Petri Matikainen ja Pekka Virta pistivät parastaan jääkiekkoliigan pudotuspelien avajaistilaisuudessa. Pelicansin ja KalPan valmentajat naurattivat kuulijoita keskinäisellä nokittelullaan.
– Pekka on ylivoimainen valmentaja koko sarjassa. Toista vastaavaa ei ole, eikä koskaan tule, Matikainen pudotteli naama peruslukemilla.
Virran pokka ei kestänyt.
– Mies puhuu asiaa. Ei muuta kuin toimittajat kirjoittelemaan juttuja, hän naurahti.
Puolitoista kuukautta myöhemmin Virta palkittiin liigan Vuoden valmentajana. Vaikka Jussi Tapolan luotsaama Tappara vei mestaruuden, soraääniä ei kuulunut. Niin kova temppu liigan pohjamutiin ennakoidun KalPan hilaaminen finaaleihin oli.
Virralle se oli pitkän, kahdeksan liigakauden mittaisen, työn huipentuma. Juuri Virta nosti liiganousijan ensimmäisellä Kuopion-jaksollaan 2006–11 pohjamudista pudotuspelijoukkueeksi ja SM-pronssille.
Virran KalPa on pelannut jääkiekkoa, josta on riittänyt analysoitavaa pelikirjoista innostuneelle kiekkomedialle ja asiantuntevalle yleisölle. Kiistatta Virta loi KalPalle poikkeuksellisen kiekkokontrolliin perustuvan peli-identiteetin.
Sillä tuli vihdoin myös finaalipaikka, vaikka pelin ratkaisevaa suoraviivaistumista on ehdotettu Kuopiossa ohjat ottavan omistaja-valmentaja Sami Kapasen ansioksi.
Uuden päävalmentajan julkistustilaisuudet ovat usein melko kermaisia tapahtumia, joissa kehutaan puolin ja toisin kaikki lattiasta kattoon.
Tällaisiakin vivahteita oli toki mukana, kun Lukko vihdoin viime torstaina vahvisti julkisen salaliittonsa Virran kanssa, mutta ilmassa oli muutakin kuin kliseitä. Oli karismaa, oli huumoria, oli asiaa.
Virran ensimmäisen esiintymisen perusteella jäi vaikutelma, että isäntä tuli taloon.
"Pekka on ylivoimainen valmentaja koko sarjassa. Toista vastaavaa ei ole, eikä koskaan tule."
Virta on taitava puhuja. Kun hän mörisi totuuksia matalalla viskibassollaan, raumalaiskahvilaan kerääntynyt media ja Lukon yhteistyökumppanit kuuntelivat tarkasti.
Ja nauroivat makeasti, kun mies ilmoitti vaatinensa ensimmäiseksi toimitusjohtaja Timo Rajalalta kymmenen lentoa vieraspeleihin pahan noidannuolen takia.
Joka tapauksessa hyvien tulosten myötä Lukon tiedotustilaisuuteen asteli viime torstaina itseluottamusta uhkuva valmentaja. Virran julkisuuskuva on toki aina ollut itsetietoinen, mutta huonoina hetkinä sisäinen kiukutteleva teini-Peksikin on saattanut nostaa päätään.
Nyt miehestä huokui rentous ja itsevarmuus. Ei ihan jokainen valmentaja olisi ensi töikseen uskaltanut ottaa kantaa Lukon hakemaan urheilujohtajaan.
Virta ilmoitti painokkaasti, että hän ei tarvitse selän taakseen hengittämään yhtään ihmistä, joka ei laita muniaan likoon. Yksi ihminen ei myöskään Lukkoa takaisin mitalipeleihin hilaa, ei Virta, eikä kukaan muukaan.
– Niitä kuvioita on nähty ihan riittävästi, jossa joku johtaja pesee epäonnistumisen jälkeen kätensä ja sanoo, että sulle hommattiin ihan riittävän hyvät palikat, mitäs et käyttänyt. Sitten lyödään valmentaja vaihtoon ja seuraava yrittäjä sisään. Se ei johda mihinkään, Virta alleviivasi.
Olemuksessa on paljon samaa kuin Lukkoa kaudet 2012–16 valmentaneessa Risto Dufvassa. Jukurien myyntipäällikkö Joni Vesalainen kutsuu häntä Mikkelin Napoleoniksi.
Omalla maaperällään RD:n sädekehä on varmasti vielä kirkkaampi, mutta kyllä hän Raumallakin otti ja piti langat tiukasti käsissään.
Osakeyhtiö ei ole diktatuuri, mutta kyllä Lukon organisaatio näyttää kaipaavan herraa ja hidalgoa, joka ottaa vallan ja vastuun hyppysiinsä. Kuuluisiko sen olla päävalmentaja, siitä en ole niin varma.
No, voin kuitenkin kuvitella, kuinka Virta ottaa myös Lukon pukukopin haltuunsa ja saa pelaajat uskomaan juttuunsa.Raumalainen kiekkoyhteisö vaikuttaa jo uskovan.
Niin torikaffeella kuin internetissä vallitsee viime kauden kauheuksien jälkeen luottavainen ja toiveikas ilmapiiri.
Virta ei lupaa heti jättipottia, vaan puhuu askel askeleelta Lukon palauttamisesta pudotuspeli- ja välieräjoukkueeksi. Että Raumalla olisi jälleen mahdollisuus taistella siitä kirkkaimmasta, kukaan kun ei voi sitä luvata.
Uuden päävalmentajan puheille pitkäjänteisyydestä nyökytellään. Niin nyökyteltiin tosin viime kesänä Juha Vuorenkin puheille, kun hän aloitteli Lukon päävalmentajana uutta projektiaan.
Virta itsekin otti esille, että rajuksi menneessä liigabisneksessä lopulta vain tulokset takaavat työrauhan.
– Kun syksyllä aloitetaan SM-liiga ja pelataan viidessä viikossa 15 jääkiekko-ottelua, niin siitä kun ottaa 10 tai 11 pataan, on katastrofi päällä. Kuusi tai seitsemän pitäisi voittaa, että saa työrauhan. Tää on tätä päivää, Virta totesi.
Hyvästä viime kaudesta huolimatta Virta, 48, on 16-vuotisella valmentajaurallaan myös epäonnistunut. Ennen aikojaan päättyneet pestit Turun Palloseurassa ja Porin Ässissä ovat länsirannikolla tuoreessa muistissa.
Juuri siksi Virta oli Lukolta hyvä valinta valmentajaksi.
Virta tietää, mitä menestyminen vaatii. Hän tietää myös vaaran merkit ja osaa sietää kaikille joukkueille vastaantulevia vaikeuksia.
Lukon seurajohdon tehtävä on nyt luottaa Virran visioon ja luoda hänelle parhaat mahdolliset olosuhteet yrittää menestyä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.