänsuon areenaa valmistellaan tiistain CHL-kamppailuun, Lukko vetää peliin valmistavat harjoitukset naapurihallissa.
Kainulainen on ollut edellisen kerran syyskuun lopulla. Pelipaidan hän on pukenut viimeksi 27. syyskuuta, jolloin Lukko kukisti kotikaukalossaan Pelicansin.
Kainulainen oli tuolloin iskussa. Hän keräsi tehot 1+1, mutta peliaikaa tilastoihin on kirjattu vain 5.09.
Sen jälkeen iso sentteri poistui kättään pidelleen pukukoppiin. Eikä palannut.
– Silloin meni käsi rikki, Kainulainen myöntää.
Alkuperäisten toipumisennusteiden mukaan hänen piti olla kaukalossa marraskuun maaottelutauon jälkeen. Tuosta ajankohdasta on kuitenkin kuukausi, eikä paluuta peleihin ole nähty.
– Se oli sen verran paha, kun se meni. En oikein edes tiedä, mistä se alkuperäinen tuli, että mun pitäisi silloin tulla takaisin. Ei mulle kukaan sillä tavalla sanonut, Kainulainen ihmettelee.
– Mutta nyt se on kunnossa. Pelikunnossa ainakin.
Tiistaina luvassa paluu kokoonpanoon
Viimeinen lääkärintarkastus Kainulaisella oli torstaina. Lääkäri näytti vihreää valoa, mutta viikonlopun peleihin Kainulainen ei vielä pukenut.
Tiistaina hänen on kuitenkin tarkoitus vihdoin ja viimein vetää taas pelipaita ylle. Paikka on tuttu nelossentterin rooli.
– Eipä siinä kai sen kummempaa, yrittää vain tehdä hommansa. On se siistiä päästä tuonne pukuhuone-elämään taas pelien osaltakin kiinni. Yhdessä mennään ja tehdään. Se on kuitenkin tämän jutun suola, jota tässä on odottanut, Kainulainen luonnehtii.
– Raskasta se varmaan on, kuten tuossa treeneissäkin äsken huomasi. On se eri asia vetää joukkueen kanssa treenit kuin luistella yksin, vaikka mitä tekisi tuolla jäällä. On se ihan eri asia keuhkoille ja jaloille.
Nelossentterinä heti Pardubicen kimppuun
Maanantaina Kainulaisen rinnalla samassa ketjussa vuorottelivat Henri Ikonen, Niklas Ylitalo ja Lenni Hämäläinen.
Kainulainen on Lukossa pelannut myös paljon ylivoimaa, mutta toistaiseksi hänellä ei ole paikkaa kummassakaan ylivoimakentässä.
– Ei sitä muuten pääse kiinni kuin pelaamalla. Kuinka kauan se sitten ottaa, että pääsee taas tikkiin, sen aika näyttää. Mutta yritetään tehdä oma homma niin hyvin kuin osataan.
Tiistain pelissä panoksena on yksinkertaisesti CHL:n välieräpaikka. Lukko lähtee toiseen puolivälieräotteluun Dynamo Pardubicea vastaan 6–4-johtoasemassa, sillä jatkopaikka ratkotaan kahden ottelun yhteistuloksella.
– Pääsy neljän sakkiin olisi tarjolla, mutta peli kuin peli, tehdään parhaamme ja yhdessä joukkueena hommia. Se on se, mitä mä olen odottanut. Ei tarvitse enää yksin mennä, Kainulainen huomauttaa.
Viime kaudella täysi runkosarja
Ennen loukkaantumistaan Kainulainen ehti pelata seitsemän SM-liigan runkosarjakamppailua ja neljä CHL-peliä. Viime kaudella hän ja Niclas Almari olivat ainoat Lukon pelaajat, jotka pystyivät pelaamaan täyden 60 ottelun runkosarjan.
– Onhan se raskasta ollut, kun matseja on tuosta sivusta joutunut katsomaan kolmasosan kaudesta. Kyllä mieluummin siellä kentällä olisi auttamassa joukkueen kanssa, mutta näitä loukkaantumisia tässä lajissa tapahtuu. Minkäs sille voi.
Miltä Lukon tekeminen on katsomosta käsin näyttänyt?
– Kyllähän tulokset varsinkin ovat ailahdelleet. Mä olen kuitenkin aika huono analyyseissa, ja yritän nauttia pelitapahtumasta katsomonkin puolella. En mä katso yksittäisiä pelaajia, miten ne vetävät tai eivät vedä, Kainulainen vastaa.
– Tulostaulu kertoo, että vähän ailahtelevuutta on ollut, mutta en mä osaa sanoa, mistä semmoinen johtuu. Todennäköisesti jos se tiedettäisiin, niin ei tapahtuisi. Mutta tämä on urheilua, ja kaikennäköistä sattuu ja tapahtuu.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.