Vuoden 2021 alkupuoli oli Mikael Kotkaniemelle hyvää aikaa. Ensin tuli Suomi-sarjan mestaruus Karhu HT:n valmentajana, sitten julkaistiin siirto Lukon A:n valmentajaksi vuoden sopimuksella.
Se merkitsi paluuta liigaorganisaatioon ensimmäistä kertaa sitten marraskuun 2018 ja Porin Ässien päävalmentajan tehtävistä saatujen potkujen jälkeen.
Vuosi 2021 jää kuitenkin aikakirjoihin raskaimpana Mikael Kotkaniemen tähänastisessa elämässä.
Ensin tuli syöpä. Sitten kuoli äiti.
– Hänellä oli aika kova vuosi. Sinällään on ilo nähdä, että hän on taas tullut takaisin töihin. Ei ole ollut helppoa hänellä, Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt huomauttaa.
Luonnollinen jatkosopimus
Töitä on tiedossa jatkossakin. Lukko on päättänyt jatkaa Kotkaniemen sopimusta vuodella, eli hän toimii Lukon A:n päävalmentajana myös kaudella 2022–23.
– Mun mielestäni oli meille hyvin luonnollinen ratkaisu tarjota uusi sopimus, sillä fiilis hänestä ja hänestä huokuvasta työn palosta on todella hyvä, Sahlstedt painottaa.
– Yhteiseloa on kuitenkin ollut nyt niin vähän, että on luonnollista, että haluamme saada hänen työpanoksestaan kunnollisen kuvan. Tämä on ollut erilainen ja erikoinen kausi hänen osaltaan.
Paluu valmennukseen heti äidin kuoleman jälkeen
Syöpädiagnoosi tehtiin kesäkuun alussa, ja leikkaukseen Kotkaniemi meni 20. heinäkuuta. Julkisuuteen hänen sairastumisestaan kerrottiin elokuun alussa.
Edessä oli pitkä toipuminen, mutta marraskuun puolivälissä Kotkaniemi oli valmis astumaan pelitilanteessa vaihtoaitioon.
– Tulin ehkä vähän liian aikaisin takaisin, sillä en ollut kunnossa. Päätin palata oman henkisen hyvinvointini kannalta, vaikka paikat eivät olleet vielä kunnossa, Kotkaniemi kertoo.
Kotkaniemi otti Lukon A:n uudelleen vastuulleen vain neljä päivää sen jälkeen, kun hänen äitinsä eli näyttelijä Kirsti Wallasvaara oli kuollut.
– Suu ei ehkä ollut vielä siinä kunnossa, kuin olisi pitänyt, mutta vaimo sanoi siinä vaiheessa, että ehkä nyt on parempi mennä takaisin.
Syöpähoitojen vuoksi 15 000 kilometriä autossa
Syöpäkasvain oli Kotkaniemen poskessa. Se poistettiin leikkauksella, ja samalla kaulasta poistettiin 33 imusolmuketta.
– Tässä hommassa suu on kaikki. Valmentajana joutuu koko ajan puhumaan tai viheltämään pilliin. Suu rasittuu todella paljon, Kotkaniemi kuvailee.
Nyt hän on käytännössä terve.
– Suu vähän kuivuu edelleen, kun joutuu puhumaan paljon, mutta ihan hyvin pystyn jo tekemään töitä.
Sahlstedtin mainitsema työn palo tuli hyvin esiin syksyllä, kun Kotkaniemi ei vielä ollut työkunnossa. Vain pari viikkoa leikkauksen jälkeen hän oli jo katsomassa Lukon A:n pelejä.
Kotkaniemi asuu Porissa, mutta sai akuutissa hoitovaiheessa päivittäin sytostaattihoitoja Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Hoitojen takia hän istui 15 000 kilometriä autossa.
Kotkaniemeä kuljettivat hänen poikansa eli Carolina Hurricanesin NHL-hyökkääjä Jesperi Kotkaniemi ja Ässissä maalivahtina pelannut Kasperi Kotkaniemi.
– Tämä aika, jonka olen Lukossa ollut, on tuntunut hyvältä. Se kaksi kuukautta viime keväänä ja nyt tämä, kun tulin uudestaan mukaan. On ollut tosi kiva tehdä töitä tässä ympäristössä, Kotkaniemi kehaisee.
– Täällä on saanut keskittyä valmentamiseen. Täällä on laitettu palikat kohdilleen, ja valmentaja saa keskittyä siihen pääasiaan. Se on valmentajalle oleellista.
”Kokenut kehäkettu on arvokas meille”
Kotkaniemi on urallaan toiminut Ässissä A-nuorten apuvalmentajana, B-nuorten päävalmentajana sekä yhteensä kuudella kaudella liigajoukkueessa joko päävalmentajana tai apuvalmentajana.
Vuonna 2013 hän sai nostella Kanada-maljaa Ässien kakkosvalmentajan roolissa.
Lisäksi hän on valmentanut Mestiksessä HCK:ta ja kahdella kaudella Suomi-sarjassa Karhu HT:ta.
Ikää miehellä on 52 vuotta, ja pelaajaurallaan hän pelasi ammatikseen SM-liigan lisäksi Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa.
– Tuollainen kokenut kehäkettu on arvokas meille. On iso palvelus A-juniori-ikäiselle jätkälle, kun saat noin kokeneen koutsin, jolla on vielä tuollainen intohimo ja silmä palaa, Sahlstedt näkee.
Se harmittaa, että työt jäivät Ässissä kesken
Viime vuoden loppupuolen kokemusten takia Kotkaniemi osaa varmasti vielä enemmän asettaa asioita perspektiiviin. Syöpähoidot ja äidin kuolema ovat aivan eri tason asioita kuin vaikkapa potkut Ässistä marraskuussa 2018.
– Kun tämän työn valitsee, on parempi käydä kahdenkeskinen keskustelu itsensä kanssa. Tässä ammatissa tulee kuitenkin jossain kohtaa käymään niin, että ei uusita sopimusta tai saat potkut. Se kuuluu tähän juttuun, Kotkaniemi painottaa.
– Se, että mä sain Ässistä potkut, ei käy mun itsetunnolleni. Mä kestän sen. Se haittaa, että mulla jäi työt kesken. Olisin halunnut nähdä, mihin se olisi johtanut.
Ässät oli sarjassa viimeisenä, kun Kotkaniemi sai potkut. Sijoitus ei muuttunut Pasi Kaukorannan valmennuksessakaan, vaan porilaiset jäivät jumbosijalle selvällä 20 pisteen marginaalilla.
– Urheilussa joku jää aina viimeiseksi, mutta ymmärrän tämän bisneksen. Jotain pitää yrittää, jotta kurssi kääntyisi. Eniten mua kuitenkin siinä harmittaa, että työt jäivät kesken, Kotkaniemi toteaa.
– Mutta tällaisen sairastumisen rinnalla se on kuitenkin hyvin pieni asia. Mikään juttu ei ole samalla viivalla oman terveyden kanssa. Kun tässä on 50 vuotta paahtanut ihan täysillä, niin kyllähän tuollainen pysäyttää.
Lukossa palikat oikeilla paikoilla
Nyt työt eivät ole jäämässä kesken. Tosin Lukon A on parhaillaan hankalassa tilanteessa, kun Lounais-Suomen aluehallintoviraston päätöksellä joukkueen toimintaa ei lasketa ammattilaisurheiluksi eikä se saa harjoitella jäähallissa.
Treenit vedetään nyt Lähdepellon ulkojäällä, mutta Kotkaniemi ei valita.
– Mä tykkään valmentamisesta ihan hirveästi, mutta into lähtee pois, jos joutuu samalla sammuttelemaan tulipaloja. Täällä on puitteet viimeisen päälle, kun punttisalit ja ruokailut on hoidettu ja mukana on vielä oma fysiikkavalmentaja. Siinä saa itse miettiä yksilöä ja yksilön kehittämistä, Kotkaniemi luettelee.
– Näin sen pitää mennäkin. Eihän tämä Lukon menestys ole sattumaa ollut. Se on seurausta palikoiden paikoilleen laittamisesta.
Aamupäivällä kehitetään yksilöitä, illalla joukkuetta
Myös Lukolle vuoden 2021 alkupuolisko oli riemun aikaa. Raumalaiset valtasivat sekä miesten että A-nuorten jääkiekkomestaruudet.
Edelliset vastaavat raumalaiskullat olivat vuosilta 1963 ja 1958.
– Töitä saa tehdä ja päivät ovat pitkiä, kun ne on vielä jaoteltu niin, että aamupäivällä kehitetään yksilöiden luistelua ja taitoa ja iltapäivällä paneudutaan joukkueen kehittämiseen, Kotkaniemi sanoo.
– Tässä on aika pitkään valmennettu, ja mun täytyy myös saada tästä jotain. Nyt on kiva tehdä töitä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.