Kello oli neljä iltapäivällä, kun Ondrej Slovacek tiistaina astui ensimmäistä kertaa ulkoilmaan Suomen kamaralla.
Aurinko oli paistanut, kun hän jätti kotimaansa Tshekin taakseen ja aloitti matkansa kohti Raumaa. Välietapilla Helsinki-Vantaan lentoasemalla oli lähes pimeää, tuulista ja satoi vettä.
– Kuulin paljon suomalaisesta säästä, mutta se oli todellinen tervetuloa Suomeen, Slovacek naurahtaa.
– Mutta en ole täällä nauttimassa säästä vaan pelaamassa jääkiekkoa.
Valmentaja tiedusteli vapaaehtoisia pakiksi
Slovacek, 27, tekee sitä ensimmäistä kertaa seurajoukkueurallaan Tshekin rajojen ulkopuolella. Lukon uuden puolustajan urapolku on kulkenut kaikkea muuta kuin tavanomaisia reittejä.
Hän oli aikanaan vakiokasvo Tshekin nuorisomaajoukkueissa ja pääsi edustamaan maataan esimerkiksi alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. Takana on peräti 59 eri ikäluokkien nuorten maaottelua.
Slovacek pelasi viimeiset juniorivuotensa suurseura HC Vitkovicessa, mutta ei koskaan pystynyt murtautumaan sen edustusjoukkueeseen.
Hän päätyi pelaamaan Tshekin kolmostasolle. Kaudet VHK Vsetinin ja HC Poruban riveissä toivat hyvin tehopisteitä, mutta eivät silti läpimurtoa mihinkään.
Tuolloin Slovacek pelasi hyökkääjänä. Raumalle hänet kuitenkin hankittiin hyökkäävänä puolustajana.
– Vielä viisi vuotta sitten pelasin hyökkääjänä, mutta sitten meillä oli samaan aikaan paljon puolustajia loukkaantuneena. Valmentaja kysyi erään kerran, kuka haluaisi mennä puolustajaksi. Nostin käden ylös, Slovacek muistelee.
Pelipaikan vaihdos alkoi avata ovia
Käden nostamista ei ole tarvinnut katua. Vaikka pelipaikan vaihdos ei sujunutkaan mutkattomasti, Slovacek oli siirtynyt takalinjoille jäädäkseen.
– Se oli todella hyvä siirto. Puolustajana sain olla paljon enemmän kiekossa, ja peli oli koko ajan silmieni edessä, hän kuvailee.
– Lisäksi olen parempi syöttäjä kuin laukoja. Aluksi oli vaikeuksia sijoittumisen kanssa, mutta opin koko ajan enemmän.
Ovet uralla aukesivat viimeistään siinä vaiheessa, kun Slovacek alkoi takoa pisteitä Tshekin kakkostasolla. Kaudella 2018–19 hänet valittiin sarjan parhaaksi puolustajaksi ja samalla kaudella hän voitti puolustajien pistepörssin.
– Kemiat kohtasivat, kun siirryin puolustajaksi. Tein paljon pisteitä, ja se avasi tilaisuuksia. Extraliigan joukkueet alkoivat soitella minulle, Slovacek kertoo.
Agentin soitto kuulosti vitsiltä
Hän vastasi myöntävästi Motor Ceske Budejovicen soittoon ja siirtyi kaudeksi 2020–21 ensimmäistä kertaa urallaan pääsarjatasolle. Tehot säilyivät, ja hän oli joukkueensa neljänneksi tehokkain pistemies 48 pelin saldollaan 5+16=21.
Kuluvan kauden pistetahti oli vielä kovempi. Loukkaantumisen takia Slovacekilta on jäänyt pelejä väliin, mutta yhdeksässä pelaamassaan ottelussa hän on kerännyt luvut 1+6=7.
Nyt mies kuitenkin istuu Lukon pukukopissa. Miksi?
– Vähän aikaa sitten agenttini soitti ja kertoi, että Suomen Liigassa pelaava Rauman Lukko on kiinnostunut minusta. Sanoin, että mitä, vitsailetko, Slovacek tokaisee.
Ei vitsaillut. Lukko oli jo pitkään etsinyt vasemmalta ampuvaa hyökkäävää puolustajaa, ja Slovacekin nimi oli piirtynyt raumalaisten listoille jo viime kaudella.
– Tämä on minulle hyvä mahdollisuus. Olen nyt ensimmäistä kertaa Tshekin ulkopuolella. Liiga on yksi parhaista sarjoista Euroopassa, ja tämä on minulle hyvä askel eteenpäin urallani, Slovacek näkee.
– Entisellä seurallani oli liikaa puolustajia. Olin kolme viikkoa loukkaantuneena, ja vaikka olin tehnyt melkein pisteen per peli, en ollut varma mahdunko siellä kuuden pelaavan puolustajan joukkoon. En epäröinyt, kun sain tarjouksen.
Hrachovinalta tietoja Suomesta ja Liigasta
Nopea selvitystyö paljasti, että Lukossa oli viime kaudella pelannut pelaaja, jonka Slovacek tunsi: Lukas Klok.
Hän kuitenkin valitsi puhelimestaan toisen numeron saadakseen tietoa. Slovacek kävi tilanteen läpi Tapparan monivuotisen maalivahdin Dominik Hrachovinan kanssa.
Hänet Lukon uusi pakki tuntee jo nuorisomaajoukkueista, ja alkukaudella molemmat pelasivat Motor Ceske Budejovicessa.
– Puhuimme paljon Suomesta ja Liigasta, siitä mikä täällä odottaa, Slovacek kertoo.
Slovacek lähti seikkailulle toistaiseksi yksin. Hänen morsiamensa jäi Budejoviceen järjestelemään asioita ja matkustaa miehensä perässä kuukauden päästä.
Rauman-oppaakseen Slovacek sai joukkueen toisen slaavipelaajan eli slovakkihyökkääjä Pavol Skalickyn, jonka vastuulla on esimerkiksi näyttää, missä ruokakaupat sijaitsevat.
Keskiviikkona Slovacek otti ensimmäistä kertaa tuntumaa Äijänsuon jäähän, ja torstaina hän oli mukana, kun sinikeltaiset palasivat pienen tauon jälkeen joukkueharjoituksiin.
Ensiesiintymisensä Lukon pelipaidassa mies tekee ensi viikolla Bolzanossa, jossa raumalaiset pelaavat CHL:n pudotuspeliottelun.
– On vaikea sanoa, mitä minun pitäisi odottaa siitä. En ole koskaan ennen pelannut CHL:ssä, Slovacek huomauttaa.
Neljäs hyökkääjä, joka nautti syöttämisestä
Lukossa hän saa pelinumerokseen 23. Käytännössä läpi uransa Slovacek on kantanut numeroa 26, mutta Lukossa se on jäädytetty Matti Forssin kunniaksi.
– Se ei ollut vaihtoehto, Slovacek toteaa.
Slovacekin menneiden vuosien pistetilastojen trendi kiinnittää huomiota. Oli mies sitten pelannut hyökkääjänä tai puolustajana, lähes jokaisella kaudella syöttöpisteitä on tullut enemmän kuin maaleja.
Joskus runsaastikin enemmän.
– Pelaan kuin olisin neljäs hyökkääjä, Slovacek kuvailee.
– Ja kuten sanoin, olen ehdottomasti parempi syöttäjä kuin laukoja. Nautin siitä, kun voin syöttää jollekulle tyhjän maalin. Tuolla on niin paljon parempiakin laukojia.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.