Gabriel Fontaine halusi tulla Eurooppaan ja oli valmis tekemään Lukon kanssa sopimuksen, johon sisältyy koeaika. Viisi viime vuotta hän on pelannut AHL-kiekkoa New York Rangersin ja Colorado Avalanchen farmijoukkueissa. Kuva: Juha Sinisalo
Käänteet Gabriel Fontainen elämässä ovat olleet viime päivinä nopeita.
Torstaina sopimus Lukon kanssa ja saman tien pakkaamaan matkatavaroita, lento Münchenin kautta Helsinkiin ja perjantaina ensimmäinen kosketus uuteen työympäristöön.
Lauantaina mies sai vetää joukkueen kanssa ensimmäiset luistimenpiirrot Äijänsuon jäähän. Tuolloin kyseessä oli vain lyhyt peliin valmistava aamujää, joten kovin syvällistä kuvaa suomalaisesta jääkiekosta ei vielä syntynyt.
Vielä samana päivänä hän näki uudet pelikaverinsa tositoimissa, kun Lukko kukisti selvästi TPS:n kotikaukalossaan.
Maanantaina oli vihdoin ensimmäisten kunnollisten joukkuetreenien vuoro. Niissä Fontaine istutettiin nelossentteriksi, ja laidoilleen hän sai Harri Kainulaisen ja Oliver Sunin.
– Tuntui hyvältä olla osa joukkuetta ja päästä hiljalleen perille pelitavasta, Fontaine toteaa.
Onko pelitapa kovin erilainen mihin olet tottunut?
– Hieman erilainen, ja jopa harjoitteet olivat aika erilaisia. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä luontevammalta kaikki tuntuu. Ja uskon, että tästä tulee minulle mukavaa.
Gregoiren kanssa parhaita kavereita
Maanantain velvollisuudet eivät loppuneet harjoituksiin, vaan niiden jälkeen mies marssi pelivarusteissaan jäähallin ylätorille. Siellä ohjelmassa oli erilaisia kuvauksia sekä ensimmäinen mediahaastattelu.
Tiistaina miehen on tarkoitus käydä Lukon pelaamista läpi videoiden kautta, ja ensimmäisen liigapelin vuoro lienee keskiviikkona Mikkelissä Jukureita vastaan.
– Halusin pelata jääkiekkoa Euroopassa. Minulla on paljon ystäviä, jotka ovat siirtyneet Eurooppaan, ja he sanovat, että se on upea kokemus, Fontaine perustelee siirtoaan Raumalle.
– Minulle on kerrottu, että täällä pääsee matkustelemaan ympäri Eurooppaa, ja että sarja on tosi hyvä. Olen innoissani, vaikka olenkin pari ensimmäistä päivää ollut hieman hermostunut.
Yksi luotettava suosittelija Lukko-siirrolle oli Raumalla valmiina odottamassa. Lukossa jo kolmatta kautta pelaava puolustaja Thomas Gregoire on yksi Fontainen parhaista ystävistä.
– Olen tuntenut Gregoiren todella pitkään. Kasvoimme samassa kaupungissa, pelasin hänen kanssaan samassa joukkueessa nuorempana ja harjoittelimme aiemmin tänä kesänä hänen kanssaan samassa kaukalossa, Fontaine valottaa.
Miehet ovat pelanneet samaan aikaan peräti kolmessa seurassa: Triolet Harfangs Bantamissa, Magog Cantonniersissa ja lopulta Kanadan pääjunioriliigoihin kuuluvan QMJHL:n Sherbrooke Phoenixissa.
– Hän kertoi minulle saunasta, energiajärjestelmästä ja siitä, että ihmiset ovat mukavia. On todella hienoa, että hän on täällä auttamassa minua vaikka ostoksien tekemisessä tai näyttämässä ruokapaikkoja.
Olkapäävamma tuhosi NHL-sauman
Kaksi muutakin tuttua naamaa Lukon pukukopista löytyi. Tarmo Reunasen kanssa Fontaine on pelannut yhdessä New York Rangersin organisaatiossa, ja Sebastian Repo oli tullut vastaan kaukalossa vastustajan roolissa.
– Olin tosi iloinen, kun näin Tarmon kopissa, Fontaine mainitsee.
Fontaine, 25, on viiden viime kauden ajan pelannut ammattilaiskiekkoa Pohjois-Amerikassa. Kahdesti hän sai New York Rangersilta NHL-sopimuksen, mutta neljän kauden aikana mies kantoi ainoastaan farmiseura Hartford Wolf Packin paitaa AHL:ssä.
Viime talven hän vietti AHL:ssä Colorado Avalanchen farmijoukkueessa Colorado Eaglesissa.
– Kun tein ensimmäisen sopimukseni Rangersin kanssa, pelasin neljä kuudesta harjoitusottelusta. Sanoisin, että minulla oli hyvät näkymät, ja valmentaja oli ranskankielinen, samoin kuin minä. Koin, että hän piti minusta kovasti, Fontaine muistelee.
– En kuitenkaan lopulta mahtunut joukkueeseen, vaan päädyin AHL:ään. Lähdin taistelemaan tietäni ylöspäin. Luulen, että olin aika lähellä päästä pelaamaan NHL-pelejä, mutta valitettavasti sain pahan olkapäävamman.
Avalanchella oli ”aika hyvä joukkue”
Olkapäävamma vaati leikkausta ja katkaisi kauden 2019–20. Fontaine oli lähes vuoden pelaamatta jääkiekkoa, mutta nousi seuraavalla kaudella Rangersin taxi squadiin eli joukkueen mukana matkustavaan reservimiehistöön.
Sen jälkeen oli kuitenkin aika katsella muualle. Fontaine teki Avalanchen kanssa PTO-sopimuksen eli lähti hakemaan pelipaikkaa try-outin kautta, mutta päätyi lopulta tekemään AHL-sopimuksen Eaglesin kanssa.
– Pelasin Avalanchessa muutaman harjoituspelin, mutta kuten kaikki tiedämme, heillä oli aika hyvä joukkue koossa, Fontaine hymähtää.
Niin hyvä, että se riitti Stanley Cupin voittamiseen. Vahva joukkue oli myös Eaglesilla, sillä Kiefer Sherwoodin, Dylan Sikuran, Mihail Maltsevin ja Jayson Megnan kaltaiset pelaajat nappasivat johtavat hyökkääjän roolit.
Fontaine pelasi Eaglesissa 39 ottelua tehoin 3+10=13. Sisäisessä pistepörssissä juuri hänen edelleen ylsi Sampo Ranta, joka keräsi 38 pelissä tehot 7+7=14. Ranta pääsi pelaamaan myös kymmenen NHL-peliä.
– Meillä oli tosi hyvä joukkue AHL:ssä. Oli hauskaa pelata hyvien jätkien kanssa, mutta samalla oli aika vaikea murtautua Avalanchen kokoonpanoon, Fontaine myöntää.
– Nyt halusin lähteä Eurooppaan, koska haluan kokea tämän.
Päätös Eurooppaan lähtemisestä ei silti ollut helppo, sillä Fontaine ei haluaisi sulkea ovia takaansakaan.
– Tämä on aika iso liike, sillä kun on pelannut Pohjois-Amerikassa ja lähtee Eurooppaan, paluu on usein vaikea. Mutta tiedän, että Lukko on hyvä seura, ja kuten sanoin, Thomas Gregoire on täällä ja tiesin hänen auttavan minua, joten se auttoi minua päätöksessäni.
Sentterin tontti on luontevin
Fontaine halusi uutta kokemusta ja uutta astinlautaa uralleen niin paljon, että hän suostui Lukon kanssa try-out-sopimukseen.
Osapuolet ovat allekirjoittaneet vuoden sopimuksen, mutta sen koeaika kestää marraskuun maaottelutaukoon saakka.
– Seura halusi nähdä, pystynkö auttamaan joukkuetta paremmaksi ja voittamaan pelejä. He antavat minulle vähän aikaa tottua systeemeihin ja laittaa pelini kuntoon. Sen jälkeen he päättävät, tarvitsevatko minua vai eivät. Olen innoissani, mutta samalla hieman hermostunut.
Raumalla Fontainea odottaa keskushyökkääjän tontti. Lukko on koko kesän avoimesti viestinyt, että joukkueeseen etsitään vielä ykkössentteriä, mutta siihen rooliin Fontainea ei kaavailla. Yksi hänen pestaamisensa perusteista oli mahdollisuus siirtää viime ajat keskellä pelannut Henri Ikonen laitahyökkääjäksi.
Fontaine on kuitenkin urallaan pelannut myös laidassa.
– Pelasin juniorivuodet sentterinä, joten sentterin paikka on minulle luonnollisempi, mutta voin pelata myös laidalla.
– AHL:stä yritetään aina mennä NHL:ään, joten on aina parempi, jos pystyy pelaamaan mahdollisimman monella pelipaikalla. Mutta sentterinä pelaaminen on ilman muuta minulle luontevampaa.
Gabriel Fontainesta tulee ensimmäinen pelaaja, joka käyttää Lukossa numeroa 97. Kuva: Juha Sinisalo
Lukon historian isoin pelinumero
Fontaine pelaa Lukossa numerolla 97. Yhtä isoa numeroa ei virallisesti ole käyttänyt aiemmin kukaan, vaan ”ennätys” oli Glenn Andersonilla ja Mark Aukilla, jotka pelasivat aikanaan numerolla 95.
Onko numeron 97 taustalla jokin erityinen tarina?
– Se on syntymävuoteni. Harkitsin numeroita, joita olen käyttänyt urallani aiemmin, mutta totesin, että haluan uuden alun, Fontaine vastaa.
Numero ei siis liity mitenkään Edmonton Oilersin tähtipelaajaan Connor McDavidiin?
– Ei, Fontaine nauraa.
– Olen kyllä nopea luistelija, mutta en ihan niin nopea.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.