Henna Blomroosin kiekot osuivat kohdilleen syyskuun MM-kisoissa. Kuva: Juha Sinisalo
Rauma on Henna Blomroosille koti, ja saa olla vastaisuudessakin. Ura frisbeegolfammattilaisena tarkoittaa kuitenkin sitä, että kotona tai edes kotimaassaan hän pystyy viettämään vain osan vuodesta.
Loppukesän kilpailurupeama kierrätti häntä jälleen ympäri Yhdysvaltoja. Kotiovensa Blomroos sai avata pitkästä aikaa lokakuun loppupuolella, ja helmikuun puolivälissä on taas aika vaihtaa mannerta.
Puolet tulevasta vuodesta kuluu jälleen Pohjois-Amerikassa.
– Jos tulisi sellainen tilanne, että minun olisi pakko muuttaa Yhdysvaltoihin, niin voisin sen tehdä, mutta en haluaisi. Mulle perhe ja läheiset ovat niin tärkeitä, Blomroos painottaa
– Rauma on koti, eikä se tule varmaan ikinä muuttumaan. Raumalla on turvallinen ympäristö, ja mun mielestäni on hieno sanoa, että on raumalainen. On kiva olla ylpeästi raumalaisena.
Rauman halli on kova etu
Jos mietitään puhtaasti harjoittelumahdollisuuksia ja urakehitystä, Suomi ei ole hyvä paikka viettää talvikuukausia. Suomen talvessa on mahdotonta rakentaa samanlaisia treeniolosuhteita kuin Yhdysvaltojen eteläosien lämmössä.
– Raumalla on itse asiassa tosi hyvät olosuhteet, kun pääsen tuohon talviharjoitteluhalliin heittämään. Isommissa kaupungeissa ei Suomessa välttämättä ole samanlaisia mahdollisuuksia. Täällä on parhaat mahdolliset puitteet, Blomroos näkee.
Maanantaina maahan satanut ohut lumipeite tietää sitä, että Blomroosin harjoittelu siirtyy kokonaan sisätiloihin. Viime talvena hän treenasi myös ulkona, mutta liukkaalta alustalta heittäminen ajoi lopulta ongelmiin.
Tänä talvena Blomroos ei aio tehdä samaa virhettä.
Vaikean kauden hopeinen päätös
Ongelmia hänellä oli myös viime kesänä, mutta ne oli tehty voitettaviksi. Syyskuun alussa Blomroos oli iskussa, kun Yhdysvaltojen Kansasissa pelattiin lajin MM-mitaleista.
Raumalainen nappasi MM-hopeaa, eli kaksi aiempien vuosien EM-kultaa saivat seuraa palkintokaapin paraatipaikalle. Täydellisestä suorituksesta tuolloin ei kuitenkaan ollut kysymys.
– Draivien osalta kisa meni tosi putkeen, aika unelma. Mutta osasyy, miksi en voittoon pystynyt, oli puttaaminen. Se oli aika järkyttävää, Blomroos kertaa.
Hän selvitti MM-urakkansa tuloksella 30 alle parin. Mestaruuden vei Viron Kristin Tattar, joka oli lopulta kahdeksan heittoa Blomroosia parempi.
Tattarista tuli vasta toinen eurooppalainen, joka pystyi maailmanmestaruuteen.
– Ei se hopea harmita. Mulla oli tekniikkaongelmien takia tosi vaikea kausi. Loppukauteen pystyin puristamaan hyvät kisat, joten kaudesta jäi hyvä fiilis, Blomroos luonnehtii.
Miten MM-hopea muutti elämää?
– Ei mitenkään. Ihan tavallisen samanlaista se on. Oli se hetken aika hienoa, mutta homman on jatkuttava. Eteenpäin on mentävä, Blomroos vastaa.
Ensi kertaa treeniä valmentajan opissa
Hän on 22-vuotiaana edelleen nuori urheilija, joka haluaa tulla lajissaan paremmaksi. Tulevaa kautta varten Blomroosilla on ensimmäistä kertaa frisbeegolfurallaan valmentaja mukanaan, sillä Rauman fysikaalinen hoitolaitos eli käytännössä Hanna
Teerialho lähti hänen fysiikkavalmentajakseen.
Tekniikkavalmentajaa Blomroosilla ei ole koskaan ollut.
– Se on vielä aika tyypillistä tässä lajissa. Nyt rupeaa jo olemaan niitä, jotka ovat tutkineet asiaa, mutta aika harvassa ne vieläkin ovat, hän toteaa.
– Olen itse oppinut lajin suurin piirtein itse. Enkä ole varsinaisesti opetellut, vaan se on tullut sitä kautta, että olen tykännyt käydä heittämässä. Tekniikka on tullut hyvänä sivuvaikutuksena.
Salosen kanssa ympäri Yhdysvaltoja
Aiemmin myös uintia ja pesäpalloa harrastanut Blomroos on hiljalleen kehittynyt lajissaan niin hyväksi, että voi tehdä sitä ammattilaisena.
Kovia kisoja on tarjolla myös Euroopassa, mutta kaikki on silti isompaa Yhdysvalloissa.
Blomroos kiertää maailmaa kovimman suomalaisen kilpakumppaninsa eli Valkeakoskelta kotoisin olevan Eveliina Salosen kanssa.
– On helpompi olla jonkun suomalaisen kanssa, kun tavat ovat samanlaiset, Blomroos toteaa.
– Ystävyys on myös asia, joka vie meitä eteenpäin. Uskon, että uran aikana molemmat ovat hyötyneet asetelmasta. Näen sen enemmän voimavarana kuin negatiivisena asiana, että kova kilpakumppani on myös hyvä ystävä.
Kaksikko viettää vuodesta kuukausia Yhdysvalloissa, ja koska kyseessä on iso maa, myös etäisyydet ovat pitkiä.
– Jos autoa on vuokrattu, niin on saatu välillä ajaa 20 tuntia kisojen välissä, Blomroos paljastaa.
– On se tosi huikeaa ja kivaa, mutta on se myös raskasta. Paikat menevät jumiin, kun ei ole kisojen välillä aikaa palautua.
Kaiken lisäksi kilpailukausi on pitkä. Tänä vuonna se kesti helmikuusta lokakuuhun, ja samanlaiseksi kisakalenteri on piirtymässä myös tulevana vuonna.
– Pienenä tyttönä oli unelmana päästä sinne. Nyt pitää muistaa, että elää unelmaansa, Blomroos kuvailee.
Vastaan tulee välillä myrkyllisiä käärmeitä
Unelman keskelle mahtuu myös monenlaisia tarinoita. Joskus vaarallisiakin.
– Olimme viime kesänä Vermontissa, jossa ensi kauden MM-kisatkin pidetään. Näimme viikon aikana varmaan kuusi käärmettä. Ne eivät kyllä ole mieluisia yllätyksiä, Blomroos huokaa.
Iso osa kisoista pelataan Yhdysvaltojen eteläisissä osavaltioissa, joissa myrkyllisiä matelijoita riittää.
– Yksi myrkyllinen käärme taisi olla kämpässä sisälläkin, kun unohdimme oven auki.
Vermontin maisemat kutsuvat Blomroosia taas elo-syyskuun vaihteessa, jolloin maailman parhaat kokoontuvat Jeffersonvilleen. Voiko MM-kisoissa nyt edes olla muita tavoitteita kuin mitalin kirkastaminen kultaiseksi?
– Aina sitä haluaa mestaruutta, mutta on pakko olla myös realisti. En silti usko, että sellaista tilannetta tulee, että mestaruus ei olisi tavoitteena, Blomroos muotoilee.
– Mutta tässä lajissa oppii, että ei saa olla liian tiukka. Pitää antaa armoa, jos on mennyt huonosti.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.