18. maaliskuuta se alkoi, ja 24. maaliskuuta se voi jo päättyä. Kauan ja hartaasti odotettu pudotuspelikevät on jäämässä Rauman Lukon osalta alle viikon mittaiseksi.
HIFK ryösti keskiviikkona Raumalta puolivälieräsarjan kolmannen voiton. Sarja on nyt IFK:lle 3–0, ja välieräpaikka katkolla perjantaina Helsingissä.
– Samanlaista peliä vaan, puolustetaan tiiviisti, ja kun on paikka, niin pistetään sisään. Ei se sen kummempaa ole, HIFK:n tähtihyökkääjä Kristian Vesalainen totesi pelin jälkeen.
Paljon sen tylymmäksi ei jääkiekkopeli enää mene kuin Lukon ja HIFK:n kolmas kohtaaminen.
IFK pisti avauserässä käytännössä kaikki laukauksensa pussiin, tulitti Lukon ykkösveskarin Artjom Zagidulin vaihtoon ja lasketteli sarjassa kolmanteen voittoon.
Ottelun loppulukemat olivat 3–5 (1–3, 0–0, 2–2).
– Hyvä lähtö peliin, momentum ja maali. Sitten se kyllä hävisi aika nopeasti. IFK:lla kolme vai neljä laukausta ja kolme maalia, harvinainen erä. Eipä siinä, tällainen tänään, Lukon päävalmentaja Marko Virtanen pureskeli lehdistötilaisuudessa.
Yleisö löysi halliin, Lukko oli latautunut
Tiistaina Tampereella Tapparan kannattajat eivät enää jaksaneet täyttää hallia, vaikka joukkue johti KooKoota vastaan puolivälieräsarjaa 2–0.
Lukon kannattajien olisi ollut helppo jäädä kotiin, kun sarja oli jo 0–2 HIFK:lle, mutta raumalaiset eivät hylänneet Lukkoa. Yleisömäärä oli keskiviikkona 4 232.
Lukko puolestaan oli päättänyt herättää sarjan henkiin. Sen latautuneemmin ei voi joukkue luukuista tulla kuin Lukko tuli.
Kaukalossa oli ensimmäisessä erässä reilut kymmenen minuuttia vain yksi joukkue.
Lukko pysyi kiekossa, myllytti IFK:n päädyssä ja sai lopulta palkinnon 1–0-maalinkin muodossa. Puolustaja Matthew Abtin heitto siniviivalta meni lopulta Antti Saarelan kautta sisään.
Osumassa oli sellaista suoraviivaisuutta, jota Lukon olisi jo aikoja sitten pitänyt tuoda peliinsä ja varsinkin ylivoimapeliinsä lisää: laukauksia maalille. Ja mielellään vielä maalia päin.
– Lukko tuli hurjasti päälle heti alkuun ja me taas olimme sen kanssa vähän kankeana. Täytyy sanoa, että jonkunnäköistä sattumaakin siinä kävi, sillä aika lailla sataprosenttisella tarkkuudella löysimme verkon perukoille loppuerässä, HIFK:n päävalmentaja Ville Peltonen totesi.
IFK sai tasoitusmaalinsa ensimmäisestä maalia kohti suuntautuneesta laukauksesta. Syntyajaksi kirjattiin 11.30 ja tekijäksi Otto Paajanen.
Heti perään HIFK sai Lukon hyökkäyspään turhasta jäähystä ylivoiman.
Takatolpalle vapaaksi unohtunut Sebastian Dyk näpäytti 1–2. Täydellisen syötön tarjoili parahiksi pudotuspeleihin pelikuntoon toipunut Julius Nättinen.
Seuraavasta hyökkäyksestä täsmähankinta Kristian Vesalainen räväytti suorasta luistelusta vielä 1–3.
Artjom Zagidulin ei ollut ehtinyt torjua tuossa vaiheessa Lukon maalilla vielä käytännössä kertaakaan. Eikä ehtinyt torjuakaan, sillä hänet vaihdettiin ajassa 14.21 Samuel Jukuriin.
– Eka erä oli meiltä tosi hyvä, maaleja tuli ja ylivoimakin toimi. Mutta ei tämä helppoa ole, tiukkoja pelejä ja Lukko painaa kovaa päälle, Vesalainen kommentoi.
Jukuri pelasi ensimmäisen pudotuspelinsä
Zagidulin aloitti runkosarjassa 52 peliä ja tuli penkiltä sisään yhdessä. Se oli liigavahdeista eniten, ja ehkä liikaakin.
Urheilujohtaja Kalle Sahlstedt kyllä vakuutteli tammikuussa, että Lukko on ottanut opikseen viime kaudesta, eikä Zagidulinia peluuteta nyt puhki.
Zagidulinille merkittiin avauserässä lopulta yksi torjunta, Jukurille ei yhtään.
Aiemmin Mestiksessä ja KHL:ssä pelanneelle Jukurille, 26, kyseessä oli ensimmäinen SM-liigan pudotuspeli tolppien välissä.
Jukurin ensimmäinen playoff-torjunta oli näyttävä. Hän sai heti toisen erän alkuun yleisöltä raikuvat suosionosoitukset napattuaan räpyläänsä Eetu Koivistoisen laukauksen paraatipaikalta.
No, Koivistoinen veti kyllä suoraan käteen.
Siihen Jukurinkin hurraahuudot jäivät. Torjuntoja Lukko-vahdille kertyi 13, ja taakse meni kaksi kiekkoa.
Karjalainen osui viimein, mutta liian myöhään
Lukon kapteeni Anrei Hakulinen ja päävalmentaja Marko Virtanen nimesivät sarjan toisen pelin jälkeen ylivoimapelin asiaksi, joka täytyy saada toimimaan, jos Lukko aikoo sarjan kääntää.
Mutta eihän se toiminut, kuten ei ole toiminut puoleentoista kuukauteen. Ei ainakaan silloin, kun peliä ratkottiin.
Lukko on pelannut reiluun kuukauteen 11 pelin jakson, jonka aikana joukkue on tehnyt yhdeksässä pelissä korkeintaan yhden maalin. Se on noin kolmella miljoonalla eurolla kootulta joukkueelta käsittämätön suoritus.
Nyt maaleja tuli lopulta kolme, mutta ei kirous tai tuska kyllä mihinkään kadonnut.
Vastaavasti IFK pisti pelin päätöserässä ylivoimalla pakettiin. 1–4 ja 2–5-maalit sivalsi Iiro Pakarinen, joka on osunut sarjan jokaisessa ottelussa.
Lukon 2–4- ja 3–5-kavennukset olivat jollain tavalla kuin kohtalon ivaa. Yli 30 peliä ilman maalia tarponut Jere Karjalainen sai vihdoin kiekon maaliin – ensin alivoimalla ja sitten ilman maalivahtia.
Karjalainen oli osunut viimeksi 4. helmikuuta TPS:n verkkoon ja sitä ennen 9. joulukuuta KalPaa vastaan.
Peli oli vain karjalaisen maalihanan auettua jo käytännössä ratkennut.
Pelin ollessa vielä auki Lukko ei tahtonut saada kiekkoa millään Roope Taposen ohi, ei edes vahingossa eikä väkisin. HIFK-veskarille torjuntoja kirjattiin ensimmäiseen erään 10, toiseen 11 ja kolmanteen 13.
Marko Virtanen vakuutti, että Lukko ei ole luovuttanut.
– Emme ole oikein onnettarenkaan suosiossa. Kova usko on siihen, ett'ä yksi voitto voi tehdä meille ihmeitä.
Vain muutama vaimea vihellys ja ”Viirtanen” -huuto kaikui ottelun päätyttyä Äijänsuolla, kun yleisö lähti hallilta kotiin.
Kenties viimeistä kertaa tällä kaudella.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.