Jonne Tammelalla, 25, on ollut vähän erilainen kesä.
Kun SM-liigakiekkoilijan kausi päättyy ennen puolivälieriä, siinä on se hyvä puoli, että kesä on pitkä. On ollut aikaa kuntouttaa vanhat krempat, tehdä kehittävää harjoittelua sekä viettää aikaa perheen ja kaverien kassa.
Kausien 2020–21 ja 2021–22 jälkeiset kesät olivat Tammelalle vähän erilaisia. Hän pelasi SM-finaaleissa ensin Rauman Lukon, sitten Turun Palloseuran kanssa.
Ensin tuli mestaruus, sitten hopeaa.
– Sinä kesänä, kun olimme voittaneet Lukon kanssa mestaruuden, taisin olla joukkuetreeneissä kolme päivää. Nyt olen ollut yhdeksän viikkoa. On siinä aika iso ero, Tammela kuvailee.
Tammelan kasvoille nousee leveä hymy, kun hän muistelee kahta vuottaan Raumalla.
– Se oli tosi hienoa aikaa. Meillä oli kaksi vuotta ihan pirun kova jengi. Kun vielä voitettiin lopulta mestaruus, niin olihan se sellainen, ettei sitä unohda ikinä. Tai ainakin toivon, etten unohda, ei sitä tiedä, jos tulee joku dementia.
Tammelan mukaan Lukolla oli tuolloin huima joukkuehenki. Monet mestarijoukkueen pelaajat pitävät vieläkin yhteyttä keskenään.
– Vaikka oli korona ja kaikki, niin se jeesasi hirveästi, kun oli koppi täynnä huipputyyppejä. Ei tavallaan haitannut, kun ei päässyt mihinkään käymään, sitten olimme vain porukalla jonkun kämpillä.
Mestaruuden voittaminen toi ison oivalluksen
Tammelan urakin kääntyi Raumalla nousuun. Hän kuvailee kehittyneensä ihan jokaisella osa-alueella, myös henkisesti.
Kun hyökkääjä vuonna 2019 siirtyi Lukkoon, takana oli kolme repalaista kautta Pohjois-Amerikassa OHL:ssä, AHL:ssä ja ECHL:ssä. Loukkaantumisiakin oli ollut.
KalPassa 2014–16 Ylivieskan kasvatti oli murtautunut liigapelaajaksi (79 liigaottelua, 9+8=17), mutta Lukossa hän pelasi uransa toistaiseksi tehokkaimman kauden (17+13=30) – ja voitti sen mestaruuden.
Markkina-arvo kasvoi. Tammela teki kaksivuotisen sopimuksen TPS:n kanssa.
– Niin se menee änärissäkin. Kaikki haluavat jengiinsä niitä jätkiä, jotka voittavat Stanley Cupin.
Jos ei mestaruus nyt ihan Tammelan elämää mullistanut, niin ainakin se avasi uudella tavalla silmät jääkiekkoilijana.
– En ollut oikein ikinä ennen voittanut mitään, enkä osannut ajatella, kuinka nättiä se oikeasti on. Mestaruudesta tuli ymmärrys, että minkä takia tätä kuitenkin sitten lopulta pelataan. Okei, jääkiekko on työ ja siitä saa rahaa, mutta kun yhdessä saavuttaa jotain, niin se on se isoin juttu ja suola.
– Voittamiseen jää ehkä vähän koukkuunkin. Sen jälkeen haluaisi joka vuosi voittaa ja taistella kultamitalista. Kyllä se mestaruus oli sellainen, minkä haluasin vielä kokeilla ainakin kerran, ehkä kahdestikin.
SaiPaan ison roolin perässä
Tulevalla kaudella Tammela ei todennäköisesti taistele mestaruudesta tai mitaleista. Pitsiturnauksessa yllä oli ensimmäistä kertaa SaiPan keltamusta nuttu.
SaiPan mestaruus olisi viime kauden jumbosijan jälkeen jo pelkkä pudotuspelipaikka. Miten vielä pari vuotta sitten finaaleita tahkonnut hyökkääjä nyt päätyikin Lappeenrantaan?
– Mietin sitä, että olin neljä vuotta ollut aika kovissa jengeissä ja koko ajan halunnut sitä, että pääsisin pelaamaan kiekolliseen rooliin, niin sanotusti vakituiseksi top6-hyökkääjäksi. SaiPassa on ainakin lähtökohtaisesti tarjolla iso rooli, mutta toki se pitää itse ansaita. Pitää pystyä toimittamaan ja auttamaan jengiä, ei voi piiloutua kenenkään taakse.
Seuraavan kauden sopimuksia aletaan neuvotella SM-liigan kulisseissa jo hyvissä ajoin syksyllä.
Periaatteessa olisi ollut mahdollista, että Lukon mestarivalmentaja Pekka Virta olisi ollut houkuttelemassa Jonne Tammelaa SaiPaan ennen kuin lähti Lappeenrannasta lokakuussa 2022. Mutta ei kuulemma houkutellut.
– Ei "Peksillä" ehtinyt olla vaikutusta. Tein diilin SaiPan kanssa aika paljon kauden jälkeen, katsoin ja mietin pitkään, mikä olisi hyvä paikka.
Tammela antaa ymmärtää, että pelaisi vielä joskus mielellään Lukossakin, jos asiat niin lutviutuvat.
– Aika näyttää, jos joskus vielä tulisi käymään Raumalla. Mitään pahaa sanottavaa Lukosta ei ole.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.