Mestaruusparaati keräsi reitin varrelle tuhansia raumalaisia. Kuva: Juha Sinisalo
Lukon pelaajat osasivat odottaa jo Turkuhallin käytävillä, että raumalaiset kiekkojännärit kyllä saapuisivat joukkueen kotiinpaluuta juhlistamaan.Sitä tuoreet mestarit tuskin osasivat aavistaa, että Raumalla oli täyden torin lisäksi väkeä ahtautunut Äijänsuon parkkialueellekin niin paljon, että joukkueen bussin piti hitaasti madella väkimassan keskeltä kohti hallin ovia.Pojat ja poika olivat tulleet kotiin.– Osasin odottaa jotain, mutta en osannut odottaa tällaista. Kyllä pantiin Rauma sekaisin, Lukko-hyökkääjä Aleksi Saarela muotoili mestaruusjuhlissa.
Suorilta käsiltä kohti asvalttia
Täysin kommelluksista mestareiden paluu hallille ei onnistunut.
Bussista yleisön eteen astelivat ensimmäiseksi Kanada-maljaa kantanut joukkueen kapteeni Heikki Liedes ja päävalmentaja Pekka Virta.
Kun himoittu pokaali alkoi siirtyä pelaajalta toiselle, alkoivat myös ongelmat.
Ajomatkan kangistaneet kiekkoilijat saivat kahteenkin otteeseen parikymmentä kiloa painavan maljan putoamaan aina asvalttiin saakka.
Kolhut eivät olleet mitenkään pieniä, sillä Lukon joukkueenjohtaja Mika Kuosmasen keskiviikkona Twitteristä julkaisemassa kuvassa Kanada-maljan alaosaa oli paikkailtu ilmastointiteipillä, toinen kiekkoilijafiguuri oli jo pudonnut matkalta ja pokaalin kannuosaan oli muotoutunut asvalttiosumista kaatonokka.
Kultasepän kautta kohti paraatia
Lukon matkassa kulkeva pokaali ei ole aito ja alkuperäinen, vaan jo järjestyksessään toinen kopioversio alkuperäisestä mestaruuskannusta.
Aitoa säilytetään vuoden ympäri Tampereella Jääkiekkomuseossa. Oikean Kanada-maljan pelaajat saavat käsiinsä vain siksi aikaa, kun juhlivat mestaruutta jäällä.
Vaikka mestarit eivät kiikuta juhlissaan aitoa palkintoa, saa ensimmäisen kaksoiskiertopalkinnon valmistaneen kultaseppämestari Jyrki Karvisen mukaan myös kopion runtelusta saa pulittaa yleensä kalliisti, sillä se on materiaaleiltaan alkuperäistä arvokkaampi.
– Patsaita ei saa missään nimessä ruveta liimaamaan paikoilleen. Ne ovat hopeisia. Ei saa myöskään tinata, Karvinen opasti Iltalehden haastattelussa.
Ilmastointiteipin lisäksi Lukko ei lähtenyt pokaalin kanssa askarteluhommiin, vaan pytty haki vauhtia mestaruusparaatiin ja virtuaalijuhliin kultasepänliikkeestä.
– Pakko se oli sinne viedä. Kyllähän se kannu siitä osumaa ottaa, kun se maahan putoaa. Mutta sellaista sattuu, Lukon joukkueenjohtaja Kuosmanen kertoi.
Mestaruusparaati herkisti Pekka Virran
Iltapäivällä mestarijoukkue ja korjattu pokaali nousivat kuorma-autojen lavalle.
Koko kaupungin kiertänyttä mestaruusparaatia oli saapunut reitin varrelle ihastelemaan tuhansia raumalaisia, mikä konkretisoi joukkueelle tiistaina ratkenneen saavutuksen merkityksen.
Mestarivalmentaja Pekka Virta myönsi, että autoajelun aikana näky pani väkisinkin herkistymään.
– Neljä vuotta sitten tulin tänne Helmirantaan asumaan. Tulin silloin tietenkin mestaruustavoite mielessä, mutta ei minulla ollut edes kykyä haaveilla, miten tämä tarina menee. Ajan kanssa varmaan menee perspektiiviin, miten iso asia tämä lopulta, Virta totesi.
Päävalmentaja muistutti, että mestaruuden voittaminen ei ollut mitenkään helppoa, vaikka Lukko on hallinnut kotimaisia kenttiä viimeiset puolitoista vuotta.
Hän arveli, että nykyinen joukkue toimi henkisenä tienraivaajana.
– Tämä hieno joukkue, tuollainen kaveriporukka sekä kaikki tämä yhteisöllisyys ja rakkaus alkuvaikeuksien jälkeen. Sitten nuo ihmiset, miten he reagoivat lähes 60 vuoden odotukseen. Kyllä se vetää tunteisiin, pakko myöntää.
– En osannut edes haaveilla, että se on tällaista. Luulen, että seuraavilla on vähän helpompaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.