Rauman Lukko tiedotti Mikael Vuorion jatkavan liigajoukkueen ja seuran maalivahtivalmentajana. Kun nyt solmittu jatkosopimus loppuu keväällä 2022, Vuorio nostanut palkkaa maalivahtien valmentamisesta jo 10 vuotta.
36-vuotiaan miehen elanto on tullut jääkiekosta yli puolet hänen elämästään, sillä hän ehti myös torjua kiekkoja työkseen yli 10 vuotta.
Vaikka Vuorio sai jääkiekosta ammatin hänestä olisi ihan yhtä hyvin voinut tulla menestyksekäs pesäpalloilija.
Vuorio kuului kotikuntansa Laitian Jyskeen lupaaviin 1982–84 syntyneiden ikäluokkiin, joista sittemmin nousivat jääkiekon liigapelaajiksi myös Markus Seikola ja Ilkka Saarela.
– Vuoriolle olisi ollut helppoa povata menestyksekästä uraa myös pesäpallossa. Reaktiokyky, liikkuvuus ja pelin ymmärtäminen olivat jo silloin omalla tasolla. Hän muistaakseni toimi kolme vuotta vanhemman ikäluokan aluejoukkueen kapteenina, muistelee Vuorion samassa pesäpallojoukkueessa pelannut Juha Tuuna, Salon Seudun Sanomien urheilutoimittaja.
Pappa teki polvarit vanerista
Talvisin Vuorion kaveripiiri pelasi jääkiekkoa. Maaliin hän muistelee päätyneensä jo ensimmäisissä Jyskeen harjoituksissa kuusivuotiaana, silloin pelaajan varusteet päällä.
– Kai se sujui sen verran hyvin, että päätettiin antaa ihan varusteetkin, Vuorio naurahtaa.
Juuri varusteet taisivat houkutella Vuorion aikanaan maalin suulle. Ehkä osansa oli myös isoveljillä, jotka tarvitsivat maalivahtia ja Mikael oli neljästä veljestä sopivimman ikäinen kiekkojen eteen.
Ulkojäille suojaksi pappa oli tehnyt vanerista polvisuojat ja kädessä oli pesishanska. Räpylä kädessä Vuorio pysäytti myös palloja, sillä hän pelasi pesäpalloa ykkösvahtina, siepparina ja lukkarinakin.
– Ei siitä silmä-käsikoordinaatiosta varmaan ainakaan haittaa jääkiekkoon ollut. Pesäpallo kävi hyvästä harjoituksesta, Vuorio arvelee.
Vuorio kasvoi pienessä Vahantakanan kylässä. Hyvästä harjoituksesta kävivät myös matkat pesistreeneihin keskustaan. Matkaa tuli pyöräilleen 7 kilometriä suuntaansa, huomaamaton peruskuntoharjoitus.
Uudenvuodenaaton soitto käännekohta
Vuorio muistelee pesäpallon jääneen 14–15-vuotiaana, kun Lukon harjoitusmäärät nousivat.
Laitilasta Raumalle maalivahdin oli järjestänyt Soukaisten koulussa opettanut Matti Järvenpää, Lukon vuoden 1973-syntyneiden SM-kultajoukkueen valmentaja.
Lukon junioreissa Vuorion valmentajaksi tuli uran tärkeä tuki, taustahahmo ja oppi-isä Ari Moisanen.
Vuorio sai Pohjolaleiriltä kutsun alle 16-vuotiaiden maajoukkueeseen ja ensimmäisen taskurahasopimuksen Lukolta.
Siitä lähtien Vuorio torjui työkseen Suomessa, Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa ennen kuin loukkaantumiset alkoivat kypsyttää ajatusta lopettamisesta peliuran viimeisinä vuosina 2010-luvun taitteessa.
– En pelannut enää jääkiekkoa sen takia, miksi olin sen pikkupoikana aloittanut. Sopimuksen saaminen alkoi venyä pidemmälle syksyyn joka vuosi ja kaikenlaiset vaivat kiusasivat, Vuorio muistelee.
Lopettamisensa jälkeen hän päätyi ensin Jyskeen juniorien ja sitten Lukon B2-nuorten mukaan.
Valmentajauran kannalta ratkaiseva käänne sattui rakettien räiskyessä uudenvuodenaattona 2012–13, kun Lukon A-nuorten valmentajaksi noussut Samu Isosalo kysyi Vuoriota tiimiinsä.
Kausi päättyi A-nuorten SM-pronssijuhliin Turussa samana päivänä kuin Lukko löi liigan pudotuspeleissä kesälomille runkosarjavoittaja Jokerit.
Vuorion paikka A-nuorten penkin takana aukesi, kun Timo Elo oli lähtenyt päävalmentajan paikalta ravintolabisnekseen. Paikka Lukon liigajoukkueessa puolestaan aukeni yhtä yllättäen jo seuraavalla kaudella, kun maalivahtivalmentaja Moisanen lähti KHL-bisnekseen.
– Nuorena poikana sitä mietti, onko musta siihen. Ari oli kuitenkin suositellut ja sanoi, että siitä se lähtee, kun alkaa tekemään. Onni on ollut saada työskennellä eteenpäin pyrkivien maalivahtien kanssa, Vuorio kiittelee.
Peluutuspäätökset yhteistyössä
Vuorion entisistä suojateista Ryan Zapolski sai KHL-sopimuksen, Kaapo Kähkönen NHL-sopimuksen. Lassi Lehtinen ja Oskari Setänen nousivat puolestaan viime kaudella yhdeksi Liigan parhaista maalivahtikaksikoista.
Vaatimattoman Vuorion on turha kuvitella ottavan sanallakaan kunniaa itselleen.
– Nyt pari vuosikymmentä myöhemmin on helppoa sanoa, että Mikael Vuorio on juuri sellainen ihmistyyppi, että hän pärjää missä tahansa olosuhteissa, Juha Tuuna kuvailee vanhan joukkuekaverinsa persoonaa.
– Tyylejä on monenlainen ja tärkeintä on lopulta, että kiekot pysähtyvät ja maalivahti auttaa joukkuetta voittamaan pelejä. Tietysti tässä omankin uran varrella on muodostunut jonkinlainen perusajatus ja sapluuna, Vuorio toteaa.
Mieluummin hän puhuu, mitä hyvältä maalivahdilta vaaditaan: urheilullisuutta ja rauhallisuutta.
Kun toistot on taottu treeneissä automaatioksi, pelissä ei tarvitse enää ajatella. Ehkä sekuntien murto-osa-ammatissa ehtisikään. Liikaa liigatasolla miettivät maalivahdit saavat pohtia asioita luukkuvahteina.
– Pitää jaksaa fyysisesti ja henkisesti, pitää pystyä liikkumaan niin luistimilla kuin jäissäkin. Perustekniikan lisäksi näiden asioiden kanssa tehdään kesällä ja kaudenkin aikana paljon töitä, Vuorio kertoo.
Lukossa viimeisen sanan maalivahtien peluutuksesta sanoo päävalmentaja Pekka Virta, mutta Vuorion mukaan peluutuspäätökset tehdään yhteistyössä.
Vuorion mukaan päätöksiä tehdessä vaakakupissa saattaa painaa hitusen esimerkiksi jonkun maalivahdin hyvä historia jotain joukkuetta vastaan.
– Viime kaudella päätökset peluutuksesta oli helppo tehdä, koska molemmat maalivahdit pystyivät voittamaan pelejä ja joukkue luotti molempiin. Ehkä playoffit ovat sellainen hetki, jolloin pitäisi löytää se sillä hetkellä kuumin ja varmin vahti.
Vuorio toivoo, että saa vielä pitkään jääkiekosta perheellensä leivän pöytään ja pääsee oppimaan uutta. Ulkomaillakin olisi kiva käydä uudestaan katsomassa asioita vähän toisesta vinkkelistä kuin pelaajana.
Liigajoukkueen lisäksi Vuorio on valmentanut Lukossa myös nuorempia maalivahteja.
– Olisihan siinäkin oma hienoutensa, että saisi nähdä jonkun maalivahdin polun ihan sieltä E-junnuista liigan porteille, Vuorio maalailee.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.