Nuoremmatkin raumalaisen jääkiekon ystävät tuntevat valmentajavelho Esko Sahlstedtin ainakin nimenä, mutta harvemmat tuntevat tarinan miehen Killeri-lempinimen takaa.
Antaa 21. lokakuuta anno 2015 eli juuri tänä nimenomaisena keskiviikkona seitsemänkymppisiään viettäneen Killerin itsensä kertoa.
- Nimen antoivat kurssikaverit ja palloilun opettajana toiminut Kallu Tuominen Helsingin Jumpalla, missä opiskelin vuodet 1967-69. Alun perin se lähti rajusta pelitavasta ja siitä, että en pelännyt mitään.
- Vettä Kallun ja kumppanien myllyyn lisäsi vuonna 1968 Suomisarjassa saamani puolen vuoden pelikielto. Löin avokämmenellä tuomaria Forssan Alun ja Forssan Palloseuran välisessä kiihkeässä paikallispelissä.
- Maineessani oli onneksi jotain positiivistakin. Rauman Lyseon silloinen rehtori, kovana urheilumiehenä ja myös Lukon johtomiehenä tunnettu Vuorisen Immu myönsi nimittäin jälkeenpäin, että hän oli valinnut minut monien hakijoiden joukosta voimistelunopettajan virkaan nimenomaan jääkiekkotaustani takia, Sahlstedt kertoo.
Rauman Lukon valmennusrinkiin Sahlstedt nousi, kun edellisenä keväänä Suomisarjaan pudonnut seura alkoi rakentaa uutta nousua syksyllä 1972. Päävalmentajana oli Kaj ”Ruise” Rosvall ja kakkosena Killeri. Yhteistyön onnistumista edesauttoi, että miehet olivat tulleet tutuiksi jo Vierumäen valmentajakursseilla.
- Teimme Ruisen kanssa yhteistyötä neljä kautta. Ensimmäisenä noustiin ylös Suomisarjasta ja seuraavat kolme tahkottiin SM-sarjaa. Harmittaa vieläkin tapa, millä tiemme erosivat. Peli ei kulkenut, tuli sisäistä skismaa ja tuli kanadalainen Tony Ott. Parhaaseen aikaan Lukolla oli peräti viisi valmentajaa eli minun ja Ruisen lisäksi vielä Ott, Rastion Teppo ja Kaitalan Rike.
Seuraavat neljä kautta Lukossa elettiin Esko Sahlstedtin aikaa. Ensimmäinen neljästä muistetaan Raumalla kuitenkin jostain ihan muusta kuin päävalmentajasta. Kaudella 1977-78 Raumalle saatiin nimittäin ensimmäiset kanadalaiset pelaajat eli Tom Serviss ja Allan Globensky.
- Serviss myytiin meille pakkina, mutta jo ensimmäiset treenit näyttivät jotain ihan muuta. Lopulta saimme hänestä ihan kohtuullisen sentterin.
- Kesken kauden Raumalle saapunut Globensky oli puolestaan erittäin monipuolinen urheilija, mutta valitettavasti jääkiekko taisi olla hänen osaamistaan lajeista heikoin. Mutta Arto Sika-Jokisen Globensky veteli kerran niin pystyyn, ettei poika meinannut uskaltaa enää tulla ollenkaan takaisin jäälle.
Vastuun valmennuksesta Sahlstedt otti toistamiseen, kun divariin pudonneen joukkueen valmentajana aloittanut porilaisen Esko Mäkelä sai väistyä kesken kauden. Killeri sai keväällä kunnian johtaa Lukon jo toistamiseen takaisin ylimmälle sarjatasolle.
- Nousu oli Lukon toiminnalle elinehto. Jos silloin ei oltaisi noustu, niin yritys olisi voinut viedä pitkänkin ajan. Nousut olivat ehdottomasti minun valmentajaurani huippuhetkiä, Sahlstedt tiivistää.
Nyt Sahlstedtin kausi kesti kaksi vuotta. Saman ajan Lukossa pelasi seuran ja samalla koko SM-liigan ensimmäinen tshekki, Tshekkoslovakian maajoukkueessakin puolustanut Jan Neliba. Hänet Sahlstedt onnistui värväämään Suomeen vanhan forssalaisen kaverinsa kautta.
- Näin jälkikäteen voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että muistot Lukossa vietetyistä vuosista ovat vahvasti plusmerkkisiä. Pelaajat tykkäsivät pelata, vaikka ei aina pärjättykään ja vähäisetkin korvauksetkin saatiin, vaikka rahapula olikin ikuinen.
Esko Sahlstedt sanoo kaipaavansa aikaa, jolloin niin pelaajat kuin valmentajatkin olivat vielä päivätöissä. Silloin henki oli hänen mukaansa kaikin puolin parempi.
- Ammattimaisuuden myötä hommasta lähti väkisinkin hauskuutta ja iloa pois, hän huokaa.
Vanhan iloisen jääkiekon aikaan joukkueella oli tapana istua yhdessä myös paikallisissa baareissa. Sahlstedt myöntää, että joskus liiankin kanssa.
- Kalja helpotti ainakin minun kiekkopaineitani, jännitteitä ja kiirettä. Siitä tuli kuin varkain tapa, oman korkkinsa jo 20 vuotta sitten sulkenut Sahlstedt myöntää.
Yksi niistä asioista, jotka tekivät Esko Sahlstedtista valmentajana elävän legendan oli hänen tavaramerkikseen muodostunut tapa ottaa maalivahti vaihtopenkille kesken ottelun Lukon pelatessa ylivoimaa. Sahlstedtin mukaan kysymyksessä oli viimeinen päälle treenattu juttu.
- Vastustaja ei aina edes huomannut sitä, että meillä ei ollut maalivahtia. Monta kertaa kävi niin, että se johti vastapuolen täydelliseen paniikkiin, mutta tarvittiin siinä tietysti kiekkovarmoja pelaajiakin.
- Westerlundin Erkka ja kumppanit ovat pyytäneet minua selvittämään monta kertaa jvt:n opiskelijoille, mitä oikein tapahtui, mutta kertaakaan en ole siihen suostunut. Jotain pitää jäädä salaisuudeksikin.
Esko Sahlstedt paljastaa, että hänellä olisi ollut uransa aikana ottajia muuallakin, mutta voimistelunopettajan virka ja talo Raumalla painoivat enemmän kuin HIFK:n, KooKoon tai TuTon esittämät houkutukset.
- Raumalaiset jääkiekkoilun pienet ja ahtaat piirit kieltämättä välillä harmittivat, avarakatseisemmalla johtamistyylillä Lukko olisi päässyt varmasti parempaan tulokseen. Siviilielämän kannalta Raumaa parempaa paikkaa oli kuitenkin vaikea kuvitella. Täällä oli hyvä kasvattaa lapset aikuisiksi, Sahlstedt ynnää.