– Kyllä se löi aika kovaa läpi, kun pojan sai ensimmäisen kerran syliin, muotoilee Eetu Koivistoinen.
Olohuoneen lattialle vauvan unipesän viereen istahtaneesta Lukon keskushyökkääjästä tuli isä 30. lokakuuta. Ajatus sunnuntaina vietettävästä ensimmäisestä isänpäivästä tuntuu miehestä ihmeelliseltä.
– Tietysti vähän jännittää, että mahdetaanko minut yllättää lahjalla, Koivistoinen myhäilee, mutta vakavoituu sitten.
– Kyllähän se paras lahja on tässä näin, hän viittoo vieressä nukkuvan poikansa suuntaan.
Jos Eetu Koivistoisen ja raumalaisille superpesispelaajana tutun puolison Kerttu Höydénin esikoinen olisi syntynyt tarkalleen laskettuna aikana, Koivistoisen ensimmäinen isänpäivä olisi ollut koko lailla erilainen kuin nyt.
Laskettu aika osui nimittäin tarkalleen marraskuun 12:nteen.
Höydén ja Koivistoinen olivat merkinneet kalenteriin jo sunnuntain 29.10. kohdalle, että vauva saa syntyä.
Takana oli tiukka kolmen ottelun viikko, joka päättyi lauantaina Ilvestä vastaan pelattuun kotipeliin ja joukkueen halloween-juhliin.
– Meillä oli vielä torstaina ottelu Oulussa. Lentokentällä paluulentoa odotellessa ajattelin, että tämän nopeammin en pääse kotiin, vaikka vauva syntyisi juuri nyt, Koivistoinen naurahtaa.
Vauva noudatti annettua aikataulua, ja maanantain puolella, lokakuun 30. päivä kello 4.48, syntyi pariskunnan poikavauva.
Vanhemman roolia ei ole tarvinnut erikseen opetella. Koivistoinen kokee, että isyys rakentui hiljalleen jo odotusaikana.
– Vaikka isäksi tulo ei välttämättä näkynyt teoissa tai päälle päin, tulevaa pohti paljon yhdeksän kuukauden aikana. Tuntuu, että vanhemmuus on laittanut asioita perspektiiviin, hän sanoo.
Koivistoinen ja Höydén luottivat siihen, että oma lapsi tuntuu kyllä omalta.
– Vaikka olisi kuunnellut kuinka paljon neuvoja etukäteen, kyllä se oma tapa toimia löytyi vasta ensimmäisessä pepunpesussa ja vaipanvaihdossa.
Koivistoinen oli jo ennen rakenneultratutkimuksen tuomaa vahvistusta varma, että perhe kasvaa pojalla.
– Sitä alkoi sitten itsekin asennoitumaan niin, kun Eetu oli ihan alusta asti niin varma pojasta, Höydén naurahtaa.
Keskiviikkona perheen miehet jäivät ”poikien kesken” kotiin ensimmäistä kertaa. Tuore isä odottaa tulevaisuudelta eniten pojan kanssa touhuamista.
– Ihan kotimme naapurissa sijaitsee niin hyvännäköinen pikkukenttä, että välillä tekisi mieli mennä potkimaan sinne palloa. Vielä en ole kehdannut liittyä kentällä kokoontuvien poikien seuraan. Jospa odottelen nyt sitä, että oma poika kasvaa, Koivistoinen naurahtaa.
Vanhemmat ovat kutsuneet rauhallista poikaa Rookieksi. Tuleva kummitäti Kaisa-Maija Rosvall puolestaan nimesi vauvan Sulo-Jupiteriksi.
– ”Kaisis” oli varma, että etunimi on joku perinteinen ja toinen nimi joku erikoinen, tyyliin Sulo-Jupiter, Höydén naurahtaa.Syntymähetkellä 49 senttiselle ja 3 304 grammaa painaneelle pojalle varatut housut ulottuivat aluksi kainaloihin. Nyt poika on kasvanut ja posketkin jo pyöristyneet.
– Neuvolatäti totesi kotikäynnillä, että paino on noussut jo 150 grammaa, Koivistoinen toteaa ylpeänä.
– Mahtaisiko tiedossa olla sitten rightin pakin paikka?
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.