4. elokuuta 2017 raumalaisessa jääkiekkossa alkoi uusi aika. Sen ajan kasvot on Kalle Sahlstedt, tuona päivänä Pitsiturnauksessa paljastettu Lukon uusi urheilujohtaja.
Kautta aikojen urheiluseuroissa merkittäviä päätöksiä ovat tehneet vahvat miehet ja hallitukset. Sopivilla suhteilla urheilua on saattanut päästä peukaloimaan yksi sun toinen bisnesmies tai hyvä veli, harrastamaan ehkä sellaista tosielämän manageripeliä.
Kalle Sahlstedtin palkkaamisen pitäisi tarkoittaa sitä, että Lukossa ei saunota enää yhtään pelaajasopimusta, eikä panikoida valmentajalle potkuja. Urheilu uskottiin ammattilaisen käsiin.
Sahlstedt esitteli Lukon uuden urheilustrategian toukokuun lopulla, mutta merkkejä pinnan alla kuplivasta muutoksesta saatiin jo aiemmin.
Päävalmentaja Pekka Virta paketoi maaliskuussa Länsi-Suomessa ja Kiekkoareenassa suorasanaisesti ensimmäistä kauttaan Lukossa, joka päättyi pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle.
Virta ilmoitti haluavansa eroon palkkasoturiajattelusta – siitä, että Lukkoon tullaan pelaamaan palkkakuitin takia muutama kuukausi tai kausi. Virta sanoi haluavansa nuoremman, urheilullisemman ja luisteluvoimaisemman joukkueen.
Päävalmentaja myös toivoi, ettei raumalainen kiekkoyleisö hirttäytyisi jokaisen kauden alla siihen asetelmaan, että kaikki paitsi yli 50 vuotta odotetun mestaruuden voittaminen on epäonnistumista.
Luodakseen ”Lukon joka kestää vertailun Suomessa ja Euroopassa” Virta ja Sahlstedt ovat toivoneet aikaa ja kärsivällisyyttä. Aion olla täällä ainakin viisi vuotta, Sahlstedt on sanonut. Kolme vuotta on urheilussa lyhyt aika, Virta on korostanut.
Mutta mitä yleisön sitten olisi lupa odottaa Lukolta jo liigakaudelta 2018–19?
Sanan nuorennusleikkaus mainitseminen saa Virran ja Sahlstedtin varpailleen. He eivät halua mollata Lukon kokeneemman pelaajakaartin upeita uria tai panosta nykyjoukkueessa.
Lukon tämän kauden runkopelaajiksi oli sopimuksia tehtäessä laskettu 1970- ja -80-luvuilla syntyneistä Ville Vahalahti (1977), Janne Niskala (1981), Jyri Marttinen (1982), Toni Koivisto (1982), Tapio Laakso (1985) ja Lauri Tukonen (1986).
Heistä Vahalahti, Tukonen ja Koivisto kiinnitettiin pitkillä sopimuksilla jo ennen Virran ja Sahlstedtin tuloa Lukkoon. Joukkue kuin joukkue tarvitsee kokeneita suunnannäyttäjiä ja takuutekijöitä ratkaisemaan pelejä. Mutta:
– Arvostamme todella paljon kokeneiden pelaajiemme pitkää päivätyötä. Näemme kuitenkin, että ydinrungon keski-iän pitäisi olla pienempi, Sahlstedt sanoo.
Lukon pelaajiston keski-ikä on tilastosivusto Eliteprospectsin mukaan 26,15 vuotta. Se oli tätä juttua kirjoitettaessa liigassa toiseksi eniten JYPin (26,42) jälkeen. Toisessa ääripäässä on KalPa (22,97).
– Jatkumo on se isompi sana. Ei ikä ole se juttu. On väärin, jos siihen kiinnitetään huomio otsikoissa, Virta alleviivaa.Sahlstedt, 45, voitti pelaajaurallaan viisi Suomen mestaruutta TPS:ssä ja Kärpissä sekä Ruotsin mestaruuden HV-71:ssä.
Uransa jälkeen hän oli luomassa Turun Seudun Urheiluakatemian kiekko-osastoa, joka on syytänyt omia nuoria Turun Palloseuran edustusjoukkueeseen.
Virta, 49, on voittanut valmentajana kahdella jaksollaan KalPassa SM-hopean ja -pronssin, mutta saanut toisaalta myös potkut TPS:sta ja lähtenyt itse Ässistä.
Muun muassa Tuomas Kiiskinen, Teemu Hartikainen, Iiro Pakarinen, Jaakko Rissanen, Kasperi Kapanen, Joonas Lyytinen ja Lukkoonkin tulossa ollut Juuso Riikola ovat KalPan junioriputkesta läpi tulleita pelaajia, jotka ovat edenneet Virran valmentamista joukkueista NHL:ään tai KHL:ään.
Eivät Sahlstedt ja Virta päästään ole keksineet, mitä yrittävät nyt Lukkoon luoda. He ovat nähneet muualla, mikä toimii ja ei toimi, millä tavalla voi ajan kanssa luoda edellytykset menestykseen.
”Lopullinen päämäärä on realistinen mahdollisuus pärjätä liigassa, olla pudotuspeleissä ja taistella mestaruudesta.”
Siihen Sahlstedt ei usko, että kootaan kolmella miljoonalla eurolla jonkinlainen joukkue, lähdetään pelaamaan kannusta ja yritetään vetää sama kani hatusta uudelleen seuraavana vuonna.
– Minä en ainakaan usko, että Rauman Lukon kokoisella organisaatiolla raha riittäisi mitaleihin tai mestaruuteen. Jos yrittäisimme ostaa mahdollisimman hyvän joukkueen joka vuosi, niin saamme odottaa mestaruutta myös seuraavat 50 vuotta, Sahlstedt ilmoittaa.Identiteetti tarkoittaa ominaisuuksia tai piirteitä, jotka mahdollistavat jonkin asian erottamisen muista asioista. Virta ja Sahlstedt ovat luomassa Lukolle urheilullista identiteettiä.
Jotain sellaista kilpailuetua, miksi NHL:ään tähtäävä nuori tai ulkomaita tavoitteleva hyvä liigapelaaja haluaisi tulla mieluummin Lukkoon kuin esimerkiksi Porin Ässiin.
Lukko on toki pärjännyt sijoituskeskiarvon perusteella 2010-luvulla liigassa kohtuullisen hyvin ja sillä on ollut monivuotisia projekteja Rauli Uraman, Risto Dufvan ja suunnitelma Juha Vuorenkin kanssa.
Identiteettiä on kuitenkin vaikea rakentaa, jos aina päävalmentajan mukana vaihtuu toimintakulttuuri ja iso osa pelaajista.
– Runko pitäisi rakentua meidän pelaajiemme mukaan, eikä sen mukaan, mitä löydämme mark- kinoilta. Isompi prosentti pelaajista saisi olla Raumalla kesän yli olevia pelaajia, Virta sanoo.
Ei Lukko halua kuitenkaan kaikkia pelaajia pitää. Päinvastoin seuran houkuttelevuuden kannalta olisi hyväkin, että joku kauden jälkeen aina lähtisi. Mutta ei toisiin liigaseuroihin, vaan vaikkapa NHL:ään, KHL:ään, Ruotsiin tai Sveitsiin. Jääkiekkourallaan eteenpäin.
– Se olisi vahvuuskin. Sellaisia siirtoja emme surkuttelisi, vaan antaisimme onnenpotkun persuksiin, Sahlstedt huomauttaa.
Koska pelaajia aina lähtee, uusiakin pitää joukkueeseen tulla. Tällä kaudella ovet kävivät Raumalla vielä melko rajusti, kun Sahlstedt ja Virta muovasivat pelaajistoa haluamaansa suuntaan.
Uusien pelaajien kohdalla Lukko kuitenkin yritti katsoa pidemmälle tulevaan kuin vain seuraavaan kauteen.
Lukossa liigavahdiksi kasvanut Oskari Setänen, 24, palasi kahden vuoden sopimuksella. Linus Nyman, 19, ja Ville Heinola, 17, tulivat tekemään läpimurtoaan Raumalle kahden ja kolmen vuoden sopimuksilla.
Ulkomaalaishankinnoista Justin Danforthin, 25, Mark Aukin, 23, ja Brandon DeFazion, 29, 1+1-mallisissa sopimuksissa on ajateltu myös jatkoa Lukossa. Hankinnoista vain Tsekin maajoukkueessa pelannut puolustaja Jakub Krejcik teki vuoden sopimuksen.
– Jos on mahdollisuus saada Jakub Krejcikin kaltainen pelaaja, joka pystyy pelaamaan KHL:ää tai jopa NHL:ää, niin emme aina saa tehtyä pidempää sopimusta. Hyväksymme, että sellaisia pelaajia voi olla joukkueessa jokunen, Sahlstedt toteaa.
Ensisijaisesti Lukko haluaisi oman juniorimyllynsä jauhavan potentiaalisia korvaajia lähtijöille ja runkopelaajiksi.
– Mitä paremmin saamme A-junnuja liigaovesta sisään, sitä sitoutuneempia he ovat Lukko-polun käyneinä tavoittelemaan liigaunelmaa täällä, Sahlstedt sanoo.
Sahlstedt onkin mielissään pistänyt merkille, että esimerkiksi Lukon A-, B- ja C-nuorten valmentajat sekä valmennuspäällikkö ovat olleet tuttu näky liigajoukkueen harjoituksia katsomassa.
Onhan pelaajan helpompi tulla liigajoukkueeseen, jos valmentajat puhuvat niin sanotusti samaa kieltä.
Jo tulevalla kaudella liigaminuutteja Lukossa kyttäävät juniori-ikäisistä pelaajista Ville Heinola, Linus Nyman, Antti Saarela, Mikko Petman, Ville Petman, Antti Palojärvi, Lassi Lehtinen ja Tarmo Reunanen.
Harjoituspeleissä A-nuorista ovat esiintyneet myös Jesse Ruotsi, Niklas Ylitalo, Jolle Nikander ja Oliver Kinnunen.
Aika ajoin kuulee kannattajien toivovan kokoonpanoon enemmän omia poikia. Virta toivoo, että nuorten otteiden seuraaminen olisi yleisölle nyt yksi syy tulla hallille.
– Katsomaan, miten joku ”Bätmän” vetää itsensä läpi.Pitää kuitenkin muistaa, että omat pojat projekteja on yritetty Raumalla ennenkin. 2000-luvun alussa sellainen päättyi valmentaja Ismo Lehkosen kolmannen kauden potkuihin marraskuussa 2003, kun Lukko oli sarjassa kolmanneksi viimeisenä.
Lukon urheilustrategian onnistumista voi mitata liigajoukkueen omavaraisuudella, ulkomaille lähtijöillä tai maajoukkuepelaajilla, mutta yhtälöön on mahduttava myös tarpeeksi voitettuja liigapelejä.
Liigabisneksessä kauan mukana pyörinyt Virta tietää kyllä tulospaineen, joka ”on sama ympäri Suomenniemen”.
– Enää ei voi ajatella niin, että kunhan olemme vaikka joulun jälkeen tikissä. Sarjasijoitus voi olla sellainen, että halli on tyhjä, Virta miettii.
Virran mielestä olennaista on, että luottamus valittuun strategiaan, valmentajaan ja pelaajiin kestää läpi heikompienkin hetkien.
– Se on ainoa vaihtoehto lähteä ammattivalmentajana mukaan tähän. Muuten mennään taas maalivahtikauppaan tai huippupelaajakauppaan, kun ei olla kuuden joukossa. Sillä tavalla kaikki strategiat murenevat.
– Toinen puoli tässä projektissa on se, että jollain tavalla nuortenkin pelaajien pitää pärjätä. Ettei koutsin tarvitse vetää pakettia nitroja, kun heidät laittaa kentälle, Virta huomauttaa.Lukon virallinen tavoite on selvitä joka kausi runkosarjassa kuuden parhaan joukkoon.
– Mutta ei se ole sellainen tavoite, että jos se ei jokin kausi täytykään, niin kaikki menee uusiksi. Jos puhumme vain numeraalisesta tavoitteesta, kaikki hajoaa taas, Sahlstedt painottaa.
Tullaan siihen, mitä Lukolta on siis lupa odottaa jo tulevalla kaudella.
– Tottakai me yritämme voittaa joka hemmetin pelin. Emme lähde keksimään tekosyitä, jos häviämme, mutta samalla yritämme miettiä, että voisiko se nuori äijä nyt kuitenkin pelata, vaikka on paine tuloksesta, Sahl- stedt vastaa.
– Lopullinen päämäärä on realistinen mahdollisuus pärjätä liigassa, olla pudotuspeleissä ja taistella mestaruudesta. Uskomme, että tämä on se tapa, miten se voisi olla pitkässä juoksussa Lukolle useimmin mahdollista, Virta tiivistää.
Tämä juttu on julkaistu alunperin 2.9. ilmestyneessä LS-Kiekko-ekstrassa.
Kommentti: Mureniko Virran ja Sahlstedtin sanoma kahdessa minuutissa?
Pari minuuttia sen jälkeen, kun olin saanut oheisen jutun valmiiksi, Lukko tiedotti hankkineensa syyskuun lainasopimuksella Andrew Gordonin Linköpingistä.
Murentaako Gordonin pikapesti sen, mitä Pekka Virta ja Kalle Sahlstedt jutussa vakuuttavat?
Heidän mielestään ei. Artistiverotussyistä Gordon tulee käytännössä ilmaiseksi helpottamaan Lukon loukkaantumissumaa.
Lukko pelaa syyskuun loppupuolella seitsemän peliä, joista viisi on vieraissa. Kun Ville Vahalahti, Lauri Tukonen, Jere Friberg ja Ville Petman ovat loukkaantuneina sivussa, Lukolla on rivissä hädin tuskin neljän ketjullisen verran hyökkääjiä.
Virta painottaa, että Gordon tulee auttamaan junioreiden sisäänajoa, ei viemään heidän pelipaikkaansa. Kenelläkään ei ole kivaa, jos kaikki liigaringissä ensiaskeliaan ottavat A-nuoret joutuvat samaan aikaan selviytymään ensimmäisiin liigapeleihinsä.
Ymmärrän mitä Virta tarkoittaa, mutta Gordonin hankinta on myös hyvä muistutus siitä, että lopulta teot osoittavat puheet todeksi.
Oli esimerkiksi Sahlstedtilta rohkea lausunto linjata jo elokuussa, että joukkue on valmis. Ovatko ne koskaan valmiita?
Jos Sidney Crosby sanoisi marraskuussa, että voisi vetää kaksi viikkoa Lukossa, hän vetäisi kaksi viikkoa Lukossa.
Gordonin hankinta ei murentanut Lukon urheilustrategian isoa kuvaa, sillä nuorille on edelleen tilaa Lukon joukkueessa. Niin kuin on kesken kauden tarjolle tulevalle huippuvahvistuksellekin.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.