Seppo Hurmeella on menossa peräti 52. kausi huoltajana Lukossa ja 47. kausi liigajoukkueessa. Hän on päättänyt, että se saa olla myös viimeinen. Kuva: Juha Sinisalo
Seppo Hurme ei edes aivan tarkkaan muista, milloin kaikki alkoi. Hänen entinen lahtelainen huoltajakollegansa on sitä mieltä, että miehet olivat samalla huoltajakurssilla Vierumäellä vuonna 1971, mutta Hurme empii vuosilukua.
Hän pitää mahdollisena, että kurssi olisikin pidetty vasta vuonna 1972. Pitkä aika siitä joka tapauksessa on.
Yli puoli vuosisataa.
Vuodesta 1976 lähtien Hurme on toiminut Lukon liigajoukkueen huoltajana, ja sitä ennen hän oli viisi vuotta samassa roolissa Lukon A:ssa.
Jukka Männistö pyysi häntä aikanaan huoltajaksi, ja noina päivinä alkanut ura on kestänyt kaikki nämä vuodet ja jatkuu edelleen.
Hetken. Hurme on päättänyt, että 47. kausi liigajoukkueen huoltajana saa olla viimeinen.
– Sillai mä olen ajatellut. Rupeaa tulemaan niin paljon mittariin. En pysy enää vauhdissa mukana, vaan rupean olemaan jaloissa, Hurme tokaisee.
Ikämittariin napsahtaa seuraavaksi tasalukema. Hurme täyttää 26. huhtikuuta 80 vuotta.
– Tarkoitus ainakin olisi, että mä lopetan. Pelonsekaisin tuntein tässä vähän olen, miten aika rupeaa sitten kulumaan, Hurme sanoo.
– Mutta tässä täytyy olla kiitollinen Rauman Lukolle, että olen saanut olla tässä niin kauan, kun lajista kuitenkin tykkään.
Puhelinlaitoksen jousto mahdollisti tuplaroolin
Lajikin on muuttunut paljon niinä vuosikymmeninä, jotka Hurme on Lukon kanssa Suomea kiertänyt. Kun hän aloitti uraansa, pelaajatkaan eivät olleet ammattilaisia, toimihenkilöistä puhumattakaan.
Hurme oli töissä puhelinlaitoksella, mikä tiesi pitkiä päiviä. Ensin normaali työpäivä, sitten liigajoukkueen harjoitukset ja yhdellä kaudella samaan rupeamaan vielä A-junnujen treenit.
Pelejä pelattiin tuolloinkin myös arkisin, mikä vaati työnantajalta joustavuutta.
– Alkuaikoina olin töissä ja täällä. Puhelinyhtiöllekin täytyy olla kiitollinen, sillä olin niin onnellisessa asemassa, että pääsin aina lähtemään pelireissuille, Hurme muistelee.
Jouston piti toimia molempiin suuntiin. Mikäli jouluaattona tuli yllättäviä työtehtäviä, se oli juuri Hurme, joka soitettiin töihin.
– Monta vuotta meni niin, että pidin kesälomaa vain kaksi viikkoa. Toiset kaksi viikkoa käytettiin jääkiekkohommiin.
Missä vaiheessa uran päättyminen on ollut kaikkein lähimpänä?
– Ihan siellä alkuunsa, Hurme vastaa.
– Kun emäntä sairastui vuonna 2011, niin siitä asti on ollut hyvä, kun olen saanut olla täällä. Ei ole tarvinnut kotona olla miettimässä asioita. Nämä loppuvuodet ovat olleet tärkeitä.
Uran tähtihetki. Seppo Hurmeella on kaikki Lukon liigataipaleen mitalit, myös SM-kulta keväältä 2021. Kuva: Juha Sinisalo
Putoaminen, nousu, finaalit ja mestaruus
Hurme on nähnyt suoraan ytimestä kaiken, mitä raumalaisessa jääkiekossa on viime vuosikymmeninä tapahtunut. Hän on ainut ihminen, jolla on kaikki Lukon SM-liigan aikakaudella saavuttamat mitalit.
Hän on kokenut putoamisen 1. divisioonaan ja nousun takaisin SM-liigaan.
Kevät 1988 oli pitkään uran kohokohta. Tuolloin Lukko meni ensimmäistä kertaa historiansa aikana SM-liigan finaaleihin, ja kaudesta jäi muistoksi hopeinen mitali.
Sen syrjättävää muistoa piti odottaa toissakevääseen. Silloin Hurmeestakin tuli vihdoin Suomen mestari.
– Kyllä sitä oli odottanut. Ei sitä ensin oikein edes tajunnut. Se meni omalla varjollaan, Hurme lausuu.
– Nyt kun sitä jälkikäteen miettii, niin aika perkeleen hyvin sitä varten pitää pelata. Vain yksi joukkue voi sen kerrallaan voittaa, joten kaiken pitää natsata.
Värikkäät jutut saavat pysyä omana tietona
Mitalien lisäksi Hurmeella olisi aarrearkullinen muistoja. Hän oli esimerkiksi yksi niistä kolmesta ihmisestä, jotka olivat todistamassa, miten TPS:n Mal Davis ryntäsi Lukon pukukoppiin jatkamaan kaukalossa ulosajon tuonutta tappelua Matti Forssin kanssa.
– Siitä mä en halua muistaa mitään!
Muistojen aarrearkun hän aikoo pitää visusti lukossa.
– Ne ovat vähän sellaisia sisäisiä asioita. Mä en niistä puhu, Hurme painottaa.
– Olisi paljon juttuja kerrottavana, mutta parempi on pitää ne omana tietonaan.
Mikä tapahtuu pukukopissa, se myös pysyy pukukopissa. Se on yksi joukkueurheilun oleellisista kirjoittamattomista säännöistä.
Juuri pukukopin ilmapiiriä Hurme olettaa jäävänsä eniten kaipaamaan.
– Nämä ”Mane” (Mika Kuosmanen) ja nämä muut kaverit täältä kopista. Se huumori ja kaikki täällä. Normaalit ihmiset saattaisivat suuttua siitä, mitä täällä kopissa tapahtuu. Tämä on niin oma maailmansa, Hurme huomauttaa.
– Mutta kun on noiden poikien kanssa, se nuorentaa. Joskus kuulee puhuttavan, että joku on hankala, mutta ei kukaan ole ollut sillä tavalla hankala. Tämä huoltajan homma on sitä varten, että kenelläkään ei olisi hankalaa.
Erik Hämäläinen ja Seppo Hurme. Lukon legendoja kumpikin. Kuva: Juha Sinisalo
”Sepin peli” päättää runkosarjan Äijänsuolla
Hurme saa Lukolta ison huomionosoituksen, sillä 9. maaliskuuta Äijänsuolla pelattava Lukko–Jukurit-ottelu on nimetty ”Sepin peliksi”.
Silloin ei ole vielä jäähyväisten aika, sillä Lukon kausi jatkuu pudotuspeleissä, mutta Hurmeen huoltajauran viimeinen runkosarjan kotipeli se on.
Mutta mitä tapahtuu siinä vaiheessa Seppo Hurmeen elämässä, kun seuraava jääkiekkokausi käynnistyy?
– En sitä tiedä. Jalkapalloa pelasin itse nuorempana, mutta kun lopetin sen, en seuraavalla kaudella monta peliä käynyt katsomassa. Enkä ole kyllä sen jälkeenkään käynyt.
"Jos ”Sepiltä” näet huonon päivän, niin saat peiliin katsoa"
Mitä Lukosta lähtee, kun Seppo Hurme sulkee viimeisen kerran pukuhuoneen oven takanaan?
Joukkueenjohtaja Mika Kuosmanen jää selvästi hetkeksi pohtimaan asiaa.
– Niin. Sitä kun ei oikein osaa sanoa. Ennen kaikkea persoona ja henkilö, hän lopulta vastaa.
– Kyllähän se niin on, että jos ”Sepiltä” näet huonon päivän, niin saat peiliin katsoa. Ei hänestä ole pahaa sanottavaa kenelläkään. Hän ei tee itsestään minkäänlaista numeroa vaan hoitaa hommat.
Viime vuosina Hurmeen roolina Lukon huoltoportaassa on ollut luistinten terottaminen. Hänen kanssaan joukkueen mukana kulkevaan taustaryhmään kuuluvat Kuosmanen, huoltajat Matti Koskinen ja Juho Rakkolainen sekä hieroja Tomi Pihkoluoma.
– Onhan tuo ihan uskomatonta, että joku on ollut samassa seurassa noin pitkään, Kuosmanen toteaa.
Hurmeella on menossa 47. liigakausi ja yhteensä 52. kausi Lukossa.
– Ajat ovat niin erilaiset kuin silloin, kun hän aloitti, kun silloin käytiin samaan aikaan töissä ja silti matkustettiin joukkueen kanssa. Mutta että hän on melkein 80-vuotias ja painaa töitä muiden kanssa. Ihan uskomatonta, Kuosmanen päivittelee.
Tavanomaista ei ole sekään, että huoltajalle järjestetään oma juhlapeli. Ilveksen vastine Seppo Hurmeelle eli Lasse Laukkanen sellaisen viime kaudella sai.
– Kyllähän se jo kertoo paljon, että seura lähtee tuollaista järjestämään. Hän on ansiomerkkejä saanut, ja tämäkin on tietynlainen ansiomerkki ja muisto.
Mika Kuosmanen ja Seppo Hurme ovat tehneet vuosikymmeniä töitä yhdessä. Kuva: Juha Sinisalo
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.