Ongelma hirvenmetsästyksessä ajoi ampumaradalle pari vuotta sitten – Jenni Seikkula on nyt jo SM-mitalisti

Liikkuva hirvimaali on tullu Jenni Seikkulalle tutuksi niin Kuljun ampumaradalla kuin kisaradoilla muuallakin Suomessa. Kuva: Juha Sinisalo

Lapin Kivikylässä asuva Jenni Seikkula on ampumaurheilussa jo SM-mitalisti, vaikka hän on kilpaillut vasta pari vuotta. Kiinnostus ampumaradalle lähtemiseen kumpusi tarpeesta.

– Tarvitsin harjoitusta metsästykseen. Hirvimetsällä passipaikalla en osunut juoksevaan hirveen, joten ajattelin, että mennään radalle harjoittelemaan, Seikkula kertoo.

Ampumaradalla käyminen ei jäänyt yhteen tai kahteen eikä edes muutamaan kertaan, vaan ampumisesta muodostui Seikkulalle urheiluharrastus. Tänä vuonna 18 vuotta täyttävä Seikkula on kilpaillut lyhyen uransa aikana Suomen Metsästäjäliitto SML:n kiväärilajeissa laajalla skaalalla.

– Metsästystaustan takia aloitin isolla kiväärillä, sitten tulivat pienoiskiväärilajit ja sen jälkeen ilmakiväärilajit. Olen edennyt vähän niin kuin väärässä järjestyksessä.

Suomenmestaruus jo kahdessa eri lajissa

Menestystäkin Seikkulalle on tullut. SML:n kiväärilajien suomenmestaruuskilpailuissa kivikyläläinen voitti kultaa 20-vuotiaiden sarjassa sekä metsästyshirvessä että metsästysluodikossa. Seikkula päihitti molemmissa lajeissa kaikki saman ikäluokan miehet ja naiset.

– En aluksi ajatellut kilpailemista. Homma lähti luonnistamaan, ja kun kisoissa ei liikaa nuoria ole, niin päätin lähteä kokeilemaan, Seikkula kertoo.

Seikkula suunnittelee kokeilevansa seuraavaksi Suomen Ampumaurheiluliitto SALin lajeja.

– Ne ovat minulle aika uusia, en ole ehtinyt perehtyä niihin kunnolla. Luultavasti kokeilen kaikkia liikkuvia maaleja.

SALista on jo kysytty Seikkulaa mukaan tehoryhmään. Tehoryhmään pääseminen tietäisi lisää tukea harjoitteluun ja leireilyä muiden ampujien kanssa.

”Ampuma-asento kuin oppikirjasta”

Seikkulaa on ammuntauran aikana opettanut ja valmentanut usea henkilö. Seikkula mainitsee nimeltä Ilkka Hollménin, Ismo Suhosen, Aki Heinilän sekä lukio- ja metsästyskaverinsa Sini Hyörtin.

Hollmén kertoo, että Seikkulalla oli heti ensimmäisellä kerralla ampumaradalla tärkeä perusasia kunnossa.

– Ampuma-asento oli heti optimaalinen. Kuin suoraan oppikirjasta, Hollmén sanoo.

Seikkula toteaa, että pohjatöitä asennon hakemiseen oli tehty jo ennen ampumaradalle tulemista.

– Olin hakenut netistä ohjeita ja katsonut paljon Youtube-videoi- ta, Seikkula sanoo.

Hallussa on ollut nimenomaan pystyasento. Esimerkiksi 100 metrin metsästysluodikossa käytettävä makuuasento sen sijaan on vielä hakusessa.

Liikkuvaan maaliin ampuminen on haastavaa

Metsästysharrastuksen myötä Seikkulan lajeiksi ovat luonnostaan valikoituneet kiväärilajit. Ykköslajinaan hän pitää metsästyshirveä. Lajissa ammutaan liikkuvaan hirvitauluun 100 metrin etäisyydeltä.

– Liikkuvaan maaliin ampuminen on jotenkin erilaista kuin paikallaan olevaan. Se on haastavampaa, ja liittyy metsästykseen. Ehkä siksi pidän siitä, Seikkula miettii.

Seikkula saavutti ensimmäiset suomenmestaruusmitalinsa tänä vuonna.

– Se oli toinen SM-kisani. Ensimmäinen oli vielä vähän opettelua. En ole miettinyt uraani vielä kovin pitkälle, mutta ainakin SM-mitaleja on vielä paljon jaos- sa monissa eri lajeissa. SALin lajien kautta olisi mahdollisuus päästä koettamaan maailmallekin kisoihin, Seikkula miettii tulevaisuuttaan.

Ilkka Hollmén muistuttaa, että kansainvälisiin ympyröihin on vielä pitkä matka.

– Harjoitusten laukausmäärää pitäisi kasvattaa aika runsaasti. Nyt tulee ehkä korkeintaan pari tuhatta laukausta vuodessa, ja kyllä se noin 20 000 ottaa, jos huipulle haluaa, Ilkka Hollmén pohtii.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.