Väittely: NHL-kauden häpeäpilkun surkeudella dramaattiset seuraukset – koko NHL-jääkiekon evoluutio vaarantumassa

Zac Rinaldo.
Zac Rinaldo ei vastaa pelaajana varsinaisesti niitä arvoja, joihin Arizona Coyotes yhdistetään. Kuva: All Over Press / Adam Lacy

Arizona Coyotesin NHL-kausi on ollut täydellinen fiasko. Kyseessä ei ole kovin vähäpätöinen asia, koska sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia koko NHL-jääkiekon evoluutioon. Miksi? Siitä keskustelevat Kiekkoareenan toimittajat Ilkka Palomäki ja Miika Arponen.

Palomäki: En varmaan ole kovin metsässä, jos heitän, että koet olevasi osa jääkiekon analytiikkayhteisöä, joten puhutaanpa vähän Arizona Coyotesin tilanteesta. Vähän vähemmän tilannetta seuranneille lukijoille taustaksi siis sen verran, että Coyotes palkkasi toukokuussa 2016 GM:kseen aiemmin analytiikkaa tuottaneessa firmassa töissä olleen John Chaykan täysin vanhoillisten GM-piirien ulkopuolelta.

Coyotesin ratkaisu herätti paljon keskustelua, ja organisaatiota alettiin verrata baseballin moneyball-organisaationa tunnetuksi tulleeseen Oakland A’siin. Viime kaudella – ensimmäisellä Chaykan alaisuudessa – Coyotes keräsi surkeat 70 pistettä. Tämä kausi on ollut vielä huonompi, sillä tuo 70 pistettä vaatisi jo merkittävän ryhtiliikkeen kevätkaudella. Eli ei ole NHL:n moneyball ihan lähtenyt lentoon. Sanopa, millaisia ajatuksia Coyotesin tilanne sinussa analytiikan nimeen vannovana kiekkomiehenä herättää?

Arponen: Olin alkuun hyvinkin innoissani Chaykan nimityksestä, nähtäisiinpä viimeinkin kunnolla, mitä analytiikoilla voi saada aikaan NHL:ssä. Toistaiseksi numeroiden varaan rakentamisesta ei ole kuitenkaan ollut hyötyä. Chayka on toki hankkinut hyviä pelaajia, kuten Niklas Hjalmarssonin tai Derek Stepanin, mutta heidän hyvyytensä tiedostettiin myös fancystats-piirien ulkopuolella.

Niklas Hjalmarsson.
Niklas Hjalmarsson. Kuva: NHL

Chayka ei luonnollisestikaan ole suostunut avaamaan metodejaan ulkopuolisille, mutta nähtävästi ne eivät ole ainakaan samoja kuin töitään julkaisevilla ja Twitter-keskusteluihin osallistuvilla analytiikkaharrastajilla. Esimerkiksi Zac Rinaldon hankintaa on hyvin vaikea perustella millään tilastoilla – jos ei sitten satu kuulumaan jäähysarakkeen fanikerhoon. Itse olet seurannut Coyotesin rakentamista enemmän perinteisen kiekkoihmisen silmin, mitä olet itse siitä mieltä?

Palomäki: Olen totta kai seurannut sitä suurella mielenkiinnolla, koska puhutaan vallankumouksellisesta kokeilusta. Totta kai analytiikkaa hyödynnetään myös muissa seuroissa, mutta Coyotesin peliliike oli niin radikaali, että se tietyllä tavalla leimaa koko analytiikkayhteisön suuntaan tai toiseen. Eihän sen näin pitäisi tietenkään mennä, mutta näin se vain menee.

Pidin Coyotesin ratkaisua aikanaan erinomaisena. Oli käynyt selväksi, että perinteisin metodein Coyotesin resursseilla on vaikea nousta uskottavaksi NHL-joukkueeksi. Tällaisessa tilanteessa ainoa vaihtoehto on keksiä jotain täysin erilaista. Sen takia olen erittäin huolissani Coyotesin surkeudesta. Konservatiivinen siipi saa tästä isoja lyömäaseita valtataisteluun, koska asiat ovat usein NHL:ssä niin kuin ne näyttävät olevan.

Arponen: Tämä on juuri se negatiivisin puoli tässä Coyotesin konttaamisessa. Muutenkin niin suuren yleisön kuin NHL-seurojen johtohahmojenkin silmissä tilastoanalyytikot ovat äitiensä kellareista huutelevia nörttejä, jotka eivät koskaan katso pelejä. Sitten kun yksi tällainen saa mahdollisuuden päättävässä roolissa, ja hän tekee joukkueestaan yhden NHL:n surkeimmista, hidastaa se tilastovallankumousta entisestään.

Kyllähän NHL-seuroilla toki analytiikkaosastoja edelleenkin on, ja palkattujen kokonaismäärässä puhutaan kymmenistä, mutta niiden painoarvosta on vaikea sanoa. Montreal Canadiensin entinen analyytikko Matt Pfeffer kertoi yrittäneensä painokkaasti puhua järkeä Canadiens-johdolle P.K. Subban - Shea Weber -kaupan alla, mutta Subban myytiin ja Pfeffer enää ole töissä Habsissa. Torontossakin on erillinen laaja analytiikkaosasto, mutta niin vain sielläkin Lou Lamoriello hankkii romanpolakeja, joista analyytikot ovat varmasti kaikki samaa mieltä keskenään.

Palomäki: Tässä tulee meidän ero. Minä en näe Subbanin ja Weberin kauppaa ollenkaan niin mustavalkoisena kuin sinä. Analytiikka ei ota huomioon kaukalon ulkopuolisia ulottuvuuksia, joiden pohjalta ymmärrän täysin Bergevinin halun vaihtaa Subban Weberiin. Ja Habsin tämän kauden ongelmissakaan en näe tällä kaupalla käytännössä minkäänlaista merkitystä. Weberin loukkaantuminen selittää enemmän.

Totuushan on aina jossain siellä välimaastossa. Henkilökohtaisesti näen, että se on (jääkiekossa) aavistuksen enemmän harjaantuneessa silmässä ja etenkin kyvyssä suhteuttaa eri lukemia siihen kuin kylmissä tilastoluvuissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tilastoilla olisi arvoa. Tästä päästäänkin lähemmäs jääntasoa. Minulla on omat käsitykseni Coyotesin ongelmista, mutta miltä joukkueen kausi näyttää numeroiden valossa?

Arponen: Kyllä se näyttää kaikkien muidenkin numeroiden valossa yhtä surkealta kuin sarjataulukon pistesarakkeenkin. Valoa ei siis ole tunnelin päässä näkyvissä, vaikka kuinka kaivaisi. Joukkueen maaliodottamasuhde on koko NHL:n heikoin, eli sekä hyökkäys- että puolustuspelaamisessa on ongelmia. Joukkue myös viimeistelee toiseksi huonoiten koko sarjassa, eli maalipaikoille ei päästä, ja silloin harvoin kun päästään, paikkoja ei saada realisoitua maaleiksi.

Coyotesia vastaan on myös otettu vähiten jäähyjä tällä kaudella, mikä kertoo paljon joukkueen ongelmista: he pelaavat niin huonosti, että ei tarvitse edes rikkoa puolustaakseen. Toki Coyotes itsekin on ottanut kolmanneksi vähiten jäähyjä NHL:ssä, mutta se ei tunnu myöskään auttavan, erityisesti kun joukkueen alivoimaprosentti on selvästi keskivertoa heikompi.

Toki Coyotesissa on yksittäisiä pelaajia, joiden edistyneet tilastot ovat näinkin surkeaan joukkueeseen suorastaan erinomaisia, kuten Jason Demers, Oliver Ekman-Larsson tai Jordan Martinook.

Oliver Ekman-Larsson.
Oliver Ekman-Larsson. Kuva: NHL

Palomäki: Hyvin samansuuntaisia havaintoja silmällä. Varsinkin alkukiihdytys oli aivan karmeaa katseltavaa. On ymmärrettävää, että kun tuot kaksi Stanley Cupia peräjälkeen voittaneesta Pittsburgh Penguinsista apuvalmentajan päävalmentajaksi, haluat nähdä samanlaista jääkiekkoa kuin Pittsburgh Penguins pelaa. En tiedä, oliko se Chaykan, Rick Tocchetin vai molempien päähänpinttymä, mutta se meni aivan vihkoon. Se jääkiekko vaatii paitsi hirvittävän luisteluvoiman myös sellaisen hyökkäyspelaamisen rakenteen ja taitotason, että kiekko pysyy mukana.

Tässä tulee väkisinkin mieleen, että Chayka elää ideaalimaailmassa, jossa muuttujia on huomattavasti todellisuutta vähemmän. Vähän samanlaisen hypyn altaan syvään päähän teki aikoinaan myös Billy Bean (ja hänen apulais-GM:nsä Paul DePodesta) Oakland A’sin kanssa, mutta heidän lajinsa oli paljon suoraviivaisemmin korrelaatiossa tilastoihin. Sen lisäksi Beanella oli kuitenkin merkittävä tausta siitä vanhakantaisesta baseball-maailmasta ennen kuin hän hyppäsi tilastoanalytiikan kierteisiin.

Eli haen takaa sitä, että virhe ei sinänsä ollut palkata tilastomiestä. Virhe oli palkata sellainen (26-vuotias) tilastomies, joka oli erittäin kokematon kaikilla mittareilla. Ihan sama juttuhan se on vaikka valmentajien kanssa. En epäile hetkeäkään, etteikö esimerkkinä Tomi Lämsä ollut teoriassa loistava valmentaja, kun hänet Jokereihin palkattiin. Kokemuspankki ei vain ollut alkuunkaan riittävän laaja niin vaativaan pestiin.

Virhe ei sinänsä ollut palkata tilastomiestä. Virhe oli palkata sellainen (26-vuotias) tilastomies, joka oli erittäin kokematon kaikilla mittareilla.

Arponen: Olet ihan oikeassa. Vaikka numeroidenpyörittely kuinka olisi tuttua hommaa, ei GM:n tehtäviä voi hoitaa pelkästään Excelissä. Jääkiekossa on kuitenkin hyvin paljon ulottuvuuksia, joita ei voi mitata numeroina, kuten esimerkiksi pelaajien soveltuvuus valmentajan pelitapaa tai ennestään tuntemattomien pelaajien kemia keskenään.

Yksi mielenkiintoinen pointti on myös se, onko Chaykan filosofia ostettu koko organisaatiossa. Esimerkiksi jo aiemmin mainitun Zac Rinaldon hankkimista ei voi perustella oikein millään muulla kuin wanhan liiton kovuutta ihannoivilla arvoilla. Tocchet oli itsekin urallaan – pelillisen osaamisensa lisäksi – kovanaama, joten voisin kuvitella hänen halunneen joukkueeseen fyysisen pelotteen, jollaisia analytiikkayhteisö ei ole arvostanut.

Palomäki: Varmasti näin. Tällaista juttua on arveluttavaa tehdä, jos ei loppuun huomaa muistuttaa, että tilastoanalytiikka on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Sanonpa nyt kuitenkin sen vielä, että uskon voimakkaasti tilastoanalytiikan vievän – oikeassa suhteessa hyödynnettynä – jääkiekon evoluutiota eteenpäin. Sen takia näen, että jääkiekon evoluutio hidastuu tai jopa vaarantuu vääjäämättä Coyotesin surkeuden takia.

Arponen: Eihän analytiikoilta voida välttyä. Tilastoissa on se ikävä puoli, että ne eivät koskaan valehtele. Toki ne aina vaativat tulkintaa ja selvittämistä, mistä mikäkin luku johtuu, minkä vuoksi baseballin tyylinen moneyball-joukkue ei jääkiekossa pärjäisi.

Mielenkiintoista nähdä, miten Chaykan ja Coyotesin tarina jatkuu. Saako hän jatkaa niin kauan, että kelkka ehtii kääntyä ja Clayton Keller ja kumppanit alkavat voittaa, vai jääkö NHL:n ensimmäinen analytiikka-GM vain kuriositeetiksi historian lehdille.