Tampereella päämajaansa pitävän henkilöstöpalvelualan yrityksen, Innolink Staffin, toimitusjohtaja vastaa sovittuna aikana puhelimeen.
– Varvio.
Kyllä, kyseessä on juurikin Jarkko Varvio, joka voitti jääkiekkoilijana SM-kultaa TPS:ssä, hopeaa HPK:ssa ja pronssia Lukossa.
Uran suurin hetki taisi kuitenkin olla Suomen ensimmäinen MM-mitali eli hopea Prahan keväässä 1992 – Tshekkoslovakian valtion viimeisenä keväänä. Siinä samalla tuli voitettua kisojen pistepörssikin.
Mutta palataan noihin kiekkomuistoihin tuonnempana. Udellaan ensin, mitä miehelle nykyään kuuluu.
– Työn puolesta tässä loppuvuodesta vähän takeltelee, mutta muuten täällä Tampereella Ilves ja Tappara porskuttelevat ihan ok, Varvio vastaa.
Varvion työpaikka sijaitsee ihan Nokia Areenan kupeessa, mutta liigapeleissä hän ei ole vakiovieras.
– Areenalla tulee katsottua sellaiset viisi kuusi peliä kaudessa, ei sen enempää.
Siviilielämä uran jälkeen kuntoon ilman välivuosia
Jarkko Varvio, 51, löi hokkarit naulaan vuonna 2005, kun pelit loppuivat saksalaisen EV Ravensburgin paidassa.
Uran jatko olisi ollut mahdollista Saksassa edelleenkin, mutta Varvio mietti, että ehkä olisi viisasta laittaa siviilielämä kuntoon mieluummin pari vuotta liian aikaisin kuin pari vuotta liian myöhään.
– Tulimme keväällä Saksasta kotiin. Vaimo opiskeli silloin ja valmistui Helsingin oikeustieteellisestä. Katselin Aamulehteä ja huomasin, että eräs autofirma haki Land Rover- ja Jaguar-myyjää. Pääsin sinne ja se oli hienoa hommaa, kun autoista muutenkin tykkäsin, hän muistelee.
Varvio viihtyi työpaikassa vajaat kaksi vuotta. Hän oppi käytännön kautta myyntityötä ja kävi vielä oppisopimuksella automyyjän ammattitutkinnon. Jo aiemmin taskussa oli talonrakentajan koulutus.
– Minulla oli se ajatus, että piti mennä heti jääkiekkouran loppumisen jälkeen töihin. En halunnut pitää mitään välivuosia. Niillä kun on taipumus venähtää joskus vähän pitemmiksikin, Varvio huomauttaa.
– Minulla oli pari kuukautta lopettamisen jälkeen edessä jo uudet haasteet.
Työt vievät välillä Raumalle ja Lukon pukukoppiinkin
Vuonna 2009 oli sitten aika perustaa Innolink Staff.
– Henkilöstöpalveluiden ja rekrytoinnin parissa tässä ollaan oltu siitä lähtien, toimitusjohtaja Varvio toteaa.
Asiakkaita riittää ympäri maata aina Rovaniemeä myöten. Tampereen lisäksi yrityksellä on toimistot Turussa, Seinäjoella ja Porissa.
– Toimimme Helsingissäkin, mutta siellä ei ole toimistoa, lisää Varvio.
Työ vie varsin usein tien päälle ja välillä Varvio on saatettu nähdä Raumallakin.
– Sielläkin pyöritään tasaiseen tahtiin. Välillä täytyy käydä kahvilla Koskisen Mattia moikkaamassa.
Ex-kiekkoilijoiden kokoontumisajot
Innolinkin kirjoilla on muitakin jääkiekkotaustaisia ihmisiä.
– Se on sekä vähän sattumaa ja tarkoituksellistakin. Atte Pentikäinen istuu tuossa toimistolla vieressä, ja Ari Vallin on Helsingissä. Entinen Pelicans-pelaaja Mikko Niinikoski on meillä myös sekä ex-maalivahti Mikael Edelmann, kertoo Varvio.
Ryhmän tuntemattomin eli tamperelainen Edelmann oli Tapparan liigamiehistössä kolmella kaudella ja Sportissa yhdellä, mutta ei päässyt pelaamaan ensimmäistäkään liigapeliä vaan torjui kiekkoja Mestiksessä Jokipojissa ja Hermeksessä.
– Ehkä tuo joukkueurheilu on opettanut tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja se kilpailullisuus on siinä aika vahvasti mukana. Sieltä saa paljon eväitä työelämään. Ihmisten kanssa pitää tulla toimeen ja paljon tehdään tiimeissä töitä. Jokainen on tärkeä siinä kokonaisuudessa.
Lukon paidassa olisi pitänyt voittaa kultaa
Mennäänpä sitten niihin kahteen kauteen eli vuosiin 1995–97, jolloin Jarkko Varvio pelasi Lukossa.
– Minulla on hyviä muistoja. Seura ja joukkue olivat hyviä. Eikä minulle ole yhtään huonoa paikkaa matkalle sattunutkaan, Varvio toteaa.
– Kai se on itsestäkin kiinni, miten seuraan tulee sisään. Lukossa oli hyvä ryhmä ja varsinkin pronssikaudella olisi pitänyt voittaa mestaruus. Joukkue oli kyllä kova kuin mikä.
Lukon-vuosista Varvio muistaa myös valmentajaruletin.
– Taisi olla neljä päävalmentajaa kahden kauden aikana.
Oikein hän muistaa, sillä pronssikauden 1995–96 valmentajana aloitti Vaclav Sykora ja Pentti Matikainen veti kauden loppuun. Seuraavalla kaudella Freddy Lindfors aloitti ja muuan Jukka Jalonen jatkoi päävalmentajana.
Omat otteet ovat jääneet harmittamaan
Varvion omat pelisuoritukset Lukko-vuosina ovat jääneet hieman harmittamaan. Siirto Raumalle oli miehelle paluu Suomeen.
Hän oli kahdella edeltävällä kaudella päässyt haistelemaan NHL-maailmaa Dallas Starsissa, mutta varsinainen läpimurto jäi tekemättä.
Kahdella kaudella Raumalla Varvio nakutti pisteet 14+13 ja 9+11. Edellisillä täysillä liigakausillaan hän oli laukonut HPK:lle 25 ja 29 osumaa.
Varvion jälkimmäisellä Rauman-kaudella Lukko pelasi myös EHL-pelejä, joissa hyökkääjän saalis oli 3+2.
– Oma peli oli takkuista. Olisi ollut hienoa pelata paremmin. Meni miten meni. Ei se ollut ainakaan pelikavereista, kaupungista tai seurasta homma kiinni. Menee omaan piikkiin, Varvio pyörittelee nyt.
– Tietysti odotukset olivat itselle kovat ja varmaan muillekin, kun sinne Dallasista tulin. Parempaan olisi pitänyt pystyä.
– Pronssia tuli kuitenkin. Mukavat muistot niistä kahdesta vuodesta.
Kovia pelimiehiä ja mahtavia huoltajia
Rauman Lukossa pelasi tuohon aikaan aika kova nippu hyviä pelimiehiä. Oli Boris Rousson, Juha Riihijärvi, Mikko Peltola, Mikko Luovi, Robert Nordmark, Joni Lehto ja niin edelleen.
– Kalle Sahlstedt oli silloin porukoissa, ja hän otti meikäläisen hienosti vastaan. Hänen kanssaan oltiin vielä samaan aikaan TPS:ssäkin 2000–01, Varvio huomauttaa ja lähettää samalla terveisiä nykyiselle Lukon urheilujohtajalle.
– Huolto oli mahtava, Pekka Laaksonen, Seppo Hurme ja Matti Koskinen. Rauno Mokka ja pelaajakoordinaattori Hannu Vanhatalo olivat silloin myös mukana.
Raumalla on usein jälkeenpäin pohdittu, menivätkö Lukon mestaruushaaveet Magnum 44:n eli Joni Lehdon polven hajoamiseen.
– Se on ihan totta. Varmaan se vaikutti, uskoo Varvio.
Ei juurikaan jääkiekkoa, mutta liikuntaa kyllä
Kuuluuko jääkiekko vielä jotenkin Jarkko Varvion elämään?
– Kävin joskus jonkin verran Pirkkalan Pingviineissä jäitä vetämässä. Kahden tyttären kanssa oli kuitenkin sen verran kuljettamista eri lajien harjoituksiin, että ei ollut aikaa. Jos lähdet valmentamaan, mielestäni se pitää tehdä kunnolla, Varvio naulaa.
– Muuten käyn jäällä aika harvakseltaan. Joitain alumnipelejä olen pelannut sekä joulupäivän höntsää ulkojäillä.
Liikettä kuitenkin piisaa.
– Muita lajeja harrastan, kun ehdin. Eli hiihtoa, kuntosalia, golfia, laskettelua, lenkkeilyä ja tällaista yleistä kuntoilua.
Reilu viisikymppinen on siis iskussa?
– Kyllä sen on näin 51-vuotiaana huomannut, että nuoremmat ajavat ohi. Alkaa tappioita tulla väkisin, Varvio myöntää.
Miltä näyttää tulevaisuus?
– Toivotaan hyvää terveyttä. Kiekkoura jätti kuitenkin jälkensä polviin ja olkapäihin. Koetetaan pitää kuntoilun puolesta kroppaa kunnossa. Minulle on ollut pienestä pitäen liikunta tärkeää.
– Yritysmaailmassa koetetaan mennä eteenpäin ja kehittyä silläkin puolella. Vielä on monella saralla unelmia ja tavoitteita, Varvio näkee.
Kun paikka on, Varvio laittaa laittaa vielä terveisiä raumalaisille:
– Toivottavasti ei kukaan muista pahalla. Minulla oli siellä kaksi hauskaa ja mukavaa vuotta.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.