Menestymään tottunut Juhani Jasu seuraa ilolla, miten SM-liigan kritisointia on alettu pyörtää – "Yleisöä on ollut ihan hemmetisti ja pelit ovat olleet tosi hyvätasoisia"

Eurajokelainen johtaa nuoren TPS:n finaalisarjaan entistä seuraansa Tapparaa vastaan.

| Päivitetty

Kun Tappara viimeksi juhli Suomen mestaruutta, Juhani Jasu oli yksi kirvesrintojen suurimmista sankareista. Eurajokelaissentteri ohjasi voittomaaliksi jääneen Tapparan toisen osuman kuudennessa finaalipelissä Pekka Virran valmentamaa KalPaa vastaan. Tuolloin elettiin kevättä 2017. Nyt Jasu on valmis tekemään kaikkensa, että hän pysyisi edelleen aikakirjoissa Tapparan tuoreimman mestaruusmaalin isänä.

Nyt hän pukeutuu vastustajan pelipaitaan, vieläpä joukkueen kapteenina.

Jasun johtama TPS vääntää keskiviikosta lähtien Tapparan kanssa ottelusarjaa, jossa panoksena on Suomen mestaruus.

– Nimenomaan, Jasu henkäisee.

– Ihan hyvä fiilis tässä on tietenkin. Varsinkin nyt, kun on aika hyvä meininki pleijareiden aikaan. Yleisöä on ollut ihan hemmetisti ja pelit ovat olleet tosi hyvätasoisia.

Puheenvuoro SM-liigan tasosta

Jasu, 34, on siitä kiitollinen persoona, että hän puhuu haastatteluissa muutakin kuin perinteistä lätkäjargonia. Nyt mies ottaa haastattelussa suorastaan ohjat, sillä hänellä on sanottavaa finaalipelien kynnyksellä.

– Aika monta vuotta olen lukenut ja kuunnellut, miten muualla kuin SM-liigassa pelataan hyvätasoista peliä. Iloisena olen nyt siellä sun täällä nähnyt mielipiteitä, että aiemmin on liian negatiivisesti puhuttu ja verrattu, Jasu aloittaa.

– Miten isolla otannalla kukin sitten puhuu, mutta paljon on saanut kuulla vertailua Ruotsiin, Sveitsiin tai Saksaan, ja niissä vertailuissa on pistetty SM-liigaa ihan 6–0 päihin. Olen itse ihan eri mieltä. Mun mielestäni ihan turhan negatiivisesti liigasta on puhuttu.

Kymppitonnit rikki molemmissa halleissa?

Tänä keväänä SM-liigan pudotuspeleissä on jo rikottu yleisöennätyksiä, mikä osittain johtuu Tampereen tilanteesta.

Tappara ja Ilves olivat molemmat välierissä, ja niillä on nyt tukikohtanaan uudenkarhea ja hulppea, yli 13 000 katsojaa sisäänsä imevä monitoimiareena.

Finaaleissa saatetaan hyvin nähdä tilanne, jossa katsojakeskiarvot nousevat molemmissa kaupungeissa yli kymppitonnin, sillä myös TPS:n kotihallissa riittää tilaa. Lauantain yleisömäärä oli 10 155, kun TPS varmisti finaalipaikkansa kotihallissaan.

Positiivinen ilmapiiri ja kiinnostus ovat kieltämättä huokuneet kevään peleistä, mutta ei kai kaikki ole yhdestä uudesta jäähallista kiinni?

– Nii-in, ei varmaan. Mutta varmaan Ilveksen markkinointi ja hype ovat olleet sellaisia, että muutkin ovat siinä siivellä saaneet koppia, Jasu miettii.

– Ja ehkä ihmisille on vähän alkanut social distancing riittää.

Tampereen uusi halli otettiin käyttöön joulukuun alussa, ja se on myös keväällä pelattavien MM-kisojen päänäyttämö. Millaista siellä on pelata?

– Hyvä jää, mutta ehkä meidän omassa hallissamme ääni kantautuu enemmän jäälle. Nokia-areenalla näkee jäältä, että on meininkiä, mutta äänet eivät kuulu samalla tavalla.

Kahdeksatta kertaa mitali kaulaan kauden päätteeksi

Kävi finaaleissa miten tahansa, Jasu lopettaa kauden jälleen mitali kaulassaan. Se on sentterille järjestyksessään jo kahdeksas.

Kaksi ensimmäistä ovat kasvattajaseura Lukosta, pronssit vuosilta 2011 ja 2014. Sen jälkeen alkoi Jasun kierros muualla Suomessa, ja vuodet Tapparassa antoivat kaksi mestaruutta, yhden hopean ja yhden pronssin.

Viime keväänä ketjuun pujotettiin hopea TPS:n paidassa.

– Kyllä niitä on yllättävän paljon yhteensä tullut. Viime vuodet on pelattu aika pitkään, Jasu myöntää.

Vahvempi usko kuin viime keväänä

Vuosi sitten hän oli finaalisarjassa hämmentävässä tilanteessa. Jasunkin piti tehdä kaikkensa, jotta Lukko ei pystyisi marssimaan mestaruuteen ja raumalaisten unelma toisesta kullasta ei vieläkään täyttyisi.

– Olihan se aika erikoinen tilanne. Itsekin olen seisomakatsomossa varttunut ja odottanut Lukon mahdottomalta tuntunutta mestaruutta. Mutta ei sitä enää siinä vaiheessa miettinyt, kun pelit alkoivat, Jasu muistelee.

Tunteita ja muistoja herättää tämänkertaisenkin finaalivastustajan paita, mutta kuitenkin eri tavalla.

– Mun mielestäni Tappara on iso ennakkosuosikki. Kokenut joukkue, jolla on laaja materiaali, kova kärki, hyvä maalivahti ja hyvässä kunnossa olevat erikoistilanteet. Mutta omat tsäänssimme on meilläkin. Kyllä sitä on mahdollista horjuttaa, Jasu tietää.

– Meille on tullut tosi paljon pleijareissa uutta, ja olemme henkisesti valmiita. Mulla on jopa vahvempi usko meihin kuin viime keväänä.

Runkosarjassa Tappara vei joukkueiden keskinäiset kohtaamiset 3–1. Pudotuspeleissä se on kukistanut sekä Lukon että KooKoon voitoin 4–1.

TPS on joutunut vääntämään kovemmin: HIFK kaatui 4–3 ja Ilves 4–2.

– Nämä kaksi kautta ovat olleet vähän samanlaisia. Alkukaudesta ei ole tuntunut, että olisimme niin vahvoja, että menisimme finaaliin. Meillä on ollut paljon tekemistä pelaamisen ja tuloksen tekemisen kanssa, Jasu luonnehtii.

– Jos vertaa niitä muita kausia, kun olen ollut finaalissa, niin silloin olemme olleet alusta asti kärkiporukka. TPS-kausina on tuntunut vasta keväällä, että vitsi kun me ollaan hyviä.

Ensimmäisen kauden koutsilla taas finaalissa

Kausia yhdistää myös se, että molemmilla puikoissa on ollut ensimmäistä talveaan TPS:ssä valmentanut päävalmentaja. Viime keväänä TPS meni finaaliin Raimo Helmisen ja nyt Jussi Ahokkaan opeilla.

Kumpikaan ei ole tarvinnut pitkää projektia joukkueensa nostamiseen mestaruustaisteluun.

– Vaikka pari kertaa on käynyt näin, niin kyllä ehkä silti ajattelen niin, että yleensä siihen vaaditaan pitempi jakso samalla valmentajalla. Aika vaikeata tai harvinaista tällainen on, Jasu puntaroi.

– Tällä tavalla onnistuminen vaatii oikeanlaiset pelaajat ja johtoryhmän. Yleensä kun tulee uusi koutsi, niin joukkueessa on pelaajia, joita hän ei välttämättä valitsisi.

Jatkuvuuttakin TPS:n valmennuksessa on ollut, sillä apuvalmentaja Sami Salo, fysiikkavalmentaja Risto Rosendahl ja maalivahtivalmentaja Ari Moisanen ovat olleet mukana molemmilla kausilla.

Millainen Moisasen rooli turkulaisryhmässä on?

– Kyllä sillä on iso rooli. En toki tiedä, mitä he tuolla valmentajakopissa puhuvat, mutta kyllä ”Mose” paljon mun ja Lajusen Villen kanssa juttelee ja tuo omat mielipiteensä julki, Jasu toteaa.

Lajunen on TPS:n ikätoveri ja varakapteeni. He ovat myös turkulaisjoukkueessa ainoat pelaajat, jotka ovat syntyneet 1980-luvun puolella.

TPS:n joukkue on varsin nuori, ja esimerkiksi ykkösketjun pelaajista Mikael Pyyhtiä on iältään 20, Juuso Pärssinen 21 ja Markus Nurmi 23.

– Mun on vaikea itse arvioida omaa rooliani, mutta kyllähän meillä on tosi nuori joukkue ja tosi taitavia jätkiä. En tarkoita nyt vain meidän joukkuettamme tai itseäni, mutta eihän se voi olla niin, että joukkueessa on pelkästään nuoria, Jasu sanoo.

Pelaaminen edelleen yhtä hauskaa kuin ennenkin

Ikä tarkoittaa myös kokemusta. Jasu on pelannut SM-liigassa 785 runkosarjapeliä ja 127 pudotuspelikamppailua.

Lajusen vastaavat luvut ovat 313 ja 63, mutta hän on pelannut myös seitsemällä kaudella KHL:ssä, kaksi sesonkia Ruotsin pääsarjassa ja kantanut kahdeksalla kaudella A-maajoukkueen paitaa.

– En tarkoita nostaa itseäni jalustalle, mutta on tosi tärkeää, että joukkueessa on myös sellaisia pelaajia, jotka ovat nähneet paljon, Jasu painottaa.

Hän aikoo nähdä jääkiekkomaailmaa myös jatkossa TPS:n väreissä. Kaksivuotinen jatkosopimus julkaistiin joulukuun alussa.

Kun sopimus päättyy, ikämittarissa on lukema 36. Aiotko pelata vielä nelikymppisenä?

– Kyllä nyt ainakin on olo, että toivottavasti pystyn pelaamaan niin pitkään kuin suinkin ehjänä pysyy, Jasu kuvailee.

– Moni sanoo, että jossain vaiheessa tulee olo, että onko tämä enää järkevää. Itselleni tämä on edelleen ihan yhtä hauskaa kuin aina ennenkin.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut