Yksi peli, yksi mahdollisuus. Lukko ja JYP ratkaisevat puolivälieräpaikan tiistaina Äijänsuolla.
Toisen kausi päättyy, toinen pääsee pelaamaan paras seitsemästä -sarjaa runkosarjan kärkiryhmiä vastaan.
Jos Lukko voittaa, se kohtaa Tapparan. Jos JYP on parempi, kokeneen ryhmän luokkaretki jatkuu Kärppien kohtaamisella.
Molemmat hoitivat kotipelinsä varmoin ottein. Lukon kannalta oleellisinta on, että sinikeltaiset pystyivät lauantaina murskaamaan kotimörkönsä.
Vaikka JYP pääsi johtoon, edellisten kotimatsien kipsistä ei näkynyt palastakaan. Ei myöskään negatiivisesta ilmapiiristä, vaan Lukko jyräsi voittoon hyvätunnelmaisessa pelissä kannattajiensa tuella.
Ennakkoasetelmissa JYP nokittaa kokemuksella, Lukko nuoruuden kylmäpäisyydellä ja ennakkoluulottomuudelta.
Jyväskyläläisillä on riveissään useita pelaajia, jotka ovat juhlineet mestaruuksia juuri JYPin paidassa.
Esimerkiksi Jarkko Immonen on Suomen mestari, maailmanmestari, KHL-mestari, CHL-mestari, kaksinkertainen olympiamitalisti, alle 18-vuotiaiden maailmanmestari…
Mitaleita ei kuitenkaan saa mukaan kaukaloon.
Ottelusarjassa Lukon piti ja pitäisi saada JYPiä vastaan etu liikkeestä ja luistelusta. Asian ottivat esiin jopa Lukon pelaajat sarjaa pohjustaneissa haastatteluissaan.
Lauantaina Äijänsuolla saatiin viitteitä, mitä raumalaisten liike-etu parhaimmillaan tarkoittaa.
Lukko pystyy pelaamaan pitkiä hyökkäyksiä, joissa pelipaikaton kulmaralli ajaa vastustajan hapoille. Kirsikkana kakun päällä Lukolla on riveissään sarjan nopein luistelija eli Justin Danforth.
Sunnuntaina Lukon vauhtilätkästä ei kuitenkaan ollut tietoakaan.
– Onhan se, kun Eric Perrin voittaa luistelukilpailun. Se on jo hyvä merkki se, JYPin valmentaja Risto Dufva veisteli sunnuntain pelin jälkeen.
Onhan se. Tai niinhän sen juuri ei pitäisi olla.
Ylivoimapeli oli runkosarjassa Lukon kompastuskivi, akilleen kantapää, perisynti – mikä vain. Ylivoimaprosentilla mitattuna raumalaiset olivat sarjan neljänneksi huonoimpia. Tehottomammin ylivoimansa käyttivät hyväkseen vain Jukurit, Ilves ja Ässät.
Siksi onkin tilastollisesti merkillistä, että pudotuspeleissä Lukon ylivoima nimenomaan on toiminut. Lukko on iskenyt jo kolme ylivoimamaalia, JYP ei vielä ensimmäistäkään.
Sunnuntaina Jyväskylän-ottelussa Lukko tarvitsi vain kahdeksan sekuntia leipoakseen kiekon verkkoon, kun tilaisuus kahden miehen ylivoimaan aukesi.
Omanlaisiaan erikoistilanteita ovat myös aloitukset, sillä voitettu hyökkäyspään B-pistealoitus tietää yleensä jonkinlaista maalintekopaikkaa.
Molemmissa jo pelatuissa peleissä voittoon pystynyt joukkue on ollut suorastaan suvereeni aloitusympyrässä.
Lauantaina Äijänsuolla kukaan ei pystynyt viemään Tapio Laaksolta aloitusta, vaan kokeneen sentterin aloitusprosentti oli täysi sata. Sunnuntaina hän raapi kiekot Lukolle vain 11,1-prosenttisesti.
Eetu Koivistoinen pystyi lähes samanlaiseen saldoon molemmissa kaukaloissa (Raumalla 63,6, Jyväskylässä 57,1), mutta myös Arttu Ilomäen onnistumisprosentti putosi reippaasti, kun joukkueet siirtyivät Keski-Suomeen (Raumalla 62,5, Jyväskylässä 30,0).
Justin Danforth oli runkosarjassa Lukon paras aloittaja, mutta kahdessa ensimmäisessä pudotuspelikamppailussa hän on ollut aloitusympyrässä vaikeuksissa (Raumalla 38,5, Jyväskylässä 36,4).
Huomionarvoista ehkä on, että myös runkosarjassa Danforthin koko kauden huonoin aloitusprosentti (40,0) on helmikuussa JYPiä vastaan pelatusta pelistä. Kanadalainen tosin pystyi kahdesti JYPiä vastaan myös voittamaan yli puolet aloituksistaan.
Se on varma, että helpolla aloitusympyrässä ei JYPin senttereiltä kiekkoja viedä. Jyväskyläläiset ovat toista kautta putkeen tilastoilla mitattuna sarjan paras aloitusjoukkue.
Tarmo Reunanen täytti reilut kaksi viikkoa sitten 21 vuotta, pelaa ensimmäistä täyttä liigakauttaan eikä ennen tätä kevättä ollut pelannut ainuttakaan pudotuspeliottelua liigakaukaloissa.
Kokemuksella punnittaessa Reunasen harteille ei kuuluisi lyödä joukkueen menestyspaineita, mutta viikonlopun pelit paljastivat aukottomasti, mitä nuori naantalilainen pystyy parhaimmilleen pelille antamaan.
Reunasen lämäri on kova, ja nyt myös kohdistus näyttää olevan kunnossa – samoin puolustajan itseluottamus. Torstaina Ilvestä vastaan kuti kilahti alanurkkaan, lauantaina pudotuspeliavauksessa pölähti yläkulma.
Reunanen on paljon kiekossa ja rytmittää peliä, joten on selvä, että kun hän putosi sairastumisen takia sunnuntain ottelusta, se näkyi Lukon pelaamisessa.
Raumalaisten osakkeet nousevat huomattavasti, jos ja ilmeisesti kun nuori puolustaja on täydessä pelikunnossa.
Mutta mitä on tapahtunut Brandon DeFaziolle? Parrakas ja hampaaton kanukki oli runkosarjassa Lukon paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies. Nyt menossa on kuuden ottelun maaliton putki, ja 15 viime peliin DeFazio on kasannut tehosaldon 4+4.
Justin Danforth kyllä järjestää paikkoja, mutta laukaukset menevät ohi tyhjän maalin tai mies ei osu kiekkoon. Sunnuntain kamppailussa DeFazio oli pudonnut kokoonpanoissa jo kolmosketjuun, vaikka hänet pelin aikana tutulle paikalleen Danforthin rinnalle palautettiinkin.
DeFazio on 30-vuotias, mutta ammattilaisurallaan hänkään ei ole monta kertaa päässyt elämään pudotuspelielämää.
Runkosarjan jälkeen DeFazio on pystynyt ylipäänsä tekemään pisteitä yhtenä keväänä: 2015 hän oli varakapteenin roolissa johtamassa Utica Cometsia AHL-finaaleihin.
DeFaziolla on kuitenkin edelleen aikaa kaivaa itsestään esiin se sama tehokas viimeistelijä, joka vingutti verkkoja runkosarjassa.
Koska nyt kaikki on kiinni vain yhdestä ottelusta, yksittäisten tilanteiden merkitys kasvaa. Sunnuntainakin Lukko aloitti vahvasti, mutta Ossi Louhivaaran tekemä avausmaali ohjasi iltaa jyväskyläläisten suuntaan.
Tiistaina Äijänsuon illassa joku juhlii, joku pettyy. JYP ei toistaiseksi ole koskaan voittanut säälipleijarisarjaa. Tiistaina tappio päättäisi ainakin yhden tarinan, JYPissä ikonimaiseen asemaan itsensä aikanaan pelanneen Eric Perrinin uran.
Lukonkaan saldo vastaavista peleistä ei hehku, mutta seurahistoriasta löytyy sentään yksi kirkas onnistuminen.
Keväällä 2013 sinikeltaiset päättivät säälipleijareissa Kärppien kauden, kun Matt Generousin laukaus painui jatkoajalla verkkoon.
Se oli toinen jenkkipakin kahdesta maalista sillä kaudella, mutta se jätti pienen jäljen raumalaiseen kiekkohistoriaan.
Nyt areena on auki uusille sankareille.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.