Mika Puumalalle ei aikanaan riittänyt, että hän pysäytteli palloja UKP:n maalissa. Hän ajoi pelaajavuosinaan aktiivisesti kaukalopalloa eteenpäin ja puhui lajin puolesta. Iso veskari pelasi värikkään uran, kunnes polven ristisidevamma päätti uran. Se ei vienyt miestä pois UKP:sta, vaan hän astui vielä pikakomennuksella päävalmentajan paikalle.
Noista ajoista on kuitenkin jo vuosia. Kaukisliigaa ei ole enää pitkään aikaan pelattu, eikä UKP:ta ole yhdistyksenä enää olemassa.
– Raumalla kaukalopallo kaatui talkoohenkisyyden puutteeseen, mutta valtakunnallisesti siihen on omat syynsä, Puumala tokaisee.
– Se hiekkalaatikko, jolla kaukalopalloa pyöritettiin, oli joidenkin mielestä isompi kuin se oikeasti oli. Ihmiset, jotka pääkaupunkiseudulla lajia pyörittivät, luulivat pyörittävänsä isoa asiaa.
Pääkaupunkiseutu on hallinut valtaosan kaukalopallon Suomen mestaruuksista. Bewellä mestaruuksia on yhdeksän, HIFK:lla kuusi, Jyryllä kolme ja Töölön Vesalla yksi. Vahvimmin kiilaa löivät lajin alkuvuosina juhlinut oululainen Bandy-84 seitsemällä mestaruudellaan sekä 2000-luvulla neljät kultajuhlat järjestänyt Porin Kärpät.
Tällä vuosituhannella yksi lajin suunnannäyttäjistä oli juuri Bewe ja sen taustahahmo Teukka Ulander, joka aikanaan oli Kaukalopalloliittoakin perustamassa.
– Pääkaupunkiseutu ei halunnut antaa valtaa, ei halunnut jakaa sitä asiaa, Puumala muistelee.
Laji on lähes kuollut
Lajin todellista kulta-aikaa oli 1990-luku, jolloin pelaajia oli Suomessa Ulanderin arvion mukaan yli 100 000 ja joukkueita yli tuhat. Vielä vuonna 2006 tilastoihin kirjattiin lähes 50 000 rekisteröityä lisenssipelaajaa.
Pudotus on ollut hurja, sillä vuonna 2016 lisenssipelaajia oli enää noin 2 000. Tuolloin käynnistyi toistaiseksi viimeinen kaukisliigakausi, ja sen jälkeen Suomen mestaruudet on ratkottu turnausmuotoisia. Laji on lähes kuollut.
– Itse olen tosi pahoillani siitä. Kun itse sitä eli ja hengitti, teki tosissaan, niin oli ikävä katsella vierestä, kun se näivettyi, Puumala harmittelee.
– Ehkä nyt maailma olisi erilainen tai valmiimpi. Silloin kaikki lajit vetivät kuin ravihevoset laput silmillään, katsottiin vain omaa lajia.
Nykyään Lukossa jääkiekon juniorivalmentajana toimiva Puumala uskoo, että nykyisessä yhteiskunnassa eri urheilulajit voisivat tukea toisiaan ja etsiä toisistaan keinoja kehittää omaa toimintaansa.
– Siihen maailmanaikaan kaukalopallo oli laji, joka vei jääkiekolta jääaikaa. Silloin ei ymmärretty, että ne pojat, jotka pelasivat molempia lajeja, saivat viikkoon ylimääräisiä jäävuoroja, Puumala huomauttaa.
Hän tosin korostaa, että tarkoittaa yleistä asenneilmapiiriä Suomessa. Raumalla kaukalopallo ei ollut aikanaan samalla tavalla marginaalissa kuin jossain muualla.
– Raumalla oli hyvä tilanne, sillä kateutta ei ollut niin paljon, Puumala painottaa.
– Me saimme sen ansaittua omalla tekemisellämme. Emme olleet se homokyykkäjengi, joka vei muilta jääajat, vaikka meillä olikin aina hyvät harjoitusvuorot keskellä iltaa.
Kaukis kiinnosti katsojiakin
UKP pelasi yleensä kotipelinsä Äijänsuon harjoitusjäähallissa, jota myös Hallaglobeniksi kutsuttiin. Eikä kihupaitojen tarvinnut pelata tyhjien katsomoiden edessä.
– On totta, että muilla paikkakunnilla saattoi olla perhe ja tyttöystävä katsomossa. Raumalla oli se oma porukkansa, ja yleensä hyvä meininki, Puumala toteaa.
Myös media eli käytännössä Länsi-Suomi huomioi UKP:n pelit paremmin kuin monen muun paikkakunnan lehdet.
– Meillä oli etunamme se, että kaikki yhdessä nostivat meidät asemaamme Raumalla, Puumala näkee.
– Meillä oli myös siinä mielessä hyvä tilanne, että meillä ei ollut yhtään isoa sponsoria, jolta olisi tullut vaikka 80 prosenttia rahoituksesta. Kaikki ymmärtävät, mitä sitten tapahtuu, jos sellainen päättää vetää munat kilpeen.
Pillit pussiin 2011
Nyt UKP:ta eli vuonna 1983 perustettua Uturan Kaukalopalloilijat ry:tä ei enää edes ole. Seuran taival päättyi vuonna 2011. Tuolloin puhuttiin vain vuoden tauosta, mutta siitä tuli lopullinen. Sittemmin puheenjohtaja Tomi Nurminen päätyi lakkauttamaan yhdistyksen kokonaan.
Pelipaidat ovat tallessa, ja ne kaivettiin esiin reilut kaksi vuotta sitten kaukalopallon Suomen Cupia varten. Tuolloin kaukalossa hääri tuttuja pelaajia punaisissa paidoissa, mutta yhdistelmä käytti turnauksessa nimeä West Coast All Stars. Voisiko kaukalopallo nousta vielä Raumalla siivilleen?
– Se vaatisi uuden seuran perustamista, Puumala toteaa.
– Valtakunnallisesti se vaatisi paljon pioneereja joka paikkakunnalla, eikä se tapahtuisi hetkessä.
Nykytilassaan kaukalopallo on suomalaisen urheilun kentässä olematon nappula, mutta toisaalta Puumala näkee lajin luonteen vuoksi sille edelleen tilausta.
– Jääkiekossa tie huipulle on aika raaka. Siellä jää A- ja B-junnuissa pois taitavia poikia, joilla olisi ehkä halua jatkaa. Toisaalta joku ei ehkä viihdy jääkiekon fyysisyydessä, Puumala arvelee.
– Tällaisille pelaajille kaukalopallo voisi tarjota jotain, jos he haluaisivat pysyä jääurheilun parissa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.