Kuivassuon ampumaradoista kaksi on toistaiseksi suljettuna. Kuva: Juha Sinisalo
Kuivassuon ampumaurheilukeskuksen ratavastaava Henri Pihala ei aikaillut, kun RSA sai ilmoituksen siitä, että ampumaradalta peräisin oleva luoti olisi päätynyt Lakarin aurinkovoimalatyömaalle.
Hän sulki saman tien hirviradan ja riistamaaliradan.
Ratkaisu oli selvä, sillä se perustui ampumaratalain kymmenenteen pykälään. Siinä määritellään, että ratavastaava valvoo, että ampumarata on turvallinen ja täyttää vaatimukset.
– Se oli tehtävä, automaatio, Pihala painottaa.
– Laitoin ne radat käyttökieltoon. Sillä rauhoitettiin työmaa, ettei ainakaan enempää mahdollisia vaaratilanteita synny.
Luotia ei löytynyt
Aurinkovoimalatyömaalla kuultiin laukaus ja havaittiin mahdollinen luodin iskemä. Voimalatyömaan työntekijät raportoivat asiasta työsuojeluunsa, minkä jälkeen RSA sai asiasta ilmoituksen ja myös poliisi ryhtyi tutkimaan asiaa.
Pihala puolestaan oli ensimmäisenä tutkimassa, voisivatko luodit karata ampumaradalta teollisuusalueelle saakka.
Hän totesi, että se on mahdollista.
Yksi mahdollisuus on luodin osuminen hirviradan kelkkakoneistoa suojaavaan välivalliin, jonka yläosa on tehty kovasta materiaalista. Siitä Pihala löysi sekä sisäänmeno- että ulostulojälkiä.
Toinen mahdollinen kimmokkeen aiheuttaja on riistamaaliradan kumimatto.
– En ole ennen tällaista huomannut, mutta pidän hyvin uskottavana, että luoti on lentänyt yli. Ei sitä ole mitään syytä epäillä, Pihala toteaa ja lisää olettavansa, että kyseessä olisi ollut pienoiskiväärin luoti.
Minkäänlaista luotia ei kuitenkaan löytynyt.
Ympäristö muuttunut
Kuivassuon ampumaurheilukeskus on vuosikaudet ollut varsin syrjässä, eikä ampumaratojen takana ole ollut kiinteistöjä tai asutusta. Nyt toimintaympäristö on muuttunut.
– Aiemmin ampumaradan takavaara-alue on ollut metsikköä ja peltoa. Nyt kaupunki on kaavoittanut sen teollisuusalueksi, mikä tarkoittaa sitä, että rata on aika isossa puristuksessa, Pihala toteaa.
– Nyt tehdään korjaussuunnitelma, miten toimitaan, että kimpoamisvaaraa ei enää ole. Kovat materiaalit korvataan hienolla hiekalla.
”Ei pahaa sanottavaa”
Ari Rajamäen mainitsemia käytöshäiriöitä RSA:n edustajat eivät ole viime aikoina havainneet.
– Tuolla radalla ei mun mielestäni ole ollut mitään käyttäytymisongelmia. Ei yhtään vahinkotapausta, ei loukkaantumisia, ei suurta ilkivaltaa ainakaan kymmeneen vuoteen, ja kaikki tapahtuu myös ympäristöluvan puitteissa. Ei mitään pahaa sanottavaa, Pihala painottaa.
– Eikä siellä ole mitään liian järeitä aseita. Kaikki toiminta kestää päivänvalon.
Kuivassuolle pääsee ampumaan kuka tahansa raumalainen, jolla on lupa aseeseensa. Ei siis tarvitse olla esimerkiksi Rauman Seudun Urheiluampujien jäsen.
– Ratasääntöjä tulee kuitenkin noudattaa, Pihala korostaa.
Ne ovat nähtävissä niin RSA:n verkkosivuilla kuin Kuivassuon ampumaradan portillakin – samoin kuin radan aukioloajatkin.
– Radan käyttö on avointa, mutta säänneltyä. Meillä on aktiiveja, jotka viettävät radalla paljon aikaa. He ovat valvojia ja avustajia, ja tavallaan valvonta toimii niin, RSA:n puheenjohtaja Sami Heinonen kertoo.
– Pitää myös kertoa, millä ammut ja millaisia luoteja käytät. Ympäristölupakin edellyttää, että ampumamääriä ja kaliipereja seurataan.
Toki olisi mahdollista käydä ampumassa myös ampumaradan käyttöaikojen ulkopuolella.
– Radalla on portti, mutta onhan se mahdollista, että hyppäät portin yli ja ammut. Mutta kyllä meillä aika hyvin on hallussa tieto, kuka ja mihin aikaan radalla käy ampumassa, Heinonen painottaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.