Elettiin syksyä 2017, kun Timo Elo seurasi Lukon ja Someron Pallon välistä C2-nuorten ottelua Raumalla.
Lukon nykyisen junioriurheilujohtajan huomion kiinnitti erityisesti pienikokoinen keskushyökkääjä, jonka luontainen ymmärrys pelistä vaikutti todella hyvältä.
Pelaaja ei ollut joukkueensa nopein luistelija tai kovin laukoja. Hän kuitenkin oli se, joka SoPan joukkueessa teki pelin.
Sentterin nimi oli Sami Päivärinta.
Elo laski, ettei Someron Pallo saa seuraavalle kaudelle kasaan C-nuorten SM-sarjajoukkuetta. Hän laittoi nimen muistiin, ja kävi useamman kerran Päivärinnan peleissä vahvistamassa näkemyksiään.
Kun ikäluokan parhaat vuodenvaihteen jälkeen kokoontuivat Tulevaisuuden Tähdet -tapahtumaan Vierumäelle, Elo oli asiastaan varma. Hän otti yhteyttä Päivärinnan isään Juhaan ja kysyi, olisiko poika valmis siirtymään Raumalle.
– Olin silloin kasiluokkalainen. Iskä ei edes kysynyt multa vaan vastasi, että ei lähde, Sami Päivärinta kertaa.
– Sitten kuitenkaan ei saatu Somerolle sitä C:n SM-sarjapaikkaa, vaikka meillä oli ihan hyvä jengi. Katsotiin silloin, että nyt on pakko lähteä jonnekin muualle.
Ensimmäinen vuosi perhemajoituksessa
Isä-Päivärinta kaivoi Elon puhelinnumeron esiin ja kertoi, että tilanne näyttää nyt siltä, että Sami lähtee joka tapauksessa jonnekin.
– Kartoitimme vaihtoehtoja, mutta toki Lukko oli ollut ensimmäisenä kiinnostunut, sentteri huomauttaa.
– Olisi siinä ollut Turkua ja muita, mutta tämä vaikutti olevan paras paikka.
Seurasiirto tarkoitti isoa muutosta elämässä. Päivärinta muutti 15-vuotiaana yksin toiseen kaupunkiin.
– Ensimmäisen vuoden asuin perhemajoituksessa. Menin joukkuekaverini Severi Salmen perheen luo asumaan, Päivärinta paljastaa.
– Se oli Lukolta yksi vaatimus, että koska olen niin nuori, niin minun pitää asua jossain, missä on aikuisia.
Maantieteellisesti Someron ja Rauman etäisyys on 142 kilometriä.
– Ei se ihan naapurissa ole, Päivärinta hymähtää.
– Oli se vaikeaa, kun olin niin nuori. Ekan kerran, kun isä ja äiti lähtivät Tuki-Areenan pihasta Somerolle, tuli aika orpo olo.
Uudelle tasolle aina yllättävän valmiina
Päivärinta kuitenkin näytti nopeasti, että hän pärjää myös isommissa ympyröissä. Hän avasi Lukossa C-nuorten SM-karsintasarjassa ja nousi heti johtavaksi pisteiden tekijäksi.
Kun päästiin varsinaiseen SM-sarjaan, Päivärinta oli jo joukkueensa kapteeni. Kevätkaudella hän tosin huomasi usein olevansa jo B-nuorten kokoonpanossa.
– Joka vuosi Sami on yllättänyt kaikki, Timo Elo luonnehtii.
– Samissa on ollut puoli, että mihin vain hän on mennyt ja ottanut seuraavan stepin, kaikki ovat yllättyneet, miten valmis hän on ollut. Maajoukkuetta myöten hän on pystynyt yllättämään.
Juniorisarjoissa hypyt tapahtuivat piilossa massojen silmiltä, mutta tämän syksyn loikan on huomannut moni.
Lukon liigajoukkueen loukkaantumiset avasivat Päivärinnalle tilaisuuden, ja hän on tyynesti käyttänyt sen hyväkseen.
– On ollut tosi hauskaa. Ainahan siitä ammattilaisurasta on tullut unelmoitua, Päivärinta sanoo.
– Nyt kun on päässyt liigaympyröitä haistelemaan, niin onhan se ollut tosi hauskaa huomata, että niissäkin pärjää.
Tutun valmentajan tutut kuviot tasoittivat tietä
Nuorukaisen hyppäykset ovat olleet koko ajan isoja, sillä viime talvena hän pelasi ensimmäisen täyden kautensa A-junioreissa.
Päivärinta meni suoraan eturiviin, nousi joukkueensa ykkössentteriksi ja voitti runkosarjassa sisäisen pistepörssin.
– Olin häkkipää ja katselin syksyllä nimiä siinä yläpuolellani. Mietin, että kova taistelu peliajasta tulee. Aika nopeasti siinäkin sarjassa huomasin, että pärjään, Päivärinta muistelee.
– Tiesin kyllä, että pystyn pelaamaan liigassa ja pärjäämään. Ehkä se yllätti, kun ekoja CHL- ja liigapelejä pelasin, että ei se ollutkaan niin iso harppaus.
Viime kaudella Päivärinta sai Lukon A:ssa paljon vastuuta päävalmentaja Marko Virtaselta. Nyt Virtanen valmentaa Lukon liigajoukkuetta, mikä osaltaan tasoitti 18-vuotiaan sentterin tietä.
– Kyllä se on auttanut. Tiedän pelityylin, ja treenit ovat samoja. Varsinkin se helpotti aluksi, että treenit olivat samoja. Pelityyli taas tulee selkärangasta, Päivärinta arvioi.
Liigahistorian kolmas somerolainen pelaaja
Päivärinta teki liigadebyyttinsä syyskuun lopulla paikallispelissä Ässiä vastaan. Samalla hänestä tuli liigahistorian kolmas somerolainen pelaaja ja toinen pääsarjatasolla pelannut Someron Pallon kasvatti.
Ensimmäisenä somerolaisena liigakentille nousi Niklas Salo, joka tosin on Salo HT:n kasvatti. Pienikokoinen taituri rohmusi pisteitä Mestiksessä, mutta liigaura jäi ainakin toistaiseksi 36 TPS:ssä ja Pelicansissa pelatun pelin mittaiseksi.
SoPan kasvateista liigajäille pääsi ensimmäisensä Otto Nieminen, joka on pelannut seitsemällä kaudella 212 liigapeliä samoin TPS:ssä ja Pelicansissa. Tällä kaudella Nieminen hyökkää FPS:n Mestis-paidassa.
– Nieminen pelasi TPS:n A:ssa silloin, kun ne voittivat Suomen mestaruuden, Päivärinta muistelee.
– Legacy Bowl oli silloin meidän joukkueemme treeneissäkin, ja Nieminen oli jakamassa nimmareita. TPS oli iso juttu silloin Somerolla.
Turkulaisseuralla on muutenkin kannattajakuntaansa Somerolla, jossa liehuvat myös Tapparan, HIFK:n ja Jokerien liput.
– Kaupunginjohtaja Sami Suikkanen on kova Lukko-fani. Se on tärkeintä, Päivärinta virnistää.
Häkkipää ei saanut mestaruuspyttyä
Päivärinta pääsi itse nostelemaan viime keväänä samaa palkintoa, kun Lukko voitti 63 vuoden tauon jälkeen A-nuorten Suomen mestaruuden.
Hänelle ei kuitenkaan tarjoutunut mahdollisuutta toistaa Niemisen temppua.
– Olisin halunnut viedä sen Somerolle, mutta se oli meillä niin lyhyen aikaa Jääkiekkoliiton toimesta, että ei se kerinnyt kiertämään ihan kaikilla, Päivärinta harmittelee.
– En ollut häkkipäänä ihan eturivissä saamassa sitä itselleni.
Tulokasennätystä jakaa nyt kaksi
Vaikka Nieminen on Päivärintaa seitsemän vuotta vanhempi, somerolaiset tuntevat toisensa hyvin.
Someron parhaan liigapelaajan titteli on toistaiseksi Niemisellä, sillä hän on koonnut liigaurallaan yhteistehot 29+22=51.
Päivärinnan saldo on 0+2, mutta pelejäkin hänellä on vasta seitsemän.
– Viime pelin jälkeen Nieminen laittoi onnitteluviestin, että nyt ollaan tasoissa tulokkaiden piste-ennätyksessä, Päivärinta paljastaa.
– Molemmilla on nyt kaksi pistettä ekalta kaudelta. Sanoi vaan, että nyt rinnalta sitten ohitse.
Seiväskin sopi nuorena käteen
Somerolaisia juuriaan Päivärinta osaa selvästi arvostaa. Kotikaupunkinsa urheilutarjonnan hän on käynyt lapsuudessaan kattavasti läpi, sillä jääkiekon lisäksi lajilistalla olivat jalkapallo, salibandy ja yleisurheilu.
Päivärinta on esimerkiksi nähty kilpailijana Someron seiväskarnevaaleilla. Hän hyppäsi Someron Esan paidassa 12-vuotiaana seivästä 250, kun esimerkiksi saman seuran moninkertainen aikuisten Suomen mestari Eemeli Salomäki pääsi 13-vuotiaana 263.
Nuorukainen myös ymmärtää nykyisen asemansa. Hän tietää, että Somerolla seurataan nyt Lukon pelejä.
– Itsellä on ollut mielessä, että on tosi siistiä, että pystyn näyttämään, että jos vaan on halua, niin sieltäkin voi päästä eteenpäin, Päivärinta luonnehtii.
Halua hänellä on ollut, mistä luonnollisesti kertoo myös muutto pois kotoa teini-iässä jääkiekon takia.
– TPS:n A:ssa nyt pelaavan Eetu Tervon kanssa kilpailtiin aina kaikesta. Aina ei edes hymyilty, vaikka oltiin parhaita kavereita, kun oltiin niin tosissaan, Päivärinta muistelee.
– Mutta ajattelen, että jos vetää aina täysillä ja tosissaan, se kehittää.
Lukon kanssa sopimus myös ensi kaudesta
Kehitysaskeleita on nähty viime kuukausienkin aikana. Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt ennusti jo kesällä, että Päivärinta tulee pelaamaan myös liigassa.
Nyt hän kuitenkin tunnustaa liittyneensä Päivärinnan yllättämien kerhoon.
– Hän on ollut siihen nähden yllätys, mitä mä odotin häneltä tällä kaudella, Sahlstedt toteaa.
– Viime vuonna hän näytti junioripelaajalta, mutta nyt hän on saanut vähän raameja kesän aikana. Nyt hän ei näytä enää pikkupojalta.
Lukon kannalta on oleellista, että Päivärinnalla on jo raumalaisseuran kanssa sopimus myös kaudesta 2022–23.
– Jos poika jatkaa samaan malliin, meillä on varmasti halukkuutta lisävuosiin. Hyvin on aloittanut, Sahlstedt ilmoittaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.