Lukon urheilujohtajalla Kalle Sahlstedtilla on riittänyt töitä puolustajamarkkinoita kahlatessa. Sopivaa pelaajaa ei ole vieläkään löytynyt, ja samoilla apajilla metsästää moni muukin eurooppalaisseura. Kuva: Juha Sinisalo
Jo keväällä Kalle Sahlstedt sanoi ääneen, että yksi iso ruutu Lukon liigajoukkueen palapelistä on tarkoitus jättää täytettäväksi myöhemmin. Käytännössä tuolloin puhuttiin KHL:ään siirtyneen ruotsalaisen Robin Pressin korvaajasta eli isojen minuuttien kiekollisesta puolustajasta.
Kuukaudet ovat kuluneet. Kevät on vaihtunut kesään, kesä syksyyn, ja marraskuun maaottelutaukokin siintää jo horisontissa.
Mutta puolustajaa ei ole löytynyt.
– Ei se tilanne ole muuttunut mihinkään. Se menee just siten, miten se vaan voi mennä, Lukon urheilujohtaja luonnehtii.
– Me olemme katsoneet, etsineet ja miettineet, mutta ei ole tullut yhtään sellaista pelaajaa, joka olisi mun mielestäni ollut riittävän hyvä ja johon meillä olisi niin sanotusti riittänyt rahat.
Luulajassakin ihmetellään tyhjiä pakkimarkkinoita
Sahlstedtin työtä ei välttämättä ole helpottanut se, että myös moni muu seura näyttää etsivän puolustajia. Ei tosin välttämättä silti vaikeuttanutkaan.
Tyhjästä on ollut paha nyhjäistä.
– Markkina on ollut aivan helvetin kuiva. Siis aivan kuiva, Sahlstedt sanoo.
Samaa valitteli aiemmin tässä kuussa Luulajan apulais-GM Ulf Engman Expressenin haastattelussa. Hän myönsi jutussa, että Luulajan on keskustellut viime kaudella Jokereissa pelanneen Sami Lepistön kanssa.
Keskustelut eivät johtaneet sopimukseen, joten 37-vuotias NHL- ja KHL-veteraani on edelleen ilman pelipaikkaa.
– Markkinat ovat hyvin ohuet. Pian ehkä jotain alkaa irrota NHL:stä, mutta me emme halua panikoida, Engman sanoi.
Ilves ja Ässät pestasivat puolustajan ulkomailta
Liigaseuroista puolustajaa ovat etsineet Lukon lisäksi ainakin KooKoo, Ilves ja Ässät – ja myös löytäneet.
KooKoo sai täydennystä Helsingistä ja kiinnitti Eero Teräväisen saman tien myös ensi kauden kattavalla sopimuksella.
Ilves puolestaan valitsi Tshekin maajoukkuepuolustaja Dominik Masinin, joka pelasi toista kauttaan KHL:ää Amur Habarovskissa.
Ässät taas palkkasi kanadalaisen Shawn Lalonden, joka on pelannut kahdeksan viime kautta Euroopassa ja kiertänyt viimeksi kaksi talvea KHL:ää.
Tiedotteessa Ässien kehitysjohtaja Tommi Kerttula paljasti, että porilaiset olivat etsineet puolustajaa elokuusta alkaen.
– Heinäkuun lopun jälkeen ulkomailta on siirtynyt Liigaan vain yksi ulkomaalainen puolustaja, vaikka moni organisaatio hakee pelaajia. Se kertoo markkinoista kaiken tällä hetkellä, hän kommentoi.
Omien eteen ei samantasoisia
Ulkomaalaispuolustajien siirrot eivät tulleet Sahlstedtille yllätyksenä.
– Nämä, jotka ovat tämän kauden aikana Suomeen tulleet, ovat olleet tarjolla meillekin, hän vahvistaa.
– Meidän syymme olla ottamatta heitä on ollut, että emme ole nähneet heitä oikeasti vahvistavina pelaajina. Vaikka meillä on vähän puolustajia, haluan korostaa omien kasvattien tai pitkään organisaatiossa olleiden roolia.
– Jos toinen on tänne sitoutunut, niin silläkin on arvoa. Suht samantasoista en eteen ota. En näe siinä järkeä.
Luonnollisestikaan Sahlstedt ei tarkoita, että esimerkiksi Ilveksen tai Ässien hankinnat olisivat huonoja pelaajia.
– Yritämme löytää pelaajaa, joka selkeästi meitä vahvistaa. Toki joku näistäkin voi muualla onnistua, ja silloin on meidän ammattitaidostamme kiinni, että emme ole nähneet, että he olisivat niin hyviä, hän painottaa.
Maailman agenttiverkosto käännetty jo ympäri
Puolustajia on lokakuussa liikkunut myös lainasiirroilla. Kiekko-Espoo luovutti Miro Keskitalon Kärpille ja Saku Salmelan Tapparalle, ja Jukurit tilkitsi rivejään Ruotsista saapuneella tanskalaisella Oliver Joakim Larsenilla.
– Sanotaan näin, että harvoin on käännetty suurin piirtein koko maailman agenttiverkosto ympäri. En yleensä näin intensiivisesti ole joutunut tekemään töitä, Sahlstedt toteaa.
Mihin puolustajat sitten ovat maailmasta kadonneet?
– Sitä mä olen miettinyt itsekin. Heinäkuussa juttelin kahden hyvin kokeneen suomalaisen agentin kanssa. Molemmat olivat toimineet pitkään myös Pohjois-Amerikassa, ja molempien näkemys oli, että Eurooppaan tulee vielä tarjolle tosi paljon pelaajia, Sahlstedt vastaa.
– Nämä kokeneetkin ketut olivat hyvin väärässä.
Loukkaantumiset kaventaneet ryhmää
Lukko lähti tietoisesti kauteen kapealla pakistolla, jossa viime kevään A-nuorten Suomen mestareille tarjottiin mahdollisuutta näyttää kykyjään.
Ryhmää ovat kaventaneet entisestään loukkaantumiset. Miska Kukkonen on ollut jo tovin sivussa, ja hänen odotetaan palaavan kaukaloihin marraskuun maaottelutauon jälkeen.
Keskiviikon SaiPa-pelissä vammoja saivat Vili Laitinen ja Samuli Piipponen.
– Piipponen vähän kolhaisi itseään, mutta todennäköisesti hän on seuraavassa pelissä mukana. Laitinenkaan ei ainakaan oletettavasti ole pitkään pois, Sahlstedt kertoo.
Laitisen paikalle on tarkoitus nostaa Jukurit-otteluun Onni Korkka. Lainapestejä Sahlstedt ei toistaiseksi harkitse.
– Niin kauan, kun tilanne ei ole katastrofaalinen, yritetään omista nostaa. Jos tilanne menee aivan äärimmäisyyksiin, mietitään jotain muuta, mutta kultainen sääntö pätee edelleen. Jos hankitaan, hankintaa vahvistava pelaaja, Sahlstedt linjaa.
– Se on fakta, että meillä on liian kapea nippu. Varsinkin nyt, kun on loukkaantumisia ja pelataan CHL:ää. Mielellään joukkuetta vahvistettaisiin, että saataisiin leveyttä lisää.
Etsinnässä edelleen kiekollinen puolustaja
Huolissaan Sahlstedt ei edelleenkään suostu olemaan. Se ei edes auttaisi mitään.
– En voi tehdä mitään muuta kuin pitää linjat kuumana. Kyllä agentit ainakin tietävät, että meillä on etsintä päällä, Sahlstedt korostaa.
– Näen tämän mieluummin niin päin, että jokainen peli, jossa meillä ei ole vahvistavaa pelaajaa, on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Nyt omat nuoret pelaajat saavat vastuuta.
Ajatus siitä, millainen pelaaja markkinoilta pitäisi löytää, ei ole muuttunut mihinkään.
– Sanotaan näin, että suurin piirtein samaa kuin Thomas Gregoire ja Vili Saarijärvi ovat. Pelaaja, joka toisi yhteen pakkipariin sitä kiekollisuutta lisää. Meillä on ihan jämäkkiä puolustavia puolustajia, Sahlstedt näkee.
Lukko lähti kauteen kolmanneksi kovimmalla pelaajabudjetilla. Joukkueen rakentamiseen on varattu samat 2,5 miljoonaa euroa kuin viime kaudellakin, mutta nyt ryhmän kasaaminen on tehty eri tavalla.
Vuosi sitten joukkue oli käytännössä valmis jo syksyllä, mutta nyt pelaajabudjetissa on tilaa. Rahaa jää käyttöön myös kaivatun pakkihankinnan jälkeen.
– On siellä tilaa. Meillä on pelaajabudjetin osalta rahatilanne oikein hyvä, vaikka organisaation tilanteessa kevään tyhjille katsomoille pelaaminen näkyykin, Sahlstedt toteaa.
Sopivan sattuessa myös hyökkääjälle sijaa
Onko tarkoituksena hankkia vielä hyökkääjiä?
– Sanotaan näin, että en poissulje sopivan löytyessä, Sahlstedt vastaa.
– Kyllä mä niitä myös plaraan. On selvä juttu, että prioriteettilistan kärjessä on pakki, mutta ei se ole salaisuus, että myös hyökkääjää katsotaan.
Hyökkääjistä Lukolta ovat loukkaantumisten takia sivussa Sebastian Repo ja Michael Haga. Revon paluuennuste on loka-marraskuun vaihteessa, mutta Hagan tutkimukset ovat yhä kesken.
– Vaikka kaikki tässä kaipaavat ”Sebua” takaisin askiin, niin meillä ei ole varaa ottaa mitään riskejä tässä vaiheessa kautta. Ei lähdetä puuduttamaan, Sahlstedt ilmoittaa.
Pienet sarjat tarjoavat yhä tuhdimpia tilipusseja
Yksi jääkiekkosyksyn puheenaiheista on ollut kotimaisen liigan maksukyky suhteessa muihin eurooppalaisiin sarjoihin.
KHL sekä Ruotsin ja Sveitsin sarjat ovat jo pitkään houkutelleet suomalaispelaajia paremmilla palkoilla.
Nyt profiiliaan ovat nostamassa myös Saksan, Itävallan, Tshekin ja Slovakian sarjat.
– SM-liigan valtti on mun mielestäni edelleen, että meillä on hyvätasoinen ja arvostettu sarja, Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt toteaa.
– Edelleen SM-liigaa pidetään hyvänä näyteikkunana. Täältä on kuitenkin lähdetty KHL:ään, Sveitsiin ja NHL:ään.
Hyviä esimerkkejä löytyy Lukostakin: Justin Danforth, Daniel Audette ja Justin Azevedo tulivat Pohjois-Amerikasta, onnistuivat Raumalla ja pääsivät sitä kautta KHL:ään sekä kiinni koviin palkkoihin.
Keski-Euroopan nouseviin sarjoihin ovat puolestaan toistaiseksi lähteneet Janne Keräsen ja Antti Erkinjuntin tapaiset kokeneet liigapelaajat.
Lukossa yhteensä seitsemällä kaudella pelannut Keränen, 34, lähti nyt ensimmäistä kertaa ulkomaille. Hän pelaa tällä kaudella Slovakian pääsarjan HK Dukla Michalovessa.
Eräänlainen poikkeus on 28-vuotias Ahti Oksanen, joka pelasi KooKoossa huippukauden ja siirtyi Tshekin pääsarjaan.
– Se on kylmä fakta, että käytettävissä olevat rahat ovat kaventuneet suhteessa ennen meitä pienempiin kiekkomaihin, Sahlstedt tietää.
– Olemme tiukassa paikassa, sillä pikkuhiljaa ne sieltä hiipivät. Ei tarvitse mennä kuin Unkariin, niin Mestis-tason pelaajat saavat ihan oikean korvauksen.
– En sano, että me vielä Unkarin kanssa kilpailemme, mutta siellä heille maksetaan työmiehen palkka, jota he eivät ikinä Suomessa saisi.
Lisäksi pelaajat pääsevät mahdollisesti hyötymään kevyemmästä verotuksesta sekä saavat ilmaiseksi auton, asunnon ja ruuan kaksi kertaa päivässä.
– Edelleen väitän, että ne pelaajat, jotka ovat menossa urallaan eteenpäin, valitsevat edelleen mielellään Suomen, Sahlstedt painottaa.
– Mutta jos olet Janne Keräsen tapainen kokenut pelaaja, saat noista sarjoista todennäköisesti paremman rahan kuin mitä Suomesta saisit.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.