"Onko Superpesiksessä jokaisessa joukkueessa nykyään yksi Tanhua?" Vierasjoukkueen vaihtokopista heitettiin Hietalahden pesäpallostadionilla sunnuntaina huumoria, mutta on tokaisussa jotain perääkin. Pesäpallon pääsarjasta löytyy nimittäin tällä kaudella ennätysmäärä Tanhuan siskoksia eri joukkueista: Kirittärien etenijäjokeri Kati Tanhua (s. 1995), Mailattarien lukkari Venla Tanhua (s. 1997) ja Feran koppari Aino Tanhua (s. 2001).
Siskosten vanhemmilla Danielalla ja Jarmolla on pidellyt kiirettä ennen juhannusta, sillä perhederbyjä pelataan viiteen päivään peräti kolme. Viime perjantaina Jyväskylässä oli Kirittäret–Fera, sunnuntaina Vaasassa Mailattaret–Kirittäret ja tiistaina pelataan vielä Raumalla Fera–Mailattaret.
– Kaikki pelit he ovat käyneet katsomassa, ehkä se on heille mukava kesäkiertue, Venla Tanhua naurahtaa.
Luonne samasta puusta veistetty
Siitä saisi oman pitkän tarinansa, miten samasta ruokapöydästä on tullut kolme superpesispelaajaa. Otetaan tähän lyhyt versio.
– Nii-in, se onkin erittäin hyvä kysymys. Vaikka pelaamme eri rooleissa, niin olemme kuitenkin sillä tavalla samasta puusta veistettyjä, että kaikilla on melko samanlainen luonne ja taipumus sitoutua urheiluun, Venla Tanhua kuvailee.
Feran puheenjohtajanakin toimineen äidin ja TVO:n johdosta tutun isän tukea Venla ei osaa edes pukea kunnolla sanoiksi.
– Tuki kotoa on ollut mittaamatonta kuskaamisesta kannustamiseen. Ja kyllä me Katin ja Ainonkin kanssa edelleen tuemme toistemme uria ja toivomme pelkkää hyvää toisillemme, vaikka pelaammekin eri joukkueissa.
Ehkä ihan niin hyvää Venla Tanhua ei olisi sunnuntaina toivonut, että Kati Tanhua pääsee napauttamaan kunnarin ja Kirittäret viemään voiton lukemin 0–2 (0–3, 0–6). Videoita on tutkittu, ettei Feran kunnarispesialisti Aino Tanhua kykenisi samaan temppuun tiistaina.
– Isoin syy siihen, miksi Aino pitää tällä kaudella meidän perheen ja Superpesiksenkin kärkipaikkaa kunnareissa (5) on se, että hän ei tule nöyristelemään lyöntipaikalle. Todennäköisesti joku hörppää joskus, kun lyö täydellä hihalla reunoille ja taakse, Venla analysoi.
Pesis siirtyi elämän perässä Vaasaan
Vuonna 2019 Venla, Kati ja Aino tekivät raumalaista pesäpallohistoriaa pelaamalla ensimmäistä kertaa yhdessä Feran paidassa.
Tiistaina taas on ensimmäinen kerta, kun Venla ja Aino kohtaavat superpesistasolla. Ottelu on Venla Tanhualle myös sillä tavalla erityinen ja tunteikaskin, että hän pelaa vanhalla kotistadionillaan Otanlahdessa ensimmäisen kerran sitten kauden 2020.
Koko siihenastisen uransa Ferassa pelannut raumalainen siirtyi Mailattariin kaudeksi 2021. Henkinen muutto oli Raumalta Vaasaan oli oikeastaan tapahtunut jo vuonna 2017, kun hallintotieteiden opinnot Vaasan yliopistossa alkoivat. Isoja syitä kasvattajaseuran jättämiseen oli kaksi: raskaaksi käynyt matkustaminen ja tarjottu iso rooli Mailattarien nousuprojektissa.
– Vei älyttömän määrän energiaa reissata kahden paikkakunnan välillä, ja yksin harjoittelu vaatii sekin ajatustyötä. Nyt voin vaan tupsahtaa treeneihin.
Vaikka lukkari pelasi Ferassa vielä kolme vuotta, hän harjoitteli jo niiden aikana paljon Mailattarien akatemian kanssa.Vuonna 2015 perustettu seura uhkui nousuhaluja Superpesikseen, ja nykyinen pelinjohtaja Pekka Mäntymaa tajusi soittaa Tanhualle. Hän sai houkuteltua Superpesiksen vuoden 2018 tulokkaan sarjatasoa alaspäin tarjoamalla muun muassa isoa sisäpeliroolia numerolla kaksi.
– Se, että tavoite oli ultimaattinen voitto ja että sai taustoilta uskoa itseensä, kuulosti siinä vaiheessa tosi motivoivalta, Venla Tanhua perustelee.
Raumalla aina paikka sydämessä
Tanhua kehuu valmennusta myös siitä, että on noussut Vaasassa pelaajana uudelle tasolle, Itä–Länsi-tasolle. Kohentuneen fysiikan myötä Tanhua kokee pystyvänsä käyttämään paremmin vahvuuksiaan ja jaksaa keskittyä auttamaan myös muita pelaajia. Rivien välistä on turha etsiä piikkejä Feran suuntaan.
– Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa Ferasta, se on rakas kasvattajaseura. En halua sanoa, että Raumalla tehtiin asioita väärin, vaan eri tavalla. Täällä tehdään sillä tavalla, että mä pelaan nyt elämäni parasta pesistä.
– Raumalla tulee aina olemaan erittäin tärkeä paikka mulle. Oli aina unelma, että pääsisin joskus voittamaan mestaruuden Raumalla, koska se on niin urheilijakaupunki kuin olla voi ja siellä tykätään pesäpallosta, Tanhua vakuuttaa.
Vaasassa mestaruus tuli heti ensimmäisellä kaudella, tosin Ykköspesiksessä. Joukkue vahvistui nousun jälkeen muun muassa Mansesta siirtyneellä raumalaisjokerilla Henna Suomisella, mutta Tanhua näkee, että tämän kauden hyvän startin siemeniä kylvettiin jo viime kaudella.
– Se, että saimme heti alkuun viisi pistettä Jyväskylästä ja Joensuusta oli ehkä yllätys, mutta emme aio pyydellä anteeksi keneltäkään tässä sarjassa.
Fera ja Mailattaret pelaavat nyt samoista pudotuspelisijoista keskikastissa. Tanhua on käynyt vilkuilemassa Feran pelaajien etenemisvauhteja ePesis-analysointityökalusta ja tietää, että kovaa menevät muutkin kuin pikkusisko.
– Kyllä me siihen olemme rohtoja keitelleet, että Fera ei saisi nollatilanteessa kärkiään kentälle, Venla Tanhua myöntää.
Itä–Länsi-valinta oli pikkutytön unelma
Uran ensimmäinen Itä–Länsi-valinta tuli puskista Venla Tanhualle. Hän lukkaroi Lännen paidassa Tampereen tähdistötapahtumassa 9.–10. heinäkuuta.
– Se oli iso yllätys, mutta lämmitti tosi paljon. Itä–Länsi on ollut aivan pikkutytöstä asti tosi iso unelma, Tanhua huokaa.
Hän kuvailee, että valinta on palkinto niin henkilökohtaisesta kuin joukkueen kovasta työstä. Vaikka Tanhua valittiin Ykköspesiksen vuoden lukkariksi vuonna 2017 ja Superpesiksen vuoden tulokkaaksi 2018, edes B-tyttöjen Itä–Länsi-valintaa ei koskaan tullut.
– Perheen ensimmäinen valinta ei silti ole, sillä äitihän (Daniela Tanhua) oli Lännen joukkueen valitsijana vuonna 2018, Venla naurahtaa.
Lukkarin perspektiivi pesäpalloon on muuttunut iän myötä. Kun urheilun tarkoitus itselle on kirkastunut, tietynlainen rauha on löytynyt.
– Aiemmin mestaruudet, vuoden lukkari -valinnat ja kaiken maailman härpäkkeet saattoivat olla asioita, joita tavoitteli verenmaku suussa. Olen oppinut nauttimaan pelaamisesta ja joukkueen kanssa olemisesta, koska ei sitä ikuisesti ole jäljellä ja sehän on se syy, miksi tätä edes tekee.
– Tällaiset henkilökohtaiset jutut ovat pelkkää plussaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.