Onko 10-vuotiaiden pakko voittaa? - näin juniorivalmentajat vastasivat kuumiin kysymyksiin

Pallo-Iirojen 08-poikia valmentavan Lassi Lavannin mielestä jalkapallon pitää olla hauskaa, mutta lapset opettaa myös kilpailemaan. Kuvat: Elmeri Elo

Pelaajakehitys on kuuma peruna suomalaisessa juniorijalkapallossa.

Millaisia suuntaviivoja vetävät Raumalla junioriturnauksessa piipahtaneet kilpajoukkueiden valmentajat, jotka yrittävät kasvattaa pelaajia aina maajoukkuepolulle saakka?

Kuinka paljon vuonna 2008- ja 2009-syntyneiden jalkapallojuniorien pitäisi harjoitella viikossa?

Lassi Lavanti, Rauman Pallo-Iirojen 08-poikien valmentaja: ”Meillä on kolme kertaa viikossa jalkapallotreenit, mikä on mielestäni ihan hyvä määrä. Sunnuntaisin tarjoamme painitreeniä niille, joilla ei ole muita tapahtumia. Liikkua voi niin paljon kuin pystyy ja haluaa. Tämänikäisillä kroppa ei kuormitu samalla tavalla kuin aikuisilla. Kaikki on hyväksi, pyöräily kouluun ja harjoituksiin tai lumileikit vapaa-ajalla. Tutkimuksissa on todettu, että liikunta lapsena tukee hyvinvointia vanhemmalla iällä, joten on tärkeää, että lapset opetetaan liikkumaan.”

Matti Vuorinen, Tampereen Ilveksen 09-poikien valmentaja: ”Jos pelaa jalkapalloa kilparyhmässä, niin tämänikäisillä harjoituksia on 3–4 kertaa viikossa. Muuksi tukevaksi liikunnaksi kelpaa mikä vain: muut pallopelit tai näin talvella vaikka luistelu tai hiihtäminen. Kunhan liikuntaa olisi parikymmentä tuntia viikossa. Huipulle tähtäävillä jopa enemmänkin.”

Joel Mirel, Turun Interin 09-poikien valmentaja: ”Joukkueharjoitukset kolme kertaa viikossa on ihan maksimi, loput pitää tehdä vapaa-ajalla.”

Ville Niemenlehto, Kyrkslätt IF:n 08-poikien valmentaja: ”Meillä on harjoitusvuoroja neljä kertaa viikossa, joista yksi on oheinen. Siihen päälle joka toinen viikko pelitapahtuma, niin aletaan olla tämänikäiselle topissa.”

"Voittaminen on varmaan kaikista tärkein juttu. Pojat pitää saada oppimaan, että on pakko voittaa."

Jos ajatellaan huippupelaajaksi kehittymistä, pitääkö vapaa-ajalla harjoitella omatoimisesti?

Lassi Lavanti: ”Toisaalta vaikea sanoa, kun en ole vielä valmentanut ketään huippupelaajaksi noussutta. Mutta onhan se niin, että joukkuetreenien toistomäärät eivät riitä mihinkään. Jos meillä on harjoituksissa 20 pelaajaa ja yksi neljäsosa hallista käytössä, pallokosketuksia ei vain yksinkertaisesti saa tarpeeksi. Jos halliin tulee yksin potkimaan, niin tunnissa saa pallokosketuksia varmaan neljä kertaa enemmän kuin yhden treenin aikana.”

Matti Vuorinen: ”Ei ole varmasti mahdollista tulla huippupelaajaksi ilman omatoimista harjoittelua. Joukkuetreeneissä ollaan ehkä kolme kertaa puolitoista tuntia viikossa pallon kanssa, kun pitäisi olla yli kymmenen tuntia.”

Joel Mirel: ”Jos haluaa pelaajaksi, vapaa-ajalla on harjoiteltava. Meillä on muutama pelaaja, jotka pääsevät koulusta kotiin, syövät vähän ja menevät heti potkimaan. Mielestäni niin sen pitää olla, että melkein joka päivä olisi pallon kanssa, toki vapaapäiviäkin täytyy muistaa pitää.”

Ville Niemensivu: ”Pitkässä juoksussa täytyy olla ainakin halu tekemiseen, lahjakkaillakin se sisäinen kipinä. Olemme esimerkiksi perustaneet pojille WhatsApp-ryhmän, jossa voi koulun jälkeen keskenään sopia vapaa-ajan pelailua. Kun ikää tulee vähän lisää, omatoimisen määrää voi mielestäni nostaa.”

Ilves (E10) ja Inter (F9) voittivat ikäluokkansa Länsi-Suomi-turnauksessa. Seurojen juniorivalmentajat suhtautuivat voittamisen tärkeyteen kuitenkin aivan eri tavalla.

Voiko kilpajoukkueessa pelaava 9–10-vuotias harrastaa muitakin lajeja kuin jalkapalloa?

Lassi Lavanti: ”Meillä on tosi paljon esimerkiksi jääkiekon pelaajia, eivätkä he käy kaikissa harjoituksissa. Se on ihan ok. Varsinkin tällaisellä paikkakunnalla kuin Rauma on ok harrastaa muitakin lajeja ja pääosin ne tukevat liikunnallisuutta ja motorisia taitoja.”

Matti Vuorinen: ”Voi olla, että olen väärässä, mutta mielestäni pitää olla muitakin harrastuksia. Ilveksessä tämän ikäluokan 35 pelaajaasta noin kymmenen pelaa toisena lajina jääkiekkoa, muutama salibandya ja muutama harrastaa jotain muuta. Mielestäni 9–10-vuotiaalla ei voi kuitenkaan olla kahta ”päälajia”, joissa on neljä tapahtumaa viikossa. Yhden lajin pitää olla päälaji ja muut sitä tukevia.”

Joel Mirel: ”Osa pelaajistamme pelaa jääkiekkoa tai sählyä, se on ihan ok. Tai no jääkiekko toisaalta, en tiedä. Kovuutta siitä toki saa, mutta ehkä jalat vähän hidastuvat.”

Ville Niemensivu: ”Kannatamme seurassa ehdottomasti muiden urheilulajien harrastamista vielä tämänikäisissä.”

"Ihailisin, jos meillä olisi Kirkkonummella tällainen halli kuin täällä Raumalla."

Ovatko kilpaileminen ja hauskanpito mielestäsi toisensa poissulkevia asioita?

Lassi Lavanti: ”En koe niin. Itsekin olen harrastanut kilpaurheilua, ja onhan se nyt hauskaa voittaa.Touhu ei saa olla liian totista, vaan kaikki lähtee siitä, että on hauskaa. Eihän kukaan tule harjoituksiin, jos siellä ei ole hauskaa. Mutta kilpaurheiluun kuuluu toki myös pettymyksen tunne. Vaikka tappio ottaa välillä päähän, en saa ruveta sättimään itseäni tai pelaajia, vaan pitää yrittää tuoda jotain hyvää esille.”

Matti Vuorinen: ”Ei minun mielestäni. Kun harjoitellaan, niin harjoitellaan laadukkaasti, mutta valmentajien, joukkueen ja seuran pitää pyrkiä järjestämään myös muunlaisia tapahtumia joukkueen kanssa. Se on myös valmentajasta kiinni, että saa rakennettua sellaisen ilmapiirin joukkueeseen, että on kivaa ja hymy suupielessä. Entiset huippupelaajat ovat todenneet, että eivät he ole ikinä ajatelleet harjoittelevansa, vaan ovat pelanneet sen takia, että se on ollut kivaa.”

Joel Mirel: ”Eivät. Esimerkiksi meidän treeneissämme on todella kova kilpailu, mutta kaikilla aina hauskaa.”

Ville Niemensivu: ”Eivät. Tämänikäisissä eritoten kentällä pitää olla hauskaa, että pojat ovat motivoituneita tulemaan treeneihin. Meidän seurassamme on toki harraste- ja kilpapelaajat tässä ikäluokassa vielä samassa joukkueessa, mutta monesti näkee liiankin totista toimintaa. Kun lapset tulevat vanhemmiksi, treeneissä saa olla välillä vähän tylsääkin, koska se voi viedä kuitenkin eteenpäin.”

"Voi olla, että olen väärässä, mutta mielestäni pitää olla muitakin harrastuksia kuin jalkapallo."

Kuinka tärkeää voittaminen on tämänikäisten toiminnassa?

Lassi Lavanti: ”En käyttäisi sanaa voittaminen, mutta on tärkeää, että pelitapahtumissa opetetaan kilpailuun. Se, että pojat ovat iloisia, jos voittavat, tai heitä ärsyttää, jos häviävät, on mielestäni todella tärkeää. Jos haluamme jossain vaiheessa saada Suomeen huippujalkapalloilijoita, niin kilpailu on kehittymisen kannalta tärkeää. Tai jos ajattelee ihan elämää, niin eihän se aina ole mitään ruusuilla tanssimista, vaan pitää oppia käsittelemään myös vastoinkäymisiä. Toisaalta on tärkeää muistaa kuitenkin, ettei peliä lähdetä pelaamaan tulos edellä. Onhan se kehittävämpää, että peliä yritetään rakentaa syöttelemällä, ja itsekin haluan, että joukkueeni pelaavat hyvää jalkapalloa."”

Matti Vuorinen: ”Ei pitäisi olla tärkeää, mutta kyllä sen usein kentällä näkee, että sekä pojat että valmentajat taistelevat voitosta. Voiton ehdoilla ei pidä kuitenkaan pelata. Kaikkien, ketkä ovat vaikka turnauksissa mukana, pitää pelata tasaisesti.”

Joel Mirel: ”Voittaminen on varmaan kaikista tärkein juttu. Pojat pitää saada oppimaan, että on pakko voittaa. Jos menee ulkomaille, siellä kaikki haluavat voittaa. Jos välillä häviää, niin silloinkin voi tavallaan voittaa, kun oppii uutta.”

Ville Niemensivu: ”Jos aina tulee pataan, niin se syö pelaajia. Jos ajatellaan pelaajia, niin voittamiseen suhtautuminen vaihtelee hirveästi. Osalla tulee melkein itku hävityn pelin jälkeen ja osa kiinnittää todella nopeasti huomion pelin hyviin asioihin. Ehkä ne voitontahtoiset kaverit myös yleensä kehittyvät ja päätyvät kilpajoukkueisiin pelaamaan. Valmennuksen kanssa yritämme keskittyä positiivisuuden kautta hyviin asioihin tai oppia siitä, mitä vastustaja teki paremmin.”

Kuvassa vääntävät MuSa ja VPS sijoittuivat kolmen parhaan joukkoon Länsi-Suomi-turnauksen E10-ikäluokassa. Lopulliset sijoitukset: Sijoitukset: 1) Ilves, 2) MuSa, 3) VPS, 4) FC Inter, 5) KyIF, 6) TPS, 7) NoPS, 8) P-Iirot. F9-ikäluokassa ei Palloliiton mukaan sijoituksia ja sarjataulukoita saisi ainakaan seurojen nettisivuilla julkaista, mutta neljän kärki oli: 1) Inter, 2) TPV, 3) HJK, 4) P-Iirot.

Mainitse yksi asia, joka suomalaisessa juniorijalkapallossa on hyvin.

Lassi Lavanti: "Mitä Pallo-Iirojen kanssa olemme olleet mukana Sami Hyypiä Akatemiassa, niin ainakin siellä keskustelukulttuuri on mennyt paljon eteenpäin. Keskustelu kehittää kuitenkin eniten. Tuntuu, että arvostus jalkapalloa kohtaa on kasvanut ja se on tärkeä juttu, jos haluamme saada Suomessa jalkapallon vaikka isommaksi lajiksi kuin jääkiekko. Harrastajamäärät näyttävät, että potentiaalia on."

Matti Vuorinen: "Mitä olen Ilveksen junioripolkua seurannut ja muita länsi- ja etelärannikon seuroja nähnyt, niin sanoisin, että monessa paikassa tehdään hyvää seuratyötä."

Joel Mirel: "Meillä on ihan hyvin näitä halleja, joihin voisi mennä vapaa-ajalla talvellakin potkimaan. Jos ne pidettäisiin halukkaille auki. Pelaajiakin on riittävästi, vaikka ei toki niin paljon kuin monissa muissa maissa."

Ville Niemensivu: "Meillä on paljon eritasoisia harrastajia. Siksi kannatan ehdottomasti tasoryhmiä, jotta saamme kaikille tasaisia ja kehittäviä pelejä."

"Eihän kukaan tule harjoituksiin, jos siellä ei ole hauskaa."

Entä yksi asia, missä on eniten kehitettävää?

Lassi Lavanti: "Päivittäisessä tekemisessä. Seuroihin pitäisi saada lisää resursseja. Kyse on pikkuasioistakin, esimerkkinä vaikka se yksi neljäsosa kentästä harjoituksissa, mikä on aika vähän. Ehkä vielä merkittävämpi kehityskohde on, että pitää pystyä olemaan itsekriittinen: muistaa oma taso, eikä päästää mopoa keulimaan."

Matti Vuorinen: "Ehkä sittenkin olosuhteissa. Harjoitusolosuhteet ovat aivan erilaiset, mitä 1980- tai 90-luvuilla, halleja ja tekonurmia on enemmän. Toisaalta Tampereellakaan ei ole liikaa kenttäaikaa joukkueille. Vaikkapa jo naapuri Ruotsissa on pikkukylissäkin paljon enemmän nurmikenttiä, jotka kutsuvat pelaamaan. Harvemmin olen nähnyt ketään enää pelailevan sellaisilla betonin päälle tehdyillä hiekkakentillä, joilla itse väänsin Ilveksen futisliigaa kädet ja kyynärpäät ruvella 80-luvulla."

Joel Mirel: "Jos miettii ulkomaiden ja Suomen eroa, niin ulkomailla tuomarit antavat jo junioreissa pelata vähän kovemmin. Isommassa kuvassa taas ulkomaihin verrattuna jalkapallo ole täällä niin suuri asia. Ei Espanjassa junioreilla ole toisena lajina mitään jääkiekkoa."

Ville Niemensivu: "Oman kunnan näkökulmasta ihailisin, jos meillä olisi Kirkkonummella tällainen halli kuin täällä Raumalla. Olosuhteissa on varmasti kaikkialla kehitettävää, koska harrastajamäärät ovat suuria."