Gabriel Fontaine sai tulikasteensa pelissä, jossa Lukko löi Pelicansin. Kanadalaissentteri osoitti heti, etteivät puheet hyvästä luistelutaidosta olleet pelkkää sanahelinää. Kuva: Juha Sinisalo
Ei se totuuden nimissä kaunista ollut.
Mutta kun pisteet jäivät kotiin lopun uhrautuvan taistelun jälkeen, ei Lukolla ole syytä kuin olla tyytyväinen perjantain iltapuhteeseensa. Vierasjoukkue Lahden Pelicans jäi ensimmäisen kerran tällä kaudella pisteittä, ja Lukko on voittanut molemmat kotiottelunsa.
Perjantaina pisteet jäivät Äijänsuolle maalein 2–1 (1–1, 1–0, 0–0).
Peli kulki alusta asti Lukon jopa melko selvässä hallinnassa, mutta isäntiä vaivasi sama helmasynti kuin alkukaudella ja viime kaudellakin. Pyöritykset ja hallintajaksot eivät johtaneet kovin vaarallisiin maalipaikkoihin tai ratkaisut jäivät heppoisiksi.Kuudennella minuutilla Lukko sai jäähyn väärästä vaihdosta, eikä alivoimaa ehtinyt kulua kuin yhdeksän sekuntia, kun kiekko löytyi Lukon maalista.
Pelicansin tshekkisentteri Lukas Jasek laukoi Otto Kivenmäen syötöstä hienon onetimerin, ja kiekko muutti suuntaa hyppymaskin tehneestä Miika Roineesta.
Fontaine väläytteli heti taitojaan
Kolmisen minuuttia ennen erän loppua Lukon uusi kanadalaisvahvistus Gabriel Fontaine väläytti taitojaan ja aiheutti
Pelicansin puolustajalle Petteri Riihiselle jäähyn. Sen jälkeen ylivoimalla nähtiin upea Tarmo Reunasen show, joka päättyi Reunasen itsensä laukomaan ylivoimamaaliin.
Reunanen ehti ylivoiman aikana tarjoilla joukkuetovereilleen kaksi maalipaikkaa, mutta kun näille ei kelvannut, hän otti ratkaisun omiin käsiinsä.
Ensin Reunanen pelasi todella rohkeasti ja taidokkaasti viivassa ja piti kiekon hyökkäysalueella. Jere Karjalaisen laukaus pysähtyi Pelicansin puolustajan jalkaan, ja irtokiekko tuli Reunaselle, joka laukoi viileästi ranteella Lukon tasoituksen.
Lukko pelasi ylivoimaa kahdella neljän hyökkääjän ja yhden puolustajan koostumuksella. Ykkösylivoimassa laitahyökkääjä Sebastian Repo raapi aloitusvoittoja hyvällä prosentilla.
Muutoin ylivoimassa oli vielä paljon tekemistä päävalmentaja Marko Virtasen usein mainitseman rytmin kanssa.
Tällä kertaa vain kauniita maaleja
Myös Lukon toinen maali oli todellinen kaunokainen. Lukko pyöritti peliä tasan minuutin Pelicansin päädyssä.
Lopulta Antti Saarela antoi siniviivan tuntumassa pienen syötön Thomas Gregoirelle, teki pienen koripallotyyppisen skriinin, ja Gregoire laukoi näyttävästi etuyläkulmaan.
Suuri rooli oli myös Pelicans-vahti Patrik Bartosakin edessä kuin tattina maskissa seisoneella Linus Nymanilla.
Silmiin pistävää pelissä oli se, miten usein Lukko pystyi painamaan pelin pitkäksi ajaksi Pelicansin päätyyn.
Peli oli kuin Jukka Jalosen ja Leijonien pelikirjasta: kiekkoa pelattiin kärsivällisesti ränneihin ja päätyyn, ja samalla väsytettiin vastustajan puolustusta. Maalipaikoissa terävyys kuitenkin edelleen puuttui.
Tämä sai Lukko-legenda Jari Torkin kaipaamaan jäälle Hannu Järvenpää -tyyppistä maalinedusröyhijää.
– Ei ole oikein ketään, kuka menisi maalille ryynäämään, Radio Ramonan kommentaattorina peliä seurannut Torkki mietti toisella erätauolla lehdistöhuoneessa.
Pelicansin ylivoima pyöri – omassa päädyssä
Kolmannessa erässä Lukko ajautui vaikeuksiin, kun sinikeltaisille vihellettiin jo ennen erän puoliväliä kolme jäähyä melko heppoisista tilanteista.
Pelicansin ylivoima oli kuitenkin tuloksetonta ja jopa vaaratonta, ja valtaosan ajasta Pelicans piti ylivoimallakin kiekkoa omalla alueellaan tai keskialueella.
Aivan lopussa Pelicans pääsi yrittämään tasoitusta kuudella neljää vastaan, mutta Jasekin ylärimalaukausta lähemmäs Pelicans ei päässyt.
Gabriel Fontaine pelasi ensimmäisessä ottelussaan perusvarmaa, roolinsa mukaista kolmossentterin peliä. Kanadalainen sai myös paljon vastuuta alivoimalla ja oli jäällä myös lopun ratkaisuhetkillä.
Fontainen jääaika 15.55 oli seitsemänneksi suurin Lukon hyökkääjistä.
– Olen tottunut pelaamaan ali- ja ylivoimaa. Mutta kuten valmentaja kopissa sanoi, noin paljon ei voi ottaa jäähyjä, Fontaine mietti.
Suurempi jää sopii Fontainelle
Hänen mukaansa peli oli hyvin erilaista, mihin hän on Pohjois-Amerikan kaukaloissa tottunut.
– Täällä peli on todella nopeaa, ja vauhti pysyy koko ajan. Pohjois-Amerikassa pelataan enemmän stop and go -kiekkoa.
Fontaine myös huomautti, että Euroopan kaukaloissa on paljon enemmän valkoista jäätä kuin Pohjois-Amerikassa.
– Tarkoitan, että kaukalossa on enemmän tilaa. Uskon sen sopivan minulle, sillä pidän itseäni hyvänä luistelijana. Kun pääsen vielä paremmin sisään pelisysteemiin, uskon pystyväni myös luomaan enemmän hyökkäyssuuntaan, hän arveli.
Fontaine oli Lukon mukana jo alkuviikon Mikkelin-reissulla.
– Se oli hyvä reissu. Opin tuntemaan jätkiä ja näin, millaista kiekkoa täällä pelataan, hän sanoi.
Seuraava peli on edessä jo lauantaina, mikä sopi Fontainelle hyvin.
– Eikös uimaan opi parhaiten niin, että heitetään syvään päätyyn ja sitten pitää vaan opetella, Fontaine naurahti.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.