Tapaamispaikaksi sovittu autotalli on helppo tunnistaa, sillä tallin pihalla odottaa keltamusta Opel Tigra konepellillään rivi pokaaleja.
Keskisten perheessä moottoriurheilu on ollut aina melko iso juttu, joten ei ihme että Janne Keskinen, 42, ja hänen poikansa Juuso Keskinen, 16, ovat päätyneet ajamaan jokamiehenluokkaa.
Janne Keskinen muistelee olleensa seitsemänvuotiaana isänsä mukana rakentamassa jokkisrataa Raumalle.
– Kauan se ajatus ajamisesta muhi taustalla, sillä kolme vuotta olen kuitenkin vasta itse ajanut, Janne Keskinen naurahtaa.
Jokkiksen nuorten luokan alaikäraja on 15 vuotta, joten Juusolla on menossa toinen kausi. Hänenkin autoinnostuksensa takana on isä, ja tämän jenkkirautaharrastus. Lisäksi Juuso muistaa leikkineensä pikkuautoilla ja innostuneensa autopeleistä.
– Eilen illallakin Juuso taisi harrastaa tällaista virtuaaliajamista. Siellä haettiin varmaan ajolinjoja viikonloppua varten, isä-Janne naureskelee.
”Kiva pärrätä, kun toinen on tiellä”
Sunnuntaina edessä on yksi Keskisten kauden pääkisoista, perinteinen Rauman Urheiluautoilijoiden järjestämä Koivuniemen Syys-JM. Juuso on mukana nuorten luokassa, Janne yleisessä luokassa ja etuveto-kardaanissa.
Kotikisa tarkoittaa paitsi tuttuja kurveja myös perheen äidin Sanna Keskisen saapumista katsomoon.
Jokkisharrastuksessa ajaminen on oikeastaan vain ohikiitävä onnenhetki. Ratoja enemmän aikaa hurahtaa täällä autotallilla menopeliä rassaillessa. Se on samalla laadukasta isä-poika-aikaa.
– Onhan se kiva pärrätä, kun toinen on tiellä, Juuso heittää.
Tietynlaisia elämänviisauksiakin on tarjolla.
– Oppii tässä ainakin sen, että jos ei töitä tee, niin ei voi mitään saavuttaakaan, Juuso sanoo.
Äiti pitää silmällä talouspuolta
Äiti-Sanna on siis saanut tottua siihen, että miesväki livahtaa harva se ilta tallille.
– Hän on suhtautunut tähän harrastukseen ihan positiivisesti. Ehkä eniten hän rajoittaa tätä autojen määrää kuitenkin, ettei homma pääse lähtemään ihan käsistä, Janne hymyilee.
Jokkiksen erikoisuus on kisojen jälkeen käytävä huutokauppa, jossa hyvä kulkupeli voi lähteä alta 1500 euron hintaan.
– En lähde yksilöimään, minkä osuuden sillä rahalla tästä autosta saisi, Janne väistelee.
Sen kommentista kuitenkin voi päätellä, että ajan lisäksi jokkikseen uppoaa rahaakin.
– Eihän tässä mitään järkeä ole, Janne naurahtaa.
– On tämä nyt halvempaa kuitenkin kuin rallicrossi, Juuso huomauttaa.
Rallicross saattaisi kiinnostaa
Juuson tulevaisuuden suunnitelmissa vilahtaa nimenomaan rallicross. Siinä missä Janne haaveilee osallistumisesta monipäiväiseen megatapahtumaan, kuten Pellon Poikkinainti-ajoihin, Juuso haluaa kerätä kokemusta eri vetotapaisten autojen käyttäytymisestä.
– Silloin näkisin, onko etu- vai takavetoisissa suurempi mahdollisuus edetä lajissa ja ehkä siirtyä joskus rallicrossiin. Jos on rahaa, Juuso pohtii.
– Sitä mä en ole kyllä luvannut, Janne naurahtaa.
Keskiset ovat lähdössä Koivuniemen Syys-JM:ään samalla Opelilla. Siitä riitaa ei saada aikaiseksi, pääsevätkö molemmat ajamaan.
– Meillä on hyvä huoltomies mukana, isä heittää.
Kolari vei Juuson sairaalaan, mutta ei jokkisradalta
Jokkis on laji, jossa pelti välillä rytisee. Onkin siksi hieman ironista, että Juuso Keskinen joutui keväällä kolariin, mutta ei kilparadoilla.
Parkkipaikalla äkillisen u-käännöksen tehnyt auto heitti Juuson yli moponsa ja yöksi sairaalaan.
Pahemmin ei onneksi käynyt, mutta jokkisautoilusta tuli kahden kuukauden kilpailutauko. Ratin taakse palaaminen ei ole sen jälkeen pelottanut.
Päinvastoin, nuorukainen löi viime viikolla tauluun Koivuniemen kotiradalla kierrosennätyksensä.
– Voi olla, että kolari vaikutti jopa positiivisesti ajamiseen. Tajusi, että sellainenkin mahdollisuus on, että jos antaa vähän enemmän kaasua kurviin, niin voi päätyä pahimmillaan sairaalaankin, Juuso muotoilee.
– Oli ehkä paras tunne, mitä jokkiksesta saa päästä tauon jälkeen nostamaan kytkin, painamaan kaasu pohjaan ja lyömään isompaa vaihdetta silmään. Ei tarvinnut enää odotella.
Juuson isä Janne Keskinen päästää huoletta poikansa jokkisauton rattiin, sillä lajin turvallisuus on parantunut roimasti takavuosista.
– Muksuna kun olin katsomassa, niin ei ollut minkäännäköisiä niskatukia ja turvakaariinkin on tullut monta putkea sen jälkeen lisää, hän näkee.
Täksi kaudeksi jokkikseen tuli pakolliseksi Hans-niskatuki, joita formulakuskitkin käyttävät.
Lisäksi lajin luonne on Janne Keskisen havaintojen mukaan muuttunut.
– Onhan se siistiytynyt. Ennen oli enemmän kaatoja ja enemmän ajettiin päin. Romurallin maineesta on tultu moottoriurheilun suuntaan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.