Muutama Lukon pelaaja kynäilee Äijänsuon jäähallin jäällä. Kaukalossa ovat loukkaantumisen jälkeen kuntoaan hakeva Harri Kainulainen, vähälle peliajalle jäänyt puolustaja Onni Korkka sekä Westerholmin veljekset Pathrik ja Ponthus.
Sekä kolmaskin Westerholm, kaksivuotias Matheo, joka on pukeutunut isänsä pelipaidan pienennettyyn versioon.
Hänelle jäähalli on jo tuttu paikka. On tyypillistä, että Lukon kotipelien jälkeen ensimmäinen pelaaja, joka ilmestyy pukukopista ilman varusteitaan, on Pathrik Westerholm. Hän kaappaa katsomosta poikansa syliinsä.
Kaukalon puolella isä ja poika eivät kuitenkaan yleensä ole.
– Tämä oli ensimmäinen kerta. Halusin hänen näkevän hallin myös kaukalosta, Westerholm valottaa.
Matheo täyttää tammikuussa kolme vuotta, ja ikäisekseen hän on taitava luistelija. Isän ja pojan yhteistä laatuaikaa on tavallisesti luisteleminen Lähdepellon TukiAreenan jäällä.
Ajatukset eivät nyt pelkästään jääkiekossa
Kun Pathrik Westerholm edellisen kerran edusti Lukkoa, hän ei vielä ollut isä. Perheenlisäys oli kuitenkin miehelle syy palata Ruotsiin, ja molemmat Westerholmit edustivat välillä kolmen kauden ajan SHL:ssä Malmö Redhawksia.
Täksi kaudeksi kaksoset palasivat Lukkoon, ja moni asia oli ehtinyt muuttua Pathrik Westerholmin arjessa, arvoissa ja elämässä. Matheon lisäksi miehen perhe on kasvanut yhdeksän kuukauden ikäisellä Valtherilla.
– Hän toistaiseksi vain kierii ympäriinsä, Pathrik Westerholm toteaa.
– Totta kai se on iso juttu, kun tulee isäksi. Lasten kanssa eläminen on ollut todella hauskaa alusta asti, vaikka tietysti se ottaa kaiken vapaa-ajan.
Se on ehkä myös etu, kun elää jääkiekkoammattilaisen arkea vieraassa maassa.
– Kun olimme täällä ensimmäistä kertaa, ajattelin vain jääkiekkoa. Se voi auttaakin, kun voi ajatella jotain muuta. Kun on lapsia, elämään tulee automaattisesti sisältöä jääkiekon ulkopuolelle.
Ensimmäistä kertaa isänpäivä ulkomailla
Sunnuntaina Pathrik Westerholm viettää ensimmäistä isänpäiväänsä kaksinkertaisena isänä, ja edessä on ensimmäinen isänpäivä ulkomailla.
Ruotsissa isänpäivää vietetään samaan tyyliin ja samaan aikaan kuin Suomessakin. Isänpäivä on Tanskaa lukuun ottamatta kaikissa Pohjoismaissa sekä Virossa marraskuun toinen sunnuntai.
– Isänpäivänä olemme perinteisesti syöneet yhdessä päivällistä, juhlineet isäämme ja tuoneet hänelle lahjoja, Westerholm kertoo.
– Meitä on neljä sisarusta, ja yleensä olemme isänpäivänä isämme luona yhdessä kotona.
Isänpäivätoiveena luistelut pojan kanssa
Tänä vuonna perinne ei toteudu, sillä Pathrik ja Ponthus viettävät sunnuntain Raumalla. SM-liiga on maaottelutauolla, mutta Lukko harjoitteli lauantaina ja suuntaa maanantaina kohti Innsbruckia tiistaisen CHL-ottelun vuoksi.
Mitä odotat isänpäivältä?
– En mitään erityistä. Odotan sitä, että meillä olisi perheenä hieno päivä ja pääsisin luistelemaan vanhemman poikani kanssa, Westerholm sanoo.
– Perjantaina pääsin jo hänen päiväkotiinsa isien aamupalalla. Menin hänen mukaansa ja sain leikkiä siellä. Se oli hauska kokemus.
Haluaisitko, että pojastasi tulisi isona jääkiekkoilija?
– Jos hän haluaa. Hän voi tehdä, mitä ikinä haluaa, mutta yritän tarjota hänelle mahdollisuuden tutustua erilaisiin urheilulajeihin.
Isä päätyi huoltajaksi, kun pojat aloittivat jääkiekon
Myös Westerholmin veljekset harrastivat nuoruudessaan monipuolisesti. He pelasivat jääkiekon rinnalla 16-vuotiaaksi saakka jalkapalloa, hieman nuoremmiksi myös käsipalloa ja ehtivät kokeilla salibandya ja uintiakin.
Kaksoset ovat kotoisin Ruotsin etelärannikolla sijaitsevasta Karlskronasta, joka on jalkapalloaluetta. Myös heidän isänsä pelasi aikanaan jalkapalloa, joten miten veljesten lajiksi lopulta valikoitui jääkiekko?
– En oikeastaan tiedä. Äitimme vei meidät taitoluisteluharjoituksiin, kun olimme kolmen vanhoja. Pidimme luistelusta, ja sen jälkeen aloimme pelata jääkiekkoa, Pathrik Westerholm muistelee.
– Mutta vaikka isämme oli itse ollut jalkapalloilija, hän oli aina meidän mukanamme. Hän oli joukkueissamme huoltajana, teroitti kaikkien luistimia ja toi meidät käytännössä aina harjoituksiin. Hän oli iso tuki, etenkin kun olimme nuorempia. Ja on edelleen.
Lukon pelaajista kolmella lapsia
Pathrik Westerholm on Lukon pelaajista ainut, jolla on kaksi lasta. Muita isejä joukkueessa ovat vuosi sitten lapsen saanut Samuli Piipponen sekä viime viikolla isäksi tullut Sebastian Repo.
Seuraavana jonossa on maalivahti Samuel Harvey, jonka puolisolla on laskettu aika kahden viikon päästä.
Millaisen neuvon isyydestä antaisit Revolle ja Harveylle?
– En millaistakaan. Heidän pitää opetella se itse.
Siirto eri ketjuihin oli nyt hyvä asia
Pathrik Westerholmin lähtökohdat ensimmäiseen Lukko-visiittiin kaudella 2019–20 eivät olleet parhaat mahdolliset, sillä hänen kesäharjoittelunsa oli käytännössä toipumista pahasta jalkavammasta.
Hän pelasi tuolloin lopulta 52 ottelua tehoin 14+23=37. Nyt takana on 22 peliä, ja Pathrik Westerholmin tehot ovat 5+8=13.
– Pystyn parempaan ja haluan parantaa, Westerholm toteaa.
– Koko joukkue pystyy parantamaan. Meidän suorituksemme ovat olleet liian epätasaisia.
Pathrik Westerholm avasi kauden tehokkaasti kolmen pelin pisteputkella. Sen jälkeen pisteitä irtosi harvakseltaan, mutta kolme viimeistä peliä ennen taukoa olivat melkoista tykitystä.
Niissä mies ylsi kaikissa pisteille, ja huippuna oli KooKoo-pelin neljän pisteen suoritus. Ne pelit hän myös pelasi eri ketjussa kuin kaksoisveljensa Ponthus.
– Me emme ole nyt pelanneet yhdessä, ja se on ehkä ollut parempi. Keskittymisemme on ollut omassa pelissämme, Pathrik Westerholm pohtii.
– Välillä meillä on erimielisyyksiä. Ei voi sanoa, että tappelisimme keskenämme, mutta olemme pettyneitä ja turhaudumme helposti, kun pelaamme yhdessä.
Samoissa joukkueissa he ovat pelanneet koko uransa. Jokaisen seurasiirron miehet ovat tehneet yhdessä, mutta samoissa ketjuissa he eivät aina ole pelanneet.
Myös Pekka Virta laittoi veljekset Lukossa välillä eri ketjuihin.
– Tiedän, että osaamme pelata yhdessä, mutta peluutus on aina valmentajan valinta.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.