Jos joku yksittäinen hetki jääkiekko-ottelussa voi kääntää kokonaisen pudotuspelisarjan, niin Raumalla nähtiin lauantaina sellainen.
Pelikello oli juossut aikaa 8.05, kun Lukolla oli kiekko hyökkäysalueella.
Lukon puolustaja numero 11 selässään nousi alueelle oikealta laidalta ja nappasi kapteeni Anrei Hakulisen jättämän kiekon kyytiinsä näyttävän pyörähdyksen saattelemana.
Sulavaliikkeinen pakki lähti suuntaamaan kohti päätyä pauhaavan kannattajakatsomon eteen. Kulmassa hän jätti pienen vartaloharhautuksen ja parin terävän lähtöpotkun avulla isokokoisen IFK-puolustaja Johan Motinin kuin seisomaan.
Maalin takana kaveri nappasi vaivihkaa kiekon lapansa päälle ja seuraavassa hetkessä iski sen voimalla maalin yläkulmaan kuin Leijonien Mikael Granlund vuoden 2011 MM-välierässä konsanaan.
Bratislavassa tapahtunutta ihmetteli Venäjän maalivahti Konstantin Barulin, Raumalla HIFK-kassari Roope Taponen.
Tarmo Reunanen oli täräyttänyt Lukon liigahistorian ensimmäisen ilmaveivimaalin.
”Tuollainen pääsi sattumaan”
Tähän kaikkeen kuvailtuun meni aikaa alle kymmenen sekuntia.
Sekunnit sen jälkeen, kun Reunanen oli iskenyt kiekon yläpesään olivat Äijänsuolla taianomaisia. Aika tuntui pysähtyvän hetkeksi.
Ne katsojat, jotka eivät tajunneet huutaa kurkku suorana, katsoivat toisiaan äimistyneenä suu auki.
”Näitkö?”
”Tajuatko?”
”Mitä juuri tapahtui?”
Sellaista se on, kun on juuri todistanut jotain, minkä tavallaan tajuaa painuvan raumalaiskiekkoilun historiaan, mutta ei sitten kuitenkaan voi sitä siinä hetkessä tajuta.
Desibelien perusteella suurin osa ihmisistä tajusi kyllä huutaa ja tuulettaa.
Itse osuman isä ei sillä hetkellä oikein tiennyt, miten olisi tuulettanut. Ottelun jälkeen hän ei taas oikein tiennyt, mitä olisi kaikissa mahdollisissa haastatteluissa sanonut.
– Tuollainen pääsi sattumaan, Reunanen tokaisi.
– En oikein tuosta paikasta muuta keksinyt, jos maalia aikoi yrittää. Ajattelin, ettei välttämättä maalivahti tai kukaan muukaan odota, että yrittäisin tuollaista. Kiva paikka ja iso maali, mutta tämä on vain yksi kiinnitys. Maanantaina jatketaan.
Maanantaina pelataan Helsingissä sarjan kuudes peli.
Reunasen maali siivitti Lukon lukemin 2–1 (2–0, 0–1, 0–0). Puolivälieräsarjan voitot ovat HIFK:lle 2–3.
– Emme keskity nyt mihinkään muuhun kuin siihen, että voitamme maanantaina. Usko ja luottamus on kova tähän touhuun. Tuolla kopissa on hyvä fiilis, on koko ajan ollut, Reunanen korosti.
Eikä se fiilis Reunasen taikatempusta ainakaan laskenut.
– ”Tomppa” (Thomas Gregoire) taisi sanoa, että kiitos, päästiin Youtubeen.
Rohkeutta pitää olla, mutta vain voitto merkkaa
Vaikka Reunasen maali oli ihme, ei ollut sinänsä ihme, että jotain tällaista teki juuri Reunanen.
Joulukuussa 2018 naantalilaislähtöinen puolustaja yritti Lukon paidassa ilmaveiviä ottelussa KalPaa vastaan.
– Ei ollut ensimmäinen, eikä viimeinen yritys, hän ilmoitti tuolloin.
Reunanen on onnistunut ilmaveivimaalin tekemisessä elämässään kerran aiemminkin. Silloin yllä oli Turun Palloseuran pelipaita, ja kiekko upposi C-nuorten ottelussa Porin Ässien verkkoon.
Mailataituruus on kenties peruja salibandysta, jossa Reunanen oli vielä jääkiekkoakin lahjakkaampi. On nyt Rauman Lukon onni, että polvet eivät kestäneet toista pallopeliä.
Reunanen on Lukon joukkueessa omanlaisensa persoona, taiteilijasielu.
Se näkyy jäälläkin. Aiemmin tällä kaudella kolme Lukkoa kannattavaa 11-vuotiasta tyttöä kuvaili Länsi-Suomen haastattelussa Reunasta ”keijuprinsessaksi”. Lempinimi oli peräisin Reunasen näyttävästä, kevyestä luistelutyylistä.
Reunanen vaikuttaa esiintyjältä, joka nauttii niin pelivälineen pitämisestä kuin huomiostakin.
– Kaikista eniten nautin jääkiekossa, tai lajissa kuin lajissa, voittamisesta. Ihan sama, mennäänkö heittämään tikkaa mökille vai pelataanko SM-liigapleijareita, aina haluan voittaa. Keinoja kaihtamatta, millä tahansa tavalla. Se tuo sen parhaan fiiliksen, Reunanen itse korosti.
– Mutta sanotaan näin, että olen aina yrittänyt olla rohkea. Ne pääsevät pisimmälle, ketkä ovat rohkeita ja fiksuja.
"Kaikki valmentajat tykkäävät maaleista"
Reunanen, 25, on toistaiseksi päässyt NHL:n porteille. Hän pelasi Pohjois-Amerikassa kausina 2020–22 neljä NHL-ottelua ja 69 AHL-ottelua, mutta palasi täksi kaudeksi Lukkoon.
Tavoitteena oli ottaa iso rooli ja ennen kaikkea menestyä joukkueena.
Ei se pelkkää ruusuilla tanssimista ole ollut, mutta juuri Reunanen on lopulta se pelaaja, jonka puolustajia Lukossa peluuttava
Erik Hämäläinen usein heittää jäälle: ylivoimalle, alivoimalle, ratkaisuminuuteille.
Reunanen on pelannut pudotuspeleissä Lukosta isoimmat peliminuutit (keskiarvo 25.05) ja johtaa nyt myös joukkueen sisäistä pistepörssiä (1+3=4).
Taiteilija koettelee välillä valmentajan ja katsojien hermoja ylimääräisillä kevätjuhlaliikkeillään. Ei ilmaveivin yrittäminenkään välttämättä ole kaikkien valmentajien mieleen.
– En ole ikinä nähnyt valmentajaa, joka ei tykkäisi, kun tehdään maali.
Naurattaa. Lopulta kaikkien on vain jotenkin pakko tykätä ”Taresta”.
"Kaikista eniten nautin jääkiekossa, tai lajissa kuin lajissa, voittamisesta. Ihan sama, mennäänkö heittämään tikkaa mökille vai pelataanko SM-liigapleijareita, aina haluan voittaa. Keinoja kaihtamatta, millä tahansa tavalla. Se tuo sen parhaan fiiliksen."
Ilmaveivi jysäytti sarjassa taivaankappaleet ja voileivän uuteen asentoon
Jo 50 sekuntia ennen Tarmo Reunasen ilmaveivimaalia Lukko oli tehnyt osuman, joka teki joukkueelle varmasti myös eetvarttia.
Harri Kainulainen räväytti ajassa 7.21 rannelaukauksella ylivoimamaalin, pudotuspelien ensimmäisen.
Lukon edellisen ylivoimamaalin oli tehnyt runkosarjan viimeisessä pelissä 11. maaliskuuta Tarmo Reunanen (11.3.), ja sitä edellisen 10. helmikuuta Ässien verkkoon Sebastian Repo.
Siinä vaiheessa maaliskuinen maalintekotuska oli jo viimeistään ammuttu Lukon niskasta ainakin – no, Helsingin IFK:n vaihtoaitioon asti.
Näytti nimittäin siltä, että Reunasen ilmaveivi jysäytti taivaankappaleet sarjassa uuteen asentoon. Yhtäkkiä sitkeään puolustuspeliin ja Roope Taposen torjuntoihin nojannut HIFK olikin se joukkue, joka hakkasi päätään vastustajan lihamuuriin.
Artjom Zagidulin on tehnyt sarjassa kolme omaa maalia ja joutunut kerran avauserässä vaihtoon, mutta venäläinen nousi jälleen aivan huipputasolleen. Zagidulinille kirjattiin Lukon maalilla peräti 44 torjuntaa, kun toisessa päässä Taposelle koppeja tuli vain 19.
Lukko joutui tappamaan ottelussa peräti 14 minuuttia alivoimaa.
Lukon vaihtoaitio protestoi päävalmentaja Marko Virtasen johdolla voimakkaasti – ja ehkä aiheestakin – monia tuomariston päätöksiä. Lopulta Lukko saa kuitenkin olla tyytyväinen, ettei Sebastian Revon poikittainen maila tai Gabriel Fontainen estäminen johtanut päätuomarien videotarkistuksessa ulosajoon.
– Voitto (perjantaina Helsingissä) antoi meille tähän päivään sellaisen hyvän siemenen. Se latinki valitettavasti vaan meni yksinkertaisesti yli. Siinä oli upeita suorituksia, ja vähän tunne lähti viemään.
– Joka tapauksessa lopputulema on se, että tällaisillä jäähymäärillä harvoin voittaa enää pelejä tässä vaiheessa kautta. Ehkä nyt sitten meille kääntyi se voileipä oikein päin lattialle pudotessaan, Virtanen sanoi.
Äijänsuolla nähtiin kaikenkaikkiaan aivan huikea pudotuspelijuhla, josta ei tapahtumia, tilanteita ja tunnetta puuttunut.
Yleisömäärä kipusi jälleen yli neljän tuhannen (4 053), vaikka vasta myöhään perjantai-illalla selvisi, että Raumalla ylipäätään edes pelataan lauantaina. Kahden kotitappion jälkeen kotiyleisö roihusi nyt Lukon tukena viimeisiin sekunteihin saakka ja niiden jälkeenkin.
Seisomapäädyn ja muun yleisön ”Kotona! Äijänsuolla!” -vuorohuutelu raikui hallissa viimeisellä minuutilla, kun Lukko taisteli kellosta sekunteja pois. Pelin jälkeen halli räjähti riemuitsemaan ja taputtamaan seisaltaan.
– Ei paljon hienompaa paikkaa ole pelata kuin täpötäysi Äijänsuo, ilmaveivisankari Tarmo Reunanen kehui.
Lauantain spektaakkelin jälkeen tuntuu siltä, että Lukon runkosarjassa hankkima kotietu saattaa sittenkin olla kova sana, jos sarja ratkaistaan Raumalla ensi keskiviikkona legendaarisessa seitsemännessä pelissä. Sitä ennen Lukon pitäisi tehdä kuitenkin vielä maanantaina yksi onnistunut ryöstöretki Helsinkiin.
Lukko on edelleen sarjassa selkä seinää vasten, mutta IFK tuntee jo varmasti ikävän huohotuksen niskassaan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.