Rauman Lukko ja Keuruun Pallo julkistivat keväällä 2015 aloittavansa pelaajayhteistyön, josta käynnistymässä on kolmas kausi. Henkilökohtainen arvaukseni on, että myös viimeinen kausi.
Paljon on jääkiekkoilijoita Rauman ja Keski-Suomen välillä rullannut, vaihtelevin tuloksin.
Lukon näkökulmasta yhteistyön idea on lähettää Keuruulle nuoria ja potentiaalisia pelaajia ottamaan ratkaisevaa askelta liigakiekkoilijoiksi.
Lukon tämän hetken kokoonpanosta Valentin Claireaux, Eetu Koivistoinen, Roni Sevänen ja Jere Friberg ovat parhaita esimerkkejä, miten Mestis-portaan avulla on astuttu jo liigakynnyksen yli.
Osa pelaajista keikkuu vielä kysymysmerkkien täyttämässä välimaastossa, kuten Janne Väyrynen, Joose Antonen ja Joonas Niemelä.
Eetu Karvinen, Riku Pitkänen ja Sameli Ventelä taas ovat toisenlaisia esimerkkejä tapauksista, joissa visiot menivät täysin metsään.
Huteja tosin saakin tulla, sillä Lukon toimitusjohtaja Timo Rajalan mukaan seura olisi tyytyväinen, jos noin puolet hankituista yhteistyöpelaajista kasvaisi liigamiehiksi.
Lukon ja KeuPan yhteistyöpelaajien sopimukset ovat mallia 1+2. Ensimmäisenä vuotena pelaaja on KeuPan sopimuspelaaja, mutta Lukko maksaa puolet hänen palkastaan. Lisäksi Lukolla on mahdollisuus käyttää optiovuodet ja kiinnittää pelaaja omakseen.
Koska myös KeuPan sopimuspelaajat ovat kutsuttavissa Raumalle, yhteistyö tarjoaa Lukolle huokeaa reserviä esimerkiksi loukkaantumisten varalle.
Tällä tavalla paikan Lukon liigamiehistöstä lunastivat yhteistyön avauskaudella esimerkiksi Nestori Lähde, Antti Jaatinen ja Ville Hyvärinen. Sittemmin valmentaja Risto Dufvan mukana Mikkelin Jukureihin siirtynyt kolmikko helpotti Lukon loukkaantumissumaa varsin halvalla, arviolta 20 000–30 000 euron kausikorvauksilla.
Vielä edullisempi löytö oli viime kaudella Claireaux, joka kiekkoili parhaimmillaan Lukon kakkossentterinä arviolta alle 15 000 euron korvauksella.
Ongelmiakin Lukon ja KeuPan tanssissa on. Yksi niistä on Rauman ja Keuruun 250 kilometrin välimatka.
Pelaajat ovat joutuneet aivan liikaa sahaamaan maantietä edestakaisin, mikä on paitsi turhauttavaa ja kuluttavaa myös joukkueiden rakentumisen kannalta hankalaa. Kun pelaaja viettää kesän siellä, pelaa pelin täällä ja toisen taas tuolla, hänen on vaikea tuntea kuuluvansa mihinkään joukkueeseen.
Ja jos ovet käyvät kuin saluunassa, joukkueen on vaikeampi hitsautua yhteen niin, että saumat kestävät kauden vastoinkäymiset.
Lukko ja KeuPa olisivat halunneet pitkäaikaisempia lainapestejä, mutta yhteistyötä ovat sotkeneet loukkaantumiset. Niiden takia Lukko joutui esimerkiksi viime syksynä peluuttamaan liikaakin pelaajia, joiden olisi haluttu vielä kasvavan Mestiksessä.
Liian kokematon kokoonpano oli yksi syy, miksi päävalmentaja Juha Vuori sai potkut jo marraskuussa.
”Virralla ei ole aikaa liian monen pelaajan kohdalla katsella, pystyisivätkö he pelaamaan liigaa a) keväällä, b) ensi kaudella tai c) koskaan.”
Nyt omaa projektiaan Lukossa aloitteleva Pekka Virta ei halua ajaa samaan miinaan.
Jos ei voittoja ala tulla tarpeeksi tasaisesti kun liiga syyskuussa alkaa, ei Virtakaan näe Raumalla joulua. Se taas on uskomista joulupukkiin, että Lukko pärjäisi liigassa samankaltaisella kokeiluhenkisellä kokoonpanolla kuin lauantaina toiseksi viimeisessä harjoitusottelussa Porissa.
Virta lienee ristinyt kätensä, ettei enempää kärkiketjujen pelaajia loukkaannu Lauri Tukosen ja Valentin Claireaux’n lisäksi. Jos joukkueen kärkipelaajat tekevät tulosta, voittoja tulee ja karavaani kulkee, on väyrysien ja antosien helpompi tehdä rauhassa läpimurtoaan.
Jos Lukko jää jälleen pudotuspelikelkasta, viime syksyn kaltaisessa negatiivisuuden kaaoksessa taas kehittyy hyvin harva.
Virralla ei ole aikaa liian monen pelaajan kohdalla katsella, pystyisivätkö he pelaamaan liigaa a) keväällä, b) ensi kaudella tai c) koskaan, vaan päävalmentaja tarvitsee heti tarpeeksi tuloksentekoon pystyviä luotettavia liigapelaajia.
Rautalankaesimerkkinä: jos taloa rakentaa liian vähän ammattimiehiä ja liikaa apupoikia, käy kuin Länsimetrolle Espoossa, eikä tule ikinä valmista. Tai sitten rakennus romahtaa.
Kokonaan toinen tarina onkin, tarvitsisiko Lukon edes hankkia näin paljon pelaajia, joiden liigakelpoisuudesta on vain kaunis aavistus.
Esimerkiksi Risto Dufva rakensi joukkueensa hyvin pitkälle itse ja näytti, että 2,7 miljoonalla eurolla saa aika salonkikelpoisen joukkueen ilman, että tarvitsee rapsutella niin kauheasti arpoja.
Tosin loukkaantumisten kanssa pulassa olisi ollut ilman KeuPa-apuja Dufvakin. Eikä Lukko vastoin yleistä vitsailua saa pelaajahankintoihin mitään lisämiljoonia RTK-hanaa kääntämällä.
KeuPa-yhteistyöhön palatakseni. Loogisempi kumppani KeuPalle olisi lopulta naapurikaupunki Jyväskylän JYP, jonka kanssa keuruulaiset ovatkin viritelleet jo sekä pelaaja- että markkinointiyhteistyötä.
Lukolle luontevampi reservipiste olisi taas esimerkiksi puolet lähempänä sijaitseva Forssa. Lukolla olikin FPS:n kanssa neuvotteluyhteys pari vuotta sitten, mutta kuvio kaatui siihen, että Suomi-sarjassa pelaava FPS ei pystynyt nousemaan Mestikseen, eikä saanut lopulta paikkaa kabineteissakaan.
Ideaalitilanteessa Lukko pyörittäisi reservijoukkuettaan samassa jäähallissa, kuten JYP ja JYP Akatemia. Kiistatta pelaajia tuottanut yhteistyö päättyi JYP Akatemian putoamiseen Mestiksestä ja rasitti JYPin talouttakin mututuntumalta puolen miljoonan euron verran per kausi.
Lukko on pohtinut myös omaa suomisarjajoukkuetta, HC Satakunnan aikoihin ja sen jälkeenkin.
Se on selvää, että jonkinlaisen väliportaan kohti liigapelejä Lukko nuorille pelaajilleen tarvitsee, on se porras sitten Keuruulla, Raumalla tai jossain muualla.
Lukon junioriputki on nostanut profiiliaan viime vuosina ja nostanee edelleen, kun urheilujohtaja Kalle Sahlstedt tarttuu toimeen kesällä 2018.
Jatkossa Lukko hankkinee vähemmän yhteistyöpelaajia muualta. Sen suostuu sanomaan ääneen pelaajakoordinaattori Hannu Vanhatalokin.
– Akatemiassamme ei ollut muutamia vuosia sitten yhtään nuorten maajoukkuepelaajaa, nyt on kymmenkunta. Pitkällä tähtäimellä ajatusmaailma on koko ajan ollutkin, että kehittymään lähtisivät meidän omat pelaajamme, jotka me tunnemme ja jotka tuntevat Lukon tavan toimia, Vanhatalo toteaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.