Äijänsuon jäähallin täyttää repivä ääni.
Se on peräisin Lukon vaihtoaitiosta, josta revitään irti punavalkoisia CHL-mainoksia.
Jääkään ei ole harjoittelukunnossa, vaan siinä on melkoisia vesilammikoita.
Lukon CHL-taival on ohi, mutta kausi jatkuu. Jäähalli pitää muokata jälleen liigakuosiin, sillä torstai-iltana se toimii näyttämönä kahden sinikeltaisen kohtaamiselle, kun Lukko saa vastaansa Jukurit.
– Nopeasti tulee paluu arkeen, Lukon hyökkääjä Sebastian Repo lausahtaa, kun hän jää vaihtoaition viereen antamaan sovittua haastattelua.
Maalin päässä finaalista
Tiistain CHL-välierästä on kulunut puolisen vuorokautta. Se päättyi raumalaisittain pettymykseen, kun Geneve-Servette oli parempi maalein 2–3 ja rynnisti loppuotteluun yhteismaalin 4–5.
Keskiviikkona Lukon joukkue kokoontui hallille, mutta treeniruuvi oli höllillä kierteillä. Ohjattua harjoitusta ei ollut, vaan pelaajat saivat päättää itse, mitä tekivät.
– Nyt meidän CHL-rupeamme on ohitse, ja keskitytään täysillä SM-liigaan. Meillä on siinä tavoitteet, ja olemme pelanneet hyvin. Jatketaan ihan samalla kaavalla, Repo linjaa.
– Tietenkin harmittaa. Lähellä olimme, maalin päässä finaalista, joten sillä tavalla jäi vähän karvas maku.
Kaiken lisäksi tiistain peli ehti jo nostaa toiveet katonrajaan. Lukko vei kamppailun alkupuolella peliä taktisesti, ja kun vielä Jakob Stenqvist ja Brayden Burke kävivät tekemässä maalit, toinen jalka työntyi hiljalleen kohti finaalia.
Kunnes Geneven suomalaispelaajat ottivat show’n haltuunsa, ja sveitsiläiset menivät Valtteri Filppulan kahdella ja Sami Vatasen yhdellä maalilla voittoon.
– Tuo CHL oli kaikkinensa hieno rupeama. Se myös antaa paljon joukkueelle, vaikka palkintoa ei tullut, Repo huomauttaa.
– Mun mielestäni me pelasimme kaikkinensa hienot CHL-pelit. Voisi kliseisesti sanoa, että olisimme ansainneet enemmän.
”Kyllä se yhdistää”
CHL kuljetti Lukon Tanskaan, Itävaltaan, Tshekkiin, Saksaan ja kahdesti Sveitsiin. Raumalla puolestaan nähtiin joukkue myös Pohjois-Irlannista.
– Vaikka mitään konkreettista ei jäänyt käteen, niin kyllä se yhdistää, kun lähdetään kimpassa tuonne reissun päälle ja pelataan kovia kansainvälisiä pelejä Euroopan kärkeä vastaan, Repo näkee.
– Mun mielestäni haaste, joka sieltä on tullut, on vahvistanut meitä ja uskon, että pystymme ammentamaan siitä tähän kotimaiseenkin.
Tarinalla on myös toinen puoli. CHL:n pelaaminen on tiennyt Lukolle raskaita vieraspelimatkoja, pitkiä viikkoja ja matkustuskilometrejä, maksanut paljon rahaa, luonut hankalia asetelmia liigapeleihin ja tuonut myös loukkaantumisia.
Esimerkiksi tiistain ottelu päättyi puolustaja Niclas Almarilta loukkaantumiseen. Hänen voinnistaan ei Lukolla vielä keskiviikkona ollut kerrottavaa, mutta tiistain peliä hän ei pystynyt pelaamaan loppuun.
– Se kuuluu ikävä kyllä tähän hommaan. Määräänsä enempää me emme voi niihin asioihin vaikuttaa, mutta mun mielessäni nuo ovat hienoja pelejä ainakin pelaajana pelata.
Rahallisesti miinukselle
Rahallisesti CHL-urakka meni Lukolta miinukselle. Finaalipaikka olisi käytännöllisesti tiennyt taloudellista nollatulosta, mutta vasta koko CHL:n voittaminen olisi nostanut tilit plussalle.
Silloinkaan ei olisi puhuttu mistään jättipotista, sillä mestari kuittaa koko CHL-kaudesta 360 000 euroa ja finaalin hävinnyt 240 000 euroa.
Välierän häviäjänä Lukon yhteenlaskettu palkintoraha oli 120 000 euroa.
Ainakin toistaiseksi CHL:n etuja pitää siis hakea jostain muualta kuin rahasta.
– Niissä peleissä pääsee vähän eri kulttuuriin. Kaikkialla on vähän erilaista, kun pelityylit ovat erilaisia. Mun mielestäni se on ollut hyvä haaste, että olemme pelanneet erilaisia joukkueita ja erilaisia systeemejä vastaan. Ne ovat aina olleet vauhdikkaita pelejä, Repo luonnehtii.
Lisäksi CHL-pelit tarjoavat pelaajille omanlaisensa näyteikkunan. Repo oli lopulta CHL:ssä Lukon kolmanneksi paras pistemies, kun hän haali 11 ottelussa tehot 4+5=9.
Pisteen parempaan kykenivät Brayden Burke (6+4) ja Tarmo Reunanen (4+6).
– Voi se tietenkin olla, Repo sanoo.
– Totta kai, jos joku pelaa hyvin ja jollakulla jää nimi mieleen, niin ei siitä varmaan kukaan loukkaanukaan. On siinä aina sekin. Edustetaan omaa seuraa, mutta edustetaan myös itseäkin.
Ei kommenttia tulevasta
Repo on edustanut itseään tällä kaudella hyvin myös SM-liigassa. Hän on Lukon johtava pelaaja ja sisäisen pistepörssin kärki tehoilla 17+17=34.
Syksyllä tarjoutui jo toisenlainenkin näyttöpaikka, kun Repo sai vetää leijonapaidan ylleen Karjala-turnauksessa.Hyökkääjällä on ensi kaudestakin sopimus Lukon kanssa, mutta siinä on optio siirrosta ulkomaille. Tähtäätkö ensi kaudeksi ulkomaille?
– En oikeastaan kommentoi tuohon mitään. Kyllä keskittyminen on arjessa. Jos jotain on tullakseen, niin on tullakseen. Kyllä mä olen tällä viihtynyt hyvin. Ei ole mikään tarve mihinkään lähteä, Repo vastaa.
– Olen tykännyt Raumalla olla ja keskityn pelaamiseen. Jos jotain on tullakseen, niin sitten puntaroidaan.
Repo on urallaan kahdesti piipahtanut Pohjois-Amerikassa, ensin kauden ajan USHL:n Sioux City Musketeersissa ja myöhemmin puolentoista kauden verran AHL:n Springfield Thunderbirdsissä.
Sen jälkeen mies on kantanut Lukon värejä, mutta julkisestikin myöntänyt, että katse on ollut myös ulkomaiden sarjoissa.
Nyt hän on kuitenkin erilaisessa elämäntilanteessa kuin aiemmin. Revosta tuli lokakuun lopulla ensimmäistä kertaa isä.
Hän ei kuitenkaan sano ääneen, että lapsen syntymä olisi automaattisesti syy jäädä Raumalle.
– Varmaan nuo ovat niitä asioita, joita mahdollisesti pitää puntaroida. Ei ole vielä tullut ajankohtaisesti ainakaan. Keskittyminen on arjessa, joukkueen tekemisessä.
Tehot tulevat ryppäissä
Kun katsoo Revon tuoreita tehoja, keskittyminen on selvästi ollut oikeissa asioissa. Viime perjantain Tappara-pelin hän joutui jättämään sairastumisen takia väliin, mutta sitä ennen hän paukutteli viiteen liigakamppailuun yhteistehot 6+5=11.
– Jotenkin ainakin omalla uralla tuntuu, että välillä niitä tehoja ei tule, vaikka pelaisikin hyvin. Välillä saattaa olla, että ei oikein pelikään kulje, mutta silti niitä tehoja tulee. Jotenkin ne aina ryppäissä tuntuvat monesti tulevan, Repo miettii.
Ryppäässä ne ovat ennenkin tulleet. Tammikuussa 2022 hän tykitti yhdeksän maalia ja ansaitsi valinnan SM-liigan kuukauden pelaajaksi.
– Onkohan jouluruuassa jotain, että se tekee hyvää, Repo tokaisee hymyillen.
– Päivittäinen työ on kantanut hedelmää. Olen treenannut varmasti jo useamman vuoden ajan hyvin, mutta olen yrittänyt keskittyä siihen arjen tason toimintaan tällä kaudella vielä enemmän.
– Meillä on tuossa hyvä jengi, ja alkuun lähti heti kivasti rullaamaan. On ollut nyt itselle nautinnollista ja kiva pelata.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.