Kiusaaminen urheiluseuratoiminnassa liittyy usein ulkonäköön, vähäisiin liikunnallisiin taitoihin ja pukeutumistyyliin. Joskus se näyttäytyy siten, ettei joukkuekaverille anneta rauhaa harjoitella. Kuva: Juha Sinisalo
Nuorten lisääntyvä häiriökäyttäytyminen Raumalla ja etenkin kaupungin pohjoisosassa on tänä syksynä ollut puheenaihe.
Näkyykö ilmiö myös paikallisissa urheiluseuroissa?
– Kyllä se näkyy, Pallo-Iirojen toiminnanjohtaja Janne Koivisto myöntää.
– Ei tietenkään mitenkään kauhean pahana, eli ei tässä mistään hurjasta väkivallasta puhuta. Mutta me liikuntamme tosi paljon nuoria, ja monenlaisia tapauksia mahtuu mukaan.
Samanlainen on myös SalBan toiminnanjohtajan Joni Rokosan mielipide. Urheiluseuratoimintaan liittyvä häiriökäyttäytyminen on yleistynyt, ja se on yleistynyt nimenomaan tänä syksynä.
– Jos meillä on tilastollisesti katsottuna vuodessa kaudessa X-määrä tällaisia tapauksia, niin se on tältä kaudelta täynnä jo nyt, Rokosa kertoo.
– Voi olla, että se on vähän lisääntynyt, ja ainakin niitä tapauksia tulee enemmän esiin, Koivisto puolestaan sanoo.
Seurat hakeneet välineitä koulutuksista
Kyseessä on aihe, johon sekä Pallo-Iirot että SalBa ovat nyt lähteneet pureutumaan. Rokosa ja junioripäällikkö Mikko Immonen kävivät alkuvuodesta kiusaamisen vastaiset koulutukset, ja Pallo-Iiroilta Koivisto ja junioripäällikkö Pasi Lehtonen puolestaan osallistuivat sovittelukoulutuksiin.
Ensi viikolla SalBan hallitus ja seuran työntekijät osallistuvat palaveriin, johon on osallistuu myös nuorisotyöntekijöitä. Seura haluaa lisää työkaluja, miten pureutua ongelmaan.
– Kyseessä on asia, jota me emme voi ylenkatsoa. Kyllä meillä niitä tapauksia on, Koivisto myöntää.
Jos otsikkona on häiriökäyttäytyminen ja kiusaaminen urheilussa, sen alle voi niputtaa monenlaisia asioita. Yhtä selvää tapaa ei voi nimetä.
– Aika usein se on sitä, että ei anneta toiselle treenirauhaa, vaan häröillään kaikkea muuta kuin itse lajia. Aika usein sitä tapahtuu kuitenkin pukuhuoneessa, jossa ei aina ole aikuista läsnä, Rokosa kuvailee.
– Usein ne ovat tapauksia, joissa on sana sanaa vastaan. Kiusaamistapauksia, tietynlaista häiriökäyttäytymistä joukkueen arjessa.
Tapaukset painottuvat poikapuolelle, mutta...
Tällaisia tapauksia ratkottaessa SalBa ja Pallo-Iirot yleensä kutsuvat kokoon palaverin, jossa ovat läsnä kiusaamiseen osallistuneet lapset vanhempineen, joukkueen toimihenkilöt sekä seuran toiminnanjohtajat.
Käytännössä aina tapauksissa, joihin raumalaisseurat ovat puuttuneet, osapuolina ovat olleet pojat. Sen paremmin Rokosa kuin Koivistokaan ei kuitenkaan halua puhua pelkästään poikien jutusta.
– En halua profiloida tätä vain toiseen sukupuoleen. Meidän toiminnassamme on paljon enemmän poikia kuin tyttöjä, mutta on totta, että kaikki tapaukset ovat olleet poikapuolelta, Rokosa kertoo.
– Tapaukset painottuvat poikapuolelle, mutta siihen voi liittyä sellainen asia, että poikien häiriökäyttäytymisestä saattaa puuttua sellainen kiusaamisen muoto kuin jättäminen pois ryhmästä. Sitä voi olla vaikeampi huomata, ja semmoiseen voi olla vaikeampi puuttua. Olisi väärin väittää, että tytöissä ei olisi tätä, Koivisto korostaa.
Valtakunnallisesti puolet kokee, ettei asiaa käsitelty
Epäasiallinen kohtelu urheilussa on valtakunnallisesti ollut viime vuosina puheenaihe, mutta ilmiötä on toistaiseksi tutkittu varsin vähän.
Valtion liikuntaneuvosto julkaisi tämän vuoden alussa LIITU-tutkimuksen lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisestä Suomessa.Siinä käytiin läpi myös lasten ja nuorten syrjintä- ja kiusaamiskokemuksia Suomessa. Tutkimuksessa liikunta- ja urheiluharrastukset nousivat kolmanneksi yleisimmäksi paikaksi, jossa kiusaamista esiintyi. Edelle nousivat koulu ja internet.
Yleisimmät kiusaamisen tai syrjinnän syyt liittyivät ulkonäköön, vähäisiin liikunnallisiin taitoihin ja pukeutumistyyliin.
Kyselyyn vastanneista nuorista 23 prosenttia kertoi kokeneensa urheiluharrastuksessaan epäasiallista kohtelua. Heistä lähes kolmannes ei ollut kertonut asiasta kenellekään.
Vaikenemisen lisäksi huomiota herättävää oli myös se, kuinka pieni määrä epäasiallisen kohtelun kokemuksista oli käsitelty ja loppunut. Miltei puolet eli 48 prosenttia kyselyyn vastanneista nuorista kertoi, ettei heidän asiaansa ollut käsitelty millään tavalla.
– Varmaan meilläkin menee asioita läpi. Ei niitä kaikkia näe, mikä on tietyllä tavalla inhimillistä, Koivisto puntaroi.
– Mitään kauhean vakavia juttuja meillä ei ole huomattu, mutta pinnan alla tietyllä tavalla kytee. On rauhattomuutta, häiriökäyttäytymistä, kiusaamista, ei pystytä keskittymään juttuihin... Aika laaja skaala.
Urheiluseuralla on erilaiset keinot puuttua kuin koululla
Koivisto kaivaa esiin erään oleellisen näkökulman. Urheiluseuralla on periaatteessa erilainen mahdollisuus puuttua lasten ja nuorten huonoon käytökseen kuin koululla.
Urheiluharrastuksessa ei kenenkään ole pakko käydä, ja seuralla on mahdollisuus laittaa ovi kiinni.
– Jos joku hakeutuu harrastukseen, hänellä on yleensä kohtalaisen kova motivaatio siihen. Jos ja kun me puutumme, se on usein vakava paikka, jos ei pääsekään tekemään sitä, mihin palaa intohimo. Ne, jotka haluavat olla toiminnassa mukana, ottavat tietyllä tavalla vakavasti, Koivisto painottaa.
– Emme me ole missään tapauksessa parhaita asiantuntijoita, mutta kuuntelun taso saattaa olla vahvempi meillä.
Koivisto on tuoreeltaan jopa törmännyt tapaukseen, jossa seuran ulkopuolinen taho otti Pallo-Iiroihin yhteyttä, koska seuran pelaajan käyttäytymiseen piti puuttua.
– Oli jännä huomata, että joku junioripelaaja voidaan mieltään niin vahvasti palloiirolaiseksi, että otetaas yhteyttä Pallo-Iiroihin, Koivisto toteaa.
Kun asioita selvitetään, urheiluseura ei yksin voi kantaa vastuuta eikä sen kuulukaan. Silloin tarvitaan kodin, koulun ja seuran yhteistyötä, jolloin tiedon kuuluukin liikkua.
– Enkä lähtisi tässä syyllisten etsimisen tielle. Tämä on havaittu ongelma, ja siihen kuuluu yrittää löytää ratkaisuja, Koivisto painottaa.
Levottomuus lisääntyy, keskittymiskyky lyhenee ja vaikeus kuunnella ohjeita kasvaa
Kun Lukon seurapäällikkö Antti Saariselle esittää kysymyksen, onko lasten ja nuorten häiriökäyttäytyminen ja toisten kiusaaminen lisääntynyt Lukon toiminnassa, hän nappaa ennen vastauksen antamista soittokierroksen seuran päätoimisille juniorivalmentajille.
Heidän viestinsä on yhtenevä. Ei ole, mutta eräs toisenlainen ilmiö on.
– Kiusaaminen ei ole lisääntynyt, mutta levottomuus on, Saarinen valottaa.
– Jos puhutaan 5–10 vuoden otannasta, niin lasten keskittymiskyvyn lyhentyminen ja vaikeus kuunnella ohjeita ovat tulleet selvästi esiin. Se tuli kuin apteekin hyllyltä.
Tämä taas pakottaa valmentajiakin muuttamaan omaa toimintaansa, koska nykypäivän lapset eivät välttämättä jaksa pitkään keskittyä kuuntelemaan ohjeita korkeassa polviasennossa.
– Pitää ottaa huomioon harjoituksia suunniteltaessa. Pitää miettiä, missä kohtaa ohjeistetaan ja näytetään asioita, Saarinen kuvailee.
Syynkin hän osaa päätellä:
– Nykyään koko maailma on kännyköissä, ja se on todella haastavaa. Siihenhän kännykkäsovellukset ja pelit perustuvat, että kaikki siellä on lyhyttä, nopeaa ja palkitsevaa. Se ei ainakaan kehitä pitkäjänteisyyttä, Saarinen painottaa.
– Me toivomme kovasti, ja olemme vanhempia tästä valistaneet, että ne kännykät laitettaisiin illalla riittävän aikaisin pois, jotta yöuni olisi mahdollisimman hyvää.
Kiusaaminen ei ole fyysistä vaan sanallista
Suoranaiseen kiusaamiseenkin Lukossa joudutaan kuitenkin puuttumaan.
– Jonkunlaista kiusaamista on aina, ja siihen on puututtu, Saarinen myöntää.
– Se ei ole fyysistä, vaan se on enemmän sanailua, haukkumista ja toisen mielen pahoittamista. Maailma muuttuu kovaa vauhtia, ja ihmiset kokevat asioita eri tavalla.
– Väkivaltaa tai mitään muutakaan fyysistä ei meillä ihmeemmin ole ollut. Usein kyse on siitä, että pukukopissa vitsaillaan jostain asiasta, ja se menee jossain määrin yli.
Saarinen kokee, että urheiluseuralla on kuitenkin mahdollisuudet puuttua ongelmiin.
– Jos verrataan koulumaailmaan, niin me voimme laittaa sivuun toiminnasta, ja toisaalta vanhemmat voivat tehdä sen ratkaisun, että he laittavat lapsen sivuun. Harrastus on kuitenkin monelle tärkeä asia, suorastaan henkireikä, Saarinen kertoo.
– Ei kiusaaminen urheiluseurassa ole sellaista, että siihen jouduttaisiin puuttumaan joka viikko. Joku ikäluokka voi mennä koko junioriputken läpi niin, ettei yhtään tapausta tule vastaan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.