”Nyt on aika jäädä pois”, toteaa Pallo-Iirojen kapteeni Eetu Kaipio - mutta ei halua julistaa lopettavansa

Kun tuomarin pilli lopettaa lauantaina Pallo-Iirojen ja Kaarinan Poikien välisen Kakkosen ottelun, päättyy samalla jotain muutakin.

Kun tuomarin pilli lopettaa lauantaina Pallo-Iirojen ja Kaarinan Poikien välisen Kakkosen ottelun, päättyy samalla jotain muutakin.

Paitsi peli ja kausi, todennäköisesti myös Iirojen kapteenin Eetu Kaipion pelaajaura. Hän on tiennyt sen jo pitkään, käytännössä kaksi vuotta. Silti hän ei halua julistaa lopettavansa, koska sana maistuu suussa lopulliselta.

– Olen 30-vuotias ja olen 99-prosenttisen varma, että en enää tule pelaamaan. Jos kuitenkin joskus vielä tulee tunteita, että haluaisin pelata, en halua olla sen vanki, että olen sanonut lopettavani, Kaipio muotoilee.

– Mutta ensi vuonna en tule pelaamaan jalkapalloa. Nyt on aika jäädä pois.

Raumalta löytyi projekti ammattilaisuran jälkeen

Kaipio oli laittaa uralleen päätepisteen jo neljä vuotta sitten. Tuolloin hän lopetti ammattilaisuransa, kun sopimus Valkeakosken Hakan kanssa umpeutui.

HJK:n juniorimyllyn läpikäynyt, Veikkausliigaa Myllykosken Pallossa pelannut Kaipio halusi elämäänsä jotain muutakin kuin jalkapalloa.

Hän lähti metsästämään opiskelupaikkaa ja pelasi NJS:n paidassa Kolmosta. Rauman OKL:n ovet aukesivat, ja samalla mies päätyi Pallo-Iirojen paitaan kesken kauden.

– Silloin oli jo tarkoitus katsoa muita kuvioita. Kun muutin Raumalle, tämä oli kiinnostava projekti, johon hyppäsin mukaan, Kaipio muistelee.

– Tiesin silloin, että en pelaa enää monta vuotta. Jalkapallon merkitys oli silloin jo vähentynyt.

Kapteenin nauha käsivarren ympärille

Nuorisomaajoukkueissakin pelannut Kaipio oli Pallo-Iiroille kova vahvistus. Hän nousi hetkessä joukkueen avainpelaajaksi ja kapteeniksi.

– Projektin tarkoitus oli nostaa Pallo-Iirot Kakkoseen. Se on tehty. Nyt mun on enää vaikea löytää sisäistä motivaatiota, sillä pelaamisen merkitys on vuosien aikana vähentynyt, Kaipio kuvailee.

– Ehkä tärkein asia on se, että koen, että kun tätä peliä pelataan, tietyt arvot kulkevat mukana. Jos mä olen mukana jalkapallojoukkueessa, asiat tehdään kunnolla tai ei ollenkaan.Jalkapalloa Kaipio ei kuitenkaan aio hyvästellä. Hän on pelaamisen ohessa ollut Raumalla mukana myös juniorivalmennuksessa, ja tulevaisuudessa mies aikoo lähteä kouluttautumaan valmentajaksi.

– Jalkapallo kiinnostaa mua edelleen. Rakastan peliä, ja tulen varmasti kaipaamaan pelaamista, mutta aladivisioonissa pelaaminen on aikaavievää hommaa, Kaipio huomauttaa.

– Valmentaminen kiinnostaa mua nyt, kun olen vielä nuori.

Kaipio pelasi Pallo-Iiroissa kolme täyttä kautta. Hän ei missään tapauksessa kadu, että on uhrannut iltojaan Äijänsuon pimeydessä.

– Olen tosi iloinen, että lähdin tähän mukaan. Uskon, että silloin kun Kimmo Hörkkö oli päävalmentajana, hänen tietotaitonsa imaisi mut mukaansa. Silloin oli hyvä pöhinä päällä, Kaipio toteaa.

– En tiennyt Raumasta oikeastaan mitään ennen kuin tulin tänne. En tiennyt, että jalkapallo on näin iso asia täällä. Jääkiekko tuossa vieressä on tietysti paljon isompi asia, mutta urheilukulttuuri on Raumalla iso juttu.

Ystävät ja perhe ovat lauantaina katsomossa

Olivatko viime syksyn nousujuhlat iirouran tähtihetki? Kaipio miettii hetken ennen vastaustaan.

– Olivat ne varmaan, hän vastaa.

– Viime viikolla mulla oli tosi ristiriitainen olo, kun moni meistä ajatteli, että sarjapaikka oli jo varma. Sen lauantain pelin jälkeen mulla oli tosi vapautunut olo.

Lauantaina Pallo-Iirot pelasi vierastasapelin EPS:ää vastaan ja varmisti paikan Kakkosessa myös ensi kaudelle.

– Mutta nousu on aina nousu. Ne muistaa ja niitä pääsee harvoin kokemaan, pelasi missä vaan.

Kauden päätöspelissä ei tuloksella ole enää merkitystä. Kaipio aikoo valmistautua siihen kuten mihin tahansa matsiin, mutta:

– Siellä on paljon mun ystäviäni katsomassa, ja mun perheeni on tulossa katsomaan, Kaipio paljastaa.

– Uskon, että mulla on aika tunteikas olo pelin jälkeen. Uskon, että tulen viettämään aika pitkän aikaa kentällä, kun peli on päättynyt.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut