Näin raumalaiset kiekkoihmiset muistelivat edesmennyttä valmentajapersoonaa Lukon pelissä – mieleen muistuivat sökövoitoilla ostettu auto, legendaariset liikuntatunnit ja temput, joissa oli vastustajalla ihmettelemistä

Lukko kunnioitti Esko Sahlstedtin muistoa hiljaisella hetkellä ennen keskiviikon kotiottelua Kärppiä vastaan. Länsi-Suomi kierteli ottelussa kyselemässä raumalaisten jääkiekkoihmisten muistoja "Killeristä".

| Päivitetty

Rauman Lukon entinen valmentaja Esko Sahlstedt nukkui pois maanantaina 21. marraskuuta. Lukko kunnioitti Sahlstedtin muistoa hiljaisella hetkellä ennen keskiviikon kotiottelua Kärppiä vastaan. Länsi-Suomi kierteli ottelussa kyselemässä raumalaisten jääkiekkoihmisten muistoja Sahlstedtista.

Heikki Kauhanen, Lukon entinen maalivahti ja Esko Sahlstedtin ikätoveri

”Olemme syntyneet samana vuonna (1945). Tunsimme ’Killerin’ kanssa sanotaan 45 vuotta. Ensimmäisen kerran tapasimme täällä jäähallissa ja viimeisen kerran näimme tuossa viime kesänä tennisvuorolla, olimme aina eri puolilla verkkoa. Samassa joukkueessa pelasimme hiukan aikaa Säpissä, hän tuli siihen suoraan Forssan Alusta. Sellainen Killerin lonksutteluluistelu on jäänyt jollain tavalla mieleen. Tulinen hän oli pelaajanakin, se on varma, ja vauhtia taisi olla enemmän kuin järkeä.

"Esko oli myöhemmin kakkosvalmentajana, kun pelasin Lukossa. Olen sitä mieltä, että hän toi Lukkoon voimaharjoittelun. Ennen sitä juostiin Kaj Rosvallin johdolla Kodisjoen vaivaisukolle viemään kakskytä penniä tai joku muu vastaava lenkki. Muistan, kun kerran oltiin Forssassa pelaamassa, ja kolme jätkää tuli huutelemaan vaihtoaition taakse. Killeri huusi niille, että jos ette nyt lähde, rupeaa tulemaan. Oli vissiin mainetta Forssassa jonkun verran, hänhän harrasti nyrkkeilyäkin Pentti ’Isi’ Niinivuoren valmennuksessa."

"Esko oli muuten innokkain mies sököringissä. Siihen aikaan meillä oli pelireissuilla aina takapenkillä molarin kassi nurinpäin, se toimi pöytänä ja halukkaat siihen ympärille. Joskus Eskolla oli sellainen uusi juhlamallin Kuplavolkkari, jonka kehuskeli ostaneensa sökövoitoilla. Sanoin, että tappiolla olisit saanut Mersun. Luulen, että Esko oli sellainen äijä, että hän tuli kaikkien kanssa toimeen ja kaikki tulivat hänen kanssaan. Esko Sahlstedtin perintö raumalaiselle urheilulle on mielestäni se, että ’ollaan tosissaan, mutta ei olla tosikkoja’."

Ari Anteroinen, pitkäaikainen jääkiekkotoimittaja ja Esko Sahlstedtin entinen oppilas

”Esko oli minunkin liikuntaopettajani Raumanmeren lyseossa, kuten aika monen muunkin. Ei hän kyllä ollut mikään perinteinen opettaja. Muistan, kun mentiin kaupunginradalle liikuntatunnilla pelaamaan jääkiekkoa. Siinä lähellä oli legendaarinen Teboilin baari, jonne Esko meni lämmittelemään ’kaffeelle’. Hän heitti mennessään kiekon ja sanoi (Jari) Hotaselle sekä (Hannu) Kaalikoskelle, että te olette tuomareita, pelatkaa pojat. Kyllä me sitten pelattiinkin. Uimahallilla taas jos ei ollut ”uippareita” mukana, kuten Esko uimahousuja kutsui, niin lähdettiin kiertämään pururataa verkkaisesti kävellen. Liikkua piti kuitenkin aina. Sellaisen legendaarisen ”liigatestinkin” muistan hämärästi. Ne viivajuoksut sun muut olivat tietysti aika rankkaa nuorille pojille, varsinkin tällaiselle, joka liikkui vähän vähemmän.”

Pekka Jalonen, eläköitynyt Iltalehden jääkiekkotoimittaja ja Esko Sahlstedtin entinen oppilas

"Esko piti lyseossa terveysopin maikkana sellaisia kokeita, että kaikki pääsivät varmasti läpi. Legendaariset kokeet olivat lähes aina monivalintatehtäviä, joissa ei kerta kaikkiaan voinut vastata väärin. Esimerkiksi kysymykseen ”Mitä pitää tehdä, jos kyykäärme puree?” vastausvaihtoehdot olivat jotain: a) juoda pullo viinaa, b) juosta karkuun, c) purra kyykäärmettä takaisin, d) hakeutua nopeasti lääkäriin."

"Legendaarisia olivat ne pelitkin, kun Esko valmentajana otti ekassa erässä, viimeistään toisessa maalivahdin pois. Muistan kerrankin, kun HIFK ja Lukko pelasivat Raumalla jotain kauden viimeisiä pelejä, joissa ainakaan Lukolla ei ollut enää mitään panosta. IFK:lla pelasivat ykkösketjussa Pekka Rautakallio, Raimo Hirvonen, Pepe Lehtonen ja pakkeina Matti Hagman ja joku. Pakit siis hyökkääjinä ja hyökkääjät pakkeina. Lukko vaihtoi maalivahtia jokaisen IFK:n tekemän maalin jälkeen.""Sitten oli sellainen peli Kärppiä vastaan, kun Kärpillä pelasivat nämä Kari Jaloset ja muut kovat jätkät. Lukko sai jäähyn. Killeri komensi jäälle muistaakseni Jari Rastion, "Bruutta" Walleniuksen, "Joukki" Peltosen ja vielä jonkun muun. Suoraan aloituksesta Lukko löi hanskat jäähän ja syntyi tappelu, josta molemmista joukkueista pistettiin kaksi jäähylle. Pelattiinkin yhtäkkiä kolmella kolmea vastaan, ja Killeri otti vielä kassarin pois. Kärpät oli aika ihmeissään, että mitäs nyt tapahtuu, kun äsken me olimme ylivoimalla ja nyt Lukko pääseekin pelaamaan neljällä kolmea vastaan. Esko oli hauska, loistava tyyppi."

Teuvo Hallasalo, pitkäaikainen Lukon kannattaja ja Äijänsuon kentänhoitaja

”Olen sanonut, että Esko Sahlstedt ja Juhani Tamminen ovat keksineet jääkiekon, heitin sitä aina leikilläni Eskollekin. Hän oli persoona. Eskolla oli niitä omia juttuja, mitä ei muilla valmentajilla ollut. Junnuille hän oli aina hyvä valmentaja, opettaja kun oli. Esko oli myös tosi hieno ihminen, joka kuunteli kaikkia, ja varmaan sen takia hänestä valmentajanakin tykättiin. Itse tutustuin häneen Lukon C-juniorien mestarijoukkueen kautta, jossa hän toimi valmentajana. Olin joukkueessa tuttujen kautta tavallaan mukana, jäähyaition ovia availemassa ja mestaruusjuhlissakin. Luulen, että hän antoi raumalaiselle jääkiekolle aika paljon, mitä tuossa 25 vuoden aikana kentänhoitajana ehdin nähdä, kuka on tuonut mitäkin. Jos värikkäimpiä toimihenkilöitä ja valmentajia ajattelee, niin kyllä Esko varmasti ihan kärjessä on.”

Erkki Hytönen, valmentanut Lukon junioreissa kolmella vuosikymmenellä

"Olen koonnut sen 73-ikäluokan, missä nuorempi Killeri (Kalle Sahlstedt) pelasi. Vedin sitä ikäluokkaa viisi vuotta luistelukoulusta lähtien, Iso-Killeri jatkoi kaksi vuotta, ja sitten oltiinkin C-juniorien mestareita (joukkueen päävalmentaja oli Matti Järvenpää). Esko oli siinä mielessä erittäin esimerkillinen vanhempi, että ei koskaan tullut moittimaan, eikä sanomaan pojastaan minulle valmentajana. Lukon pelejä olen käynyt katsomassa jo silloin, kun Esko valmensi. Nostan hänelle hattua siitä, että hän uskalsi tehdä ratkaisuja ja olla innovatiivinen, meni syteen tai saveen. Joukkue ei ollut välttämättä aina niin hyvä, että olisi päässyt koviin tuloksiin, mutta parhaansa Esko teki."

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut