Sanna Nurmi on todella tiiviisti mukana Venla-tyttärensä taitoluisteluharrastuksessa. Jos äiti ei pääse harjoituksiin paikalle, Venlan suoritukset videoidaan, jotta äiti ja tytär voivat katsoa ne yhdessä myöhemmin. Kuva: Juha Sinisalo
Taitoluistelun nuorten maajoukkueluistelijan kalenteri on melko piukassa. Venla Sinisalo, 12, harjoitteli viime kaudella jopa 18 tuntia viikossa.
Luku ei ole mikään löyhä arvio.
Raumalaisluistelijan äiti Sanna Nurmi pitää nimittäin tarkkaa kirjanpitoa muun muassa tyttärensä harjoittelusta ja kisasuorituksista. Venlan kesäjäiden yhteyteen Tuki-Areenalle sovittuun haastatteluun äiti toi näytille muutaman kansion, jossa ovat ylhäällä esimerkiksi kaikki Venlan kisasijoitukset ja -pisteet.
Sanna Nurmi kertoo löytäneensä itsestään analyyttisen tilastonikkarin, kun hän aikanaan valmensi vajaat kymmenen vuotta Peppi-tyttärensä ringettejoukkuetta.
– Yritän poimia asioita, jotka ovat Venlalle kannustavia, äiti kertoo.
Voittokaan ei välttämättä tyydytä
Värikoodit kertovat sijoitusten ja hyppyjen kehittymisestä. Nuorten maajoukkuepaikan säilyttäminen oli selvästi perheelle tärkeä tavoite, sillä kaikki valintakriteerit täyttävät hypyt on viivattu mainitussa kansiossa.
Sanna Nurmi ei mitenkään peittele sitä, että tässä perheessä suhtaudutaan urheiluun ja taitoluisteluun todella intohimoisesti ja tavoitteellisesti.
– Venlalla oli viime kaudella 19 kilpailua, joista hän voitti kahdeksan, oli kuudesti kakkonen ja sai yhteensä 14 mitalia. Mutta silti siellä joukossa kilpailuja, joihin ei voi olla tyytyväinen, äiti huomauttaa.
– Sanoin ringettevalmentajanakin aina, että vaikka voitimme, niin peli ei välttämättä ollut hyvä. Joka asiassa voi kehittyä aina vielä paremmaksi, se houkuttaa ja koukuttaa.
Ja jos haluaa tulla paremmaksi, pitää harjoitella.
– Venla harjoittelee paljon. Todella paljon. Enemmänkin vielä voisi, äiti sanoo ja pohtii, että esimerkiksi koiralenkeillä voisi vaihtaa potkupyöräilyn juoksuun.
– Mutta hän on itse todella motivoitunut, koskaan ei ole tarvinnut pakottaa. Ei kukaan tekisi tällaista määrää, jos ei tätä rakastaisi.
Talvikaudella Venla Sinisalo käy jäällä kaksi tai kolme kertaa päivässä, yhteensä 9–13 tuntia viikossa. Ohjattua oheisharjoittelua on viisi tuntia viikossa.
Kisaviikkoina harjoituskertoja on hieman vähemmän. Lauantai on pyritty pyhittämään vapaapäiväksi.
– Vapaapäivien vietosta on välillä valmennuksen kanssa keskusteltu. Tavallaan itsekin valmentaneena ymmärrän sen kristallinkirkkaasti, kuinka tärkeää ravinto ja uni on, mutta kun on niin innokas tekemään ja tarjoamaan mahdollisuuksia.
Venla Sinisalo on tottunut esiintymään pienestä pitäen. Nelivuotiaana hän luisteli jo omia ohjelmanumeroitaan Peppi-siskonsa ringettepelien erätauoilla. Kuva: Juha Sinisalo
Edes Instagram-videota ei tehdä sinne päin
Jäältä seuraan liittynyt Venla kuuntelee keskustelua vierestä. Hän vastailee kysymyksiin ytimekkäästi ja on kaikesta hyvin samoilla linjoilla äitinsä kanssa.
Muun muassa siitä, kuinka tärkeää kisoissa menestyminen tässä harrastuksessa on.
– Tärkeää. Siitä tulee vain lisää motivaatiota parantaa, jos kisoissa ei mene niin hyvin, Venla toteaa.
– Menestystähän alkoi tulla Venlan kohdalla ihan valtavan nuorena. Hän on ainoa raumalainen, joka on oppinut kaksoisakselin yhdeksänvuotiaana, ja ainoa raumalainen tyttö, joka voittanut debytanttien kultafinaalin, äiti lisää.
Jos on äiti innokas, on kuulemma tytärkin. Vielä pitkän päivän päätteeksi perheen nuorimmainen on täyttämässä harjoituspäiväkirjaa tai tekemässä terassilla piruettilusikkaa.
Parhaat suoritukset kuvataan ja jaetaan Instagramissa. Siitä on tullut seuraajilta kiitoksia.
– Mitään ei tehdä sinne päin, äiti painottaa.
Viulunsoitosta on ollut pakko tinkiä
Ongelmaksi urheilun kanssa on muodostua aika. Sitä on liian vähän, kun koulussakin pitäisi pärjätä. Äiti mainitsee, että Venlan keskiarvo on yli yhdeksän.
– Venla menee nyt kutosluokalle, mikä kieltämättä tuo haastetta, enemmän kokeita ja enemmän läksyjä. Viulunsoitosta on tingitty tässä kohtaa, mikä on viulunopettajalle tosi iso murhe.
Venla kävi pulkassa jäällä jo yksivuotiaana, valitsi lajikseen taitoluistelun kolmevuotiaana ja aloitti kilpailemisen jo neljävuotiaana.
Viulunsoiton hän aloitti viisivuotiaana. Se on maininnan arvoinen harrastus siinä mielessä, että soittaminen on samalla opettanut häntä esiintymään pienestä pitäen.
– Jos kilpailemisesta tykkää, niin täytyy olla rohkea ja tykätä siitä, että on huomion keskipisteenä, Sanna Nurmi näkee.
– Viulunsoitossakin pitää olla just eikä melkein täydellisesti oikea ääni ja kaikki. Venla on ollut tosi paljon konserteissa, yhtenä kesänä hän soitti jopa KaffeBarin takapihalla turisteille.
Vuonna 2011 syntynyt Rauman Taitoluistelijoiden Venla Sinisalo valittiin toista kautta perätysten nuorten maajoukkueeseen. Kuva: Juha Sinisalo
Tänä kesänä huippuleirit Saksassa ja Kiteellä
Sanna Nurmi kertoo käyvänsä katsomassa kaikki tyttärensä harjoitukset ja kisat, joihin vain suinkin pääsee. Jos äiti ei pääse paikalle, Venla toivoo, että valmentaja ottaisi jäältä jonkin videon, joka katsotaan illalla yhdessä kotona.
– Haluan, että äiti näkee, mitä olen oppinut.
Taitoluistelu on vienyt äidin ja tyttären yhdessä ympäri Eurooppaa.
Kesä-heinäkuussa Venla osallistui kahden viikon jääleirille Oberstdorfissa Saksassa. Leirijärjestelyjen takana oli Rauman Taitoluistelijoiden päävalmentajan Susanna Malisen tytär Lotta, joka on valmentanut viime vuodet lajia Tapparassa.
Saksassa oli mukana muitakin raumalaisia, muun muassa RauTL:n hallitukseen valittu ex-kiekkoilija Janne Niskala tyttärineen.
Heinäkuussa Venla leireili Kiteellä, jonne sai kutsun liiton talenttiryhmästä tutulta venäläisvalmentajalta Nurija Pirogovalta.
Viime vuonna Venla oli kesäleireillä Sloveniassa ja Itävallassa. Leirit menevät samalla perheen kesälomamatkoista, mutta on niillä kehittymisenkin kannalta merkitystä.
Tämän kesän leireillä harjoitteli myös ulkomaalaisia kansainvälisen tason luistelijoita, ja Kiteellä kävi vieraana Suomen huippunimiä, kuten Ari-Pekka Nurmenkari ja Viveca Lindfors.
– Siitä pystyy oppimaan paremmin, kun näkee huippuluistelijaa. Se on eri asia kuin katsoa telkkarista. Esimerkiksi vauhti jäällä näkyy livenä paremmin, Venla kertoo.
Kisareissut ovat vielä erikseen. Viime kaudella Venla kisasi ulkomailla viidesti.
Helmikuussa hän vietti äitinsä kanssa viikon Hollannissa, missä luisteli ensimmäisen Kansainvälisen Taitoluisteluliiton (ISU) alaisen kilpailunsa. Tulevalle syksylle kalenteriin olisi toiveena saada jälleen pari ISU-kisaa, joissa pärjääminen voisi avata taas uusia kansainvälisiä ovia.
Tavallinen perhe joutuu tekemään valintoja
On selvää, että huipputasolle tähtääminen taitoluistelussa vaatii ajan ja motivaation lisäksi myös rahaa. Se on aihe, josta Sanna Nurmi ei ole innokas puhumaan.
– Valintoja joutuu tekemään. Isäntä yrittää tehdä yrittäjänä töitä, että pystymme tätä jatkamaan. Sen voin sanoa, että haastavaa on, koska olemme ihan tavallinen perhe.
Tämä tavallinen perhe on uusioperhe, jossa urheilu on aina ollut tärkeä juttu. Äidin mukaan lapsia on viety syntymästä asti kaiken maailman kentille.
Venlan vanhemmista sisaruksista Milla, Peppi ja Vertti ovat harrastaneet pesäpalloa, ringetteä, jalkapalloa, jääkiekkoa ja joukkuevoimistelua. Isä Kari Sinisalon tyttäret Saana ja Senna ovat hekin pelanneet jalkapalloa ja pesäpalloa.
Myös äiti-Sannalla on vahva urheilutausta. Hän pelasi itse kaukalopalloa ja jalkapalloa ennen kuin hurahti ringettevalmentamiseen.
Sanna muistaa, miten joukkueenjohtajat kuljettivat vauvaikäistä Venlaa vaunulenkeillä, kun äiti veti harjoituksia.
– Se kertoo perheen kulttuurista. Käymme yhdessä esimerkiksi suppailemassa, ja nyt löysimme tenniksen, jota käymme iltaisin pelaamassa Lähdepellolla.
”Pitää olla todella kova tyyppi, että kestää”
Taitoluistelu on monessa mielessä montaa muuta harrastusta haastavampi, rajumpikin laji.
Suoritukset ovat verrattain todella vaikeita, ja huippuluistelijoiden keski-ikä pyörii jossain parinkympin korvilla. Eli jos taitoluistelussa haluaa pärjätä, pitää aloittaa todella nuorena ja harjoitella todella paljon.
Varhaisella erikoistumisella on varjopuolensa, kuten se, miten nuoren ihmisen keho ja mieli kestävät monenmoisen rasituksen ja paineen.
Sanna Nurmea harmittaa, että mediassa nostetaan usein esiin vain taitoluistelun negatiivisia puolia: korkeita hintoja, rasitusvammoja, dopingia, mielenterveysongelmia, autoritäärista valmennuskulttuuria...
Hän toivoisi enemmän juttuja monipuolisuudesta, sillä Venlakin käy oheisharjoitteluna esimerkiksi tanssimassa ja kuntosalilla.
Sen hän kuitenkin myöntää, että maailma on kova.
– Sehän on ihan fakta, että tämä vaatii tietynlaista, erityistä sitkeyttä, luonnetta, päättäväisyyttä ja päämäärätietoisuutta. Pitää olla todella kova tyyppi, että kestää harjoittelun, jossa tulee kymmeniätuhansia toistoja, kaadut jatkuvasti, etkä ole koskaan valmis.
Miksi äiti sitten haluaa työntämällä työntää tytärtään kohti sellaista maailmaa?
Perheen urheilutausta, ikäistään vanhempien kanssa harjoitteleminen, esiintymisrohkeus ja tietysti kova into ovat olennaisia tekijöitä, miksi hän luottaa Venlan pärjäävän.
– Tiedän, että hän kestää, koska olen elänyt niin tiiviisti hänen kanssaan tämän 12 vuotta aamusta iltaan. Venla on erilainen kuin muut, hän todella haluaa päästä huipulle.
Ikärajojen nostaminen oli kova pettymys
Naisten taitoluistelu herätti keskustelua edellisten talviolympialaisten aikaan helmikuussa 2022.
Erityisesti tapetille Pekingissä nousi Kamila Valijevan tapaus. Tietysti siksi, että hän kärysi dopingista, mutta myös siksi, että 15-vuotias venäläinen onnistui historiallisesti neloishypyssä ensimmäisenä kilpailijana naisten sarjoissa.
Suorituksesta tuli käännekohta, joka muutti taitoluistelua.
Kesällä 2022 Kansainvälisen taitoluisteluliitto (ISU) ilmoitti nostavansa aikuisten sarjojen alaikärajaa. Kaudella 2023–24 alaikäraja on 16 vuotta, kaudella 2024–25 jo 17 vuotta.
Vähemmälle huomiolle on kenties jäänyt se, että ikärajat muuttuivat myös nuorten sarjoissa.
Esimerkiksi SM-juniorien sarjassa alaikäraja nousi 13 vuoteen, millä oli oleellinen vaikutus raumalaisen Venla Sinisalon ensi kauden suunnitelmiin.
– Tästä on varmasti moni eri mieltä, mutta meille muutos oli kova pettymys. Tavoitteena oli luistella jo alkavalla kaudella SM-junioreissa, mutta uudet muuttuneet ikärajat estivät tuon tavoitteen toteutumisen, luistelijan äiti Sanna Nurmi sanoo.
Eri mieltä oli esimerkiksi Ylen taitoluisteluasiantuntija Mika Saarelainen. Hän kertoi ISU:n päätöksen jälkeen syksyllä 2022, että taustalla oli keskusteltu jo pidempään muun muassa lapsiurheilijoiden ikävistä kohtaloista.
– Nuoret ovat hajonneet kovaan rääkkiin. Rehellisesti päätös on erinomainen, koska ainoastaan urheilijaa pitää ajatella tällaisissa päätöksissä. Urheilijaa ja hänen terveyttään.
Sääntömuutoksen myötä Venla Sinisalon tavoitteita tulevalle kaudelle ovat nyt muun muassa maajoukkuepaikan säilyttäminen, edustuspaikka PM-kisoihin noviisien sarjaan sekä hopeamitalin kirkastaminen kullaksi SM-noviiseissa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.