Rauman Lukko on viime vuosina pistänyt seurahistoriaa uuteen uskoon. Lauantaina saattaa olla seuraavan säkeen vuoro. Lukko nappasi tiistaina Lahdessa kymmenennen peräkkäisen voittonsa, kun Pelicans kaatui murskalukemin 1–6 (0–2, 1–2, 0–2). Kymmenen ottelun voittoputkeen Lukko on pystynyt liigahistoriassa myös kausina 1994–95 ja 2019–20.
– Hieno vierasvoitto, kymmenen putkikin lämmittää. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, mutta vielä ei olla valmiita, totesi Sebastian Repo, joka oli kahdella maalillaan jälleen illan hahmoja.
Joukkueella on mahdollisuus laittaa palanen seurahistoriaa uuteen uskoon lauantaina, kun Lukko piipahtaa Porissa. Seurahistoriaa paikalliskamppailussa Ässien kustannuksella: ajatuskin taitaa hymyilyttää, vai kuinka Sebastian Repo?
– Noo, ei mennä vielä asioiden edelle. Valmistaudutaan hyvin siihen otteluun ja lähdetään, kuten jokaiseen edelliseenkin matsiin. Turha tuollaisia asioita on miettiä etukäteen, vaan lähdetään tekemään kovasti hommia, kuten nytkin ollaan paiskittu, Rauman kenties kuuluisimman hymyn omistaja kuittasi.
Joukkue järjesti maukkaan synttärilahjan huoltaja Matti Koskiselle, joka täytti tiistaina 56 vuotta. Olivatko kaikki lahjat tässä?
– Kehitellään sitä vielä. Mattia muistetaan tuolla hallilla niin paljon, että voi melkein sanoa, että sillä on synttärit ympäri vuoden, Repo tokaisi.
Oli aika, jolloin Lahti oli järjestään Lukolle paha paikka vierailla. Tiistaina täysin telineisiin jäi kuitenkin kotijoukkue Pelicans. Jopa niin telineisiin, että tv-kamerat taltioivat harvinaisen näyn: Lahden hymypoika, Pelicansin päävalmentaja Tommi Niemelä ei muistanut hymyillä.
Lukon päävalmentajalla Marko Virtasella olisi ollut syytä hymyyn, mutta hän harvoin sellaista harrastaa. Virtanen saattaa arvostaa valmentajana ripauksen suoraviivaisempaa peliä kuin edeltäjänsä Pekka Virta, mutta Lukon pelissä alkaa parhaimmillaan näkyä samanlaista dominanssia kuin mestaruusmarssin uljaimpina hetkinä.
Lukko muhinoi pelikaania napakoilla syöttöketjuilla ja ärhäkällä prässillä. Katsotaan sitten kiekonhallintaa, kamppailupelaamista tai luistelumäärää, niin Lukko oli kaikilla mittareilla suorastaan ylivoimainen siihen saakka, kun peli oli numerollisesti auki.
Käytännössä homma oli paketissa ajassa 22.05, kun Lukko teki 0–4-maalinsa.Se oli kilpaa kypäränsä kanssa säihkyvän puolustajan Vili Saarijärven taidonnäyte, tällä kertaa laukauksen muodossa. Pelicansin Emil Larmille tuli syöttöseinänä toimimiseen siinä kohtaa mitta täyteen. HPK:n mestariveskari sai työpaikallaan raivokohtauksen ja iski mailansa poikki maalitolppaan.
Voittoputkessa seilaavan joukkueen itseluottamus näkyi useammassa Lukon maalissa. Thomas Gregoire (0–1) ja Sebastian Repo (0–2 ja 0–3) saivat laittaa maalinsa käytännössä tyhjiin komeiden kuvioiden kruunuksi. Raumalaisten erikoistilannepelaaminen toimi jälleen, sillä jäähyminuutit menivät 8–8, mutta ylivoimamaalit Revon ja Saarijärven osumilla 3–0.
Lukosta pisteille pääsi kaikkiaan 12 pelaajaa. Tehokkain oli keskushyökkääjä Arttu Ilomäki (0+3).
– Joskus on pörssipäiviä, joskus vähän vaikempaaa. Tänään oli mun vuoro onnistua, seuraavassa pelissä jonkun muun, Ilomäki kuittasi C Moren haastattelussa.
Ehkä Lukon pahin vastustaja on tällä hetkellä korvien välissä. Fokuksen karattua – ja Ondrej Slovacekin lenneltyä pari kertaa kuin luimihiutale talvimyrskyssä – Pelicans pääsi kahdella yhtä vastaan hyökkäykseen ja Miika Roine rikkoi Artjom Zagidulinin nollapelin.
– Pelattiin tosi hyvin siihen asti, että saatiin pari maalia. Sitten päästettiin omasta mielestä vähän irti työnteosta. No, pisteitä tässä lasketaan, ja kolme saatiin. Se on pääasia ja se, mitä tultiin hakemaan, Ilomäki tiivisti.
– Ehkä on vähän luonnollistakin, että kun peli vähän repeää, niin kaverikin saa mestoja. Siinä on asia, jota voidaan parantaa, että ollaan paikan tullen vielä tylympiä, Repo näki.
Heikkoina hetkinä Lukolla oli onnikin myötä. Esimerkiksi kun Sakke Hämäläinen sai avauserässä sudittua kiekon ohi Artjom Zagidulinin, se osui ylärimaan ja putosi maaliviivan tietämille.
Venäläisveskari myös otti ne muutamat tärkeät torjunnat, ettei Pelicans päässyt peliin mukaan. Zagidulin torjui 19 kertaa, Emil Larmi 22. Sen jälkeen, kun Zagidulin siirtyi KHL:stä Raumalle ja torjui ensimmäisen pelinsä, hän on aloittanut Lukon maalilla 11 kertaa ja viime kauden paras liigaveskari Lassi Lehtinen kolme.
Lukko nousi voiton myötä jo kuudennelle sijalle ja pudotti Pelicansin pykälän alaspäin kahdeksanneksi.
Pelicansille tappiokierteen lisäksi harmaita hiuksia tuovat poissaolot. Lahtelaisilta olivat sivussa Iikka Kangasniemi, Lukas Jasek, Topias Vilen ja Elias Vilen. Heti avausminuutilla pukusuojaan talutettiin vielä sentteri Henri Nikkanen, joka sai keskialueella Pavol Skalickyn taklauksen päin näköä.
Helpotusta kokoonpanoon Pelicans hankki JYPistä. Otsikoita kerännyt hyökkääjälupaus Brad Lambert palasi Lahteen ja pelasi heti Lukkoa vastaan.
Lukko taas sai jalkeille parhaan mahdollisen kokoonpanoon, kun Mikko Petman palasi parin pelin huilin jälkeen hyökkäykseen. Terveystilanteen myötä Lukko on pystynyt pitämään toimivia ketjuja yhdessä, ja reserviäkin aina tarvitaan.
Esimerkiksi nuorten MM-joukkueeseen kuulunut Sami Päivärinta putosi 13. hyökkääjäksi, mutta hyppäsi mukaan nelosketjuun, kun Iivari Säkkinen sai laukauksen ja kylmäpussin käteensä. Säkkinen pystyi myöhemmin jatkamaan peliä.
– Totta kai se on iso juttu, että pelaajat ovat terveenä ja rupeaa löytymään vakioketjuja ja vähän kemioitakin. Varmaan ollaan päästy samalle sivulle, ja se alkaa tuottaa hedelmää, Repo totesi.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.