6/10. Jalkapallon naisten pääsarjassa pelaa tällä kaudella kymmenen joukkuetta, joista kuusi on pääkaupunkiseudulta.Ensi kaudella Helsingin Jalkapalloklubi, PK-35 Helsinki, Helsingin Palloseura, Tikkurilan Palloseura, PK-35 Vantaa ja espoolainen FC Honka saattavat saada seurakseen vielä seitsemännen tai kahdeksannen paikallisvastustajan.Vantaan Jalkapalloseura sekä PK Keski-Uusimaa taistelevat Ykkösessä liiganoususta, kun taas pisteittä liigan pohjalla kärvistelevä Jyväskylän Pallokerho ja Tampereen Ilves ovat suurimmassa vaarassa lähteä sarjaporrasta alaspäin.
– Tuo on aika iso suhdeluku, koska tietysti haluamme viedä naisten pääsarjatasoa valtakunnallisesti eteenpäin, Palloliiton kehityspäällikkö Heidi Pihlaja toteaa.Ykkösen nousutaisteluun rynnistäneen Pallo-Iirojen päävalmentaja Iiro Koivula muotoilee asian vielä suoremmin.
– Totta kai on niinkin, että parhaiden joukkueiden pitää pelata SM-tasolla, mutta onhan se ihan hullu ajatus, että Kansallista Liigaa pelataan pelkästään kehäkolmosen sisäpuolella. En keksi kovin montaa syytä, miksi se olisi suomalaisen jalkapallon etu, Koivula sanoo.
Montaa ei nähdä Palloliitossakaan.
– Pelimatkat ovat varmaan näillä joukkueilla lyhyempiä, Pihlaja tokaisee.
Suurin ongelma pääkaupunkiseudun keskinäisessä sarjassa lienee se, että isoja alueita Suomessa jää ilman liigajoukkuetta.
– Esimerkiksi Varsinais-Suomi, Pohjanmaa ja Pohjois-Suomi. Se aiheuttaa kysymyksen, miten parhaille pelaajille taataan polku huipulle ja parhaisiin toimintaympäristöihin. Ei voi olla niin, että kaikkien pitää muuttaa pääkaupunkiseudulle tai Kuopioon, Pihlaja sanoo.
– Siinä menetetään valtava massa potentiaalisia pelaajia, jotka eivät pääse näyttämään omia kykyjään, Koivula myötäilee.
Toisaalta akatemia-ajattelussahan nimenomaan pyritään keräämään parhaat pelaajat yhteen, mutta se ei Pihlajan mielestä sovi aikuistasolle.
– Akatemiat kuuluvat enemmän sinne nuoruusvaiheeseen, ja tavoite on jatkossa rakentaa alueellisia akatemioita nimenomaan lähemmäs pelaajien kotia.
Kehityspäällikkö myös muistuttaa, että kysymys ei ole pelkästään pelaajakehityksestä, vaan ylipäätään naisten ja tyttöjen jalkapallon näkyvyydestä.
– Myös kasvun näkökulmasta on tärkeää, että eri alueilla on lippulaivajoukkueita, jotka saavat mediahuomiota ja houkuttelevat uusia tyttöpelaajia katsomaan esikuvia sekä muutenkin ihmisiä matseihin.
Jaossa villejä kortteja
Palloliitossa ei ole jääty vain toteamaan Kansallisen Liigan eteläistä valloitusta, vaan aloitettiin jo vuosi sitten analyysityö tilanteen kohentamiseksi. Pihlaja näkee keskeisenä Naisten Ykkösen kehittämisen.
– Ykkönenhän on aidosti valtakunnallinen sarja. Seuraavaksi pitää vahvistaa sen toimintaympäristöjä ja tukea seuroja, että ne pääsisivät lähemmäs liigatasoa. Siten Kansalliseen liigaan saadaan kilpailua.
Yksi toimenpide on mielenkiintoinen. Palloliiton liittohallitus hyväksyi kesäkuussa niin sanotun ”fast track” -mallin. Samalla, kun Ykköstä tiivistetään vuodeksi 2022 kymmenen joukkueen sarjaksi, toiseksi korkeimmalle tasolle on kuitenkin tarjolla villejä kortteja. Ohituskaista on auki miesten Veikkausliigan ja Ykkösen seuroille, jotka haluavat panostaa naisten joukkueeseen.
– Ajatus on, että jos tietyt kriteerit täyttyvät, muun muassa tyttöjen joukkueita on olemassa ja olosuhteet kunnossa, niin ei tarvitse aloittaa nousua vitosdivarista. Tavoitteena on valtakunnallisuuden vahvistaminen, Pihlaja perustelee.
Löytyisikö vahvistuksia?
Koivula ei pidä mahdottomana, että Pallo-Iirot pelaisi jo lähitulevaisuudessa liigassa läntisen Suomen lippulaivana. Iskukykyisen joukkueen kokoon raapiminen tosin arveluttaa.
– Jos ajatellaan Turkua, niin sielläkään ei saatu turkulaisista pelaajista koottua joukkuetta, joka pysyisi ja pärjäisi liigassa. Tilanne on mennyt siihen, että pääkaupunkiseudun joukkueet imevät parhaat muualta pois. Sitten ne kokeilevat hankkia ulkomaalaisia, kenellä on siihen varaa, hän näkee.
Iirojen markkinointivaltiksi jäisi houkutella pelaajia isolla roolilla ja rakentaa Raumalle urheilijan elämäntapaa tukevia paketteja. Pelaajat ovat kyllä halukkaita liikkumaan sellaistenkin perässä. Esimerkiksi Anni Hakasalo muutti Kankaanpäästä Raumalle jalkapallo edellä, joskin myös opiskelemaan lukioon.
– Nimenomaan toivon, että jos aikuisia ja aikuisten pääsarjaa mietitään, niin naisilla olisi mahdollisuus panostaa jalkapalloon niin, että peliuraan voi yhdistää työn tai opiskelun, Heidi Pihlaja sanoo.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.