Lupauksilta lentää keihäs, mutta niin lentää läppäkin – Julia Valtasen ja Minna Hollannin kaveruus lähti liikkeelle sängynsiirtoepisodista Ruotsissa

Minna Hollanti olisi tuskin Kokkolasta Raumalle kisaamaan piirinmestaruuskisoihin, jos ei olisi ystävystynyt Julia Valtasen kanssa. Kaksikko ehti tehdä muutakin kuin heittää keppiä.

Julia Valtasen ja Minna Hollannin kaksintaistelu huipensi keskiviikkoiltana Rauman piirinmestaruuskisat, mutta kovin hampaat irvessä Otanlahden keihäänheittopaikalla ei keppiä kiskottu. Valtanen ja Hollanti ovat paitsi kilpakumppaneita jo vuosien takaa myös kaveruksia, jotka voivat viettää aikaa urheilukenttien ulkopuolellakin. Se itseasiassa oli syy, miksi Gamlakarleby IF:ää edustava Hollanti oli lähtenyt kisaamaan Kokkolasta Raumalle asti.

– Joo, jos en ”Jullea” tuntisi, en todennäköisesti olisi tullut, Hollanti naurahti.

Kaksikon mukaan idea syntyi jotenkin näin:

– Voisin tulla sinnepäin käymään, kun ei ole mitään kisoja, Hollanti ehdotti.

– Hei, mut keskiviikkona olisi tällaiset kisat. Mitä jos tulisit jo tiistaina, niin voitaisiin kisata sillai rennosti, Valtanen vastasi.

Sänkymuutosta se lähti

Kaksikon kaveruus lähti kunnolla liikkeelle alle 20-vuotiaiden EM-kisoissa Ruotsissa kaksi vuotta sitten. Alkusysäyksenä toimi episodi, jossa Valtanen päätti sisustaa uudelleen Suomen joukkueen majapaikkaa Boråsissa.

– Jouduin ensin kämppikseksi jonkun muun kanssa, mutta halusin keihästyttöjen kanssa. Raahattiin sitten sänky samaan huoneeseen, Valtanen nauroi.

– Siellä tuli tutustuttua vähän enemmän. Olimme tavanneet ennen ainakin oman ikäluokan SM-kisoissa ja olleet aina palkintopallilla kaksi parasta. Mutta ei siinä kauheasti höpötelty, Hollanti hymähti.

Yleensä kisojen ympärillä on omat aikataulunsa ja rutiininsa, joten kilpatoverien kanssa ei ehdi juuri muuta kuin kuulumiset vaihtaa. Nyt Valtasella ja Hollannilla oli kuitenkin aikaa tehdä, mitä nuoret urheilijanaiset nyt kesällä tekevät: kierrellä kaupunkia Porissa, suurmarkkinoita Raumalla, käydä uimassa ja vetää leppoisat aamutreenit ennen illan kisaa.

– Joku punttiherättely aamulla on aika lailla mun ainoa rutiini kisapäivälle. Ei se ole niin kiveen hakattua, Hollanti kertoi.

– Apua, en mä vielä ole niin huippu-urheilija, että mulla olisi joku koko päivän kestävä keskittymistila päällä. Olen vasta pikkuinen, joka treenaa tätä urheilijana olemista, Valtanen hymyili.

Kaveruudessa ei ongelmaa

Suomalaisen squashin soihdunkantaja Emilia Soini nosti taannoin Elmo-lehden (12/2020) haastattelussa esiin, että urheilijoiden hyvässä kaveruudessa on myös ongelmansa. 

– Välillä ehkä unohtuu, kuka minä olen. Olen heille se kaveri ”Emppa”, kun pitäisi ajatella, että hei, täällä on maailmanlistan 49:s, jonka kanssa voisi vääntää matsia. En halua vaikuttaa ylimieliseltä, mutta tämä ehkä unohtuu naisilta, kun olemme niin hyvää pataa keskenämme, Soini sanoi.

Valtanen ja Hollanti eivät tunnista ongelmaa.

– Kyllä mulla ainakin tulee kisamoodi, kun oma suoritus lähestyy. En tule kentällä enää höpöttelemään, Hollanti sanoi.

– Toki tämä kisa nyt voi olla vähän rennompi verrattuna vaikka johonkin Kalevan kisoihin. Ja jos edustetaan Suomea, niin siinä on enemmän sellaista tiimihenkeä, että toivoo toisellekin onnistumista, Valtanen pohti.

Turussa tavataan

Heinäkuun alussa Pihtiputaalla oli sellainen vähän totisempi paikka. Neljä nuorten maajoukkueheittäjää kilpaili kolmesta paikasta Tallinnan alle 23-vuotiaiden EM-kisoihin.

– Itseasiassa kyllä sielläkin ennen kisaa tein sulle letit ja lämpättiin yhdessä. Mutta kisassa oltiin kuplassa. Ja voin kertoa, että siellä jännitti ihan helvetisti, Valtanen muisteli.

Valtanen heitti kisalipun, Hollanti jäi rannalle. Molempien kauden tarina on samankaltainen. Parhaat tulokset, Valtasella 56,24 ja Hollannilla 53,55, syntyivät jo keväämmällä. Sen jälkeen on ollut vaisumpaa. Keskiviikkona Raumalla Valtanen kuittasi pm-kisan voiton tuloksella 52,36, Hollanti kiskaisi 51,45.

– Tulin sairaaksi kesäkuun alussa ja olin melkein kuukauden treenaamatta. Kunto laski ja heitto katosi, mutta ei voi mitään. Pitää vain jaksaa vetää kausi loppuun ja katsoa miten menee, Hollanti kertoi.

– Sama mullakin. Olin jo helmikuussa kipeänä, ja myöhemmin todettiin mykoplasma, joka voi olla kiusana vielä pitkäänkin. Nyt en ole enää ollut kipeä, mutta tuntuu, että mikään ei onnistu, voimat on loppu ja heitoissa ei ole terävyyttä, Valtanen paljasti.

Heittäjien loppukauden päätähtäin on elokuun lopulla Kalevan kisoissa, mutta kaksikko saattaa törmätä vielä sitä ennen heittomerkeissä Turussa. Siellä kisataan 13.–15. elokuuta 22-vuotiaiden SM-mitaleista.

Viime vuonna Kemissä Valtanen ja Hollanti pääsivät ottamaan 19-vuotiaiden SM-kisoista yhteisiä mitalikuvia. He olivat jo hetken suunnittelemassa selfiehetken uusintaa, kunnes tajusivat, että tällä kertaa viivalla on vuoden pari vanhempiakin urheilijoita.

– Varmaan parempi, että yritetään nyt ottaa ne mitalit ensin, ennen kuin aletaan puhua uudesta yhteiskuvasta, kilpasiskot tuumasivat.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut