Joulukuussa 2008 Laitilan jäähallin kahviossa järjestettiin pienimuotoinen lehdistötilaisuus.
Jyskeen C-poikien valmentaja Jarmo Friberg oli ylpeä joukkueensa tyttöpelaajasta, 15-vuotiaasta Susanna Tapanista.
Tapani oli juuri valittu alle 18-vuotiaiden tyttöjen MM-joukkueeseen. Laitilalainen oli kolme vuotta vanhempien joukossa ykkösketjun pelaaja.
Tapanin lahjat oli huomattu, mutta tuskin kukaan tilaisuuteen osallistunut osasi arvata, että tuo ujo tumma tyttö olisi vajaat kymmenen vuotta myöhemmin olympialaisten pronssimitalisti.
Ja kuten tuolloinkin, ykkösketjun pelaaja.
– En olisi itsekään ajatellut niin. En mä osaa sanoa, Tapani tokaisee puhelimeen kesken juhlahumun.
Suomen jääkiekkonaiset palasivat keskiviikkona mitalikantaan Pyeongchangin talviolympialaisissa. Naisleijonat löi pronssiottelussa venäläiset olympiaurheilijat maalein 3–2.
Viimeistään se siirsi neljän vuoden takaiset tapahtumat historiaan. Tapanin ensimmäinen olympiaturnaus Sotshissa päättyi karvaaseen pettymykseen ja tappioon puolivälierävaiheessa.
– Nyt on ihan mahtava meininki. En oikein osaa kuvaillakaan fiilistä. Ehkä tätä hetki hetkeltä tajuaa enemmän, Tapani puntaroi.
– On niin siistiä olla tämän joukkueen kanssa. Välierätappio oli tietysti pettymys.
Pronssijoukkueen jäsenistä kaksi kantaa siviilissä Lukon värejä. Maalivahti Eveliina Suonpäälle ei olympiaturnauksessa peliminuutteja irronnut, sillä Noora Räty hoiteli torjuntahommat.
Lisäksi ryhmän taustoilla urakoi raumalaislääkäri Karri Kirjasuo.
Tapani soitti ykkösviulua niin pelissä kuin koko turnauksessakin. Hän pelasi koko kisat ykkösketjussa Riikka Välilän ja Michelle Karvisen kanssa.
Tapanin pistesaldo kuuteen peliin oli 2+3.
– Mulla oli ihan hyvät kisat. Tuossa kentässä odotetaankin pisteitä. Nautin joka vaihdosta, jonka sain tuossa ketjussa pelata, Tapani kommentoi.
Pronssiottelussa hän ohjasi kertaalleen kiekon venäläisten olympiaurheilijoiden verkkoon.
– Olihan se siistimpää kuin mikään maali normaalisti, mutta jotenkin meidän joukkueemme oli niin yhtenäinen, että olisi ollut ihan sama, kuka ne maalit olisi tehnyt.
Joukkueen yhtenäisyys oli asia, jonka moni pronssijoukkueen jäsen otti mitalihumussa esiin. Joukkueen, jonka pelaajien ja valmennuksen ristiriidoista kirjoitettiin suomalaismediassa pitkin kisojen.
– Eihän meillä missään kohtaa ollut mitään kriisiä. Media halusi sellaista luoda, Tapani kuittaa.
Mitalinsa suomalaiset saavat vasta torstaina finaalin jälkeen. Heti pelin jälkeen oli juhlan vuoro.
Niissä esimerkiksi viiksistään tunnettu joukkueen apuvalmentaja Kari Eloranta menetti naamakarvansa ja pääministeri Juha Sipilä heitettiin suihkuun.
– Hän oli sen luvannut ennen kisoja, mutta yritti kyllä delegoida sitä jollekulle muulle. Heitettiin sitten hänet koko joukkueen voimin, Tapani naurahtaa.
Tapanista tuli keskiviikkona Laitilan historian ensimmäinen olympiamitalisti. Suonpää on kotoisin Kiukaisista, mutta hänelle ei suoda edes Euran ensimmäisen jääkiekon olympiamitalistin titteliä.
Se kunnia kuuluu Jari Torkille.
– Varmasti tämä on Laitilallekin iso juttu. Ei sitä osaa oikein ajatella kuin tätä joukkuetta, mutta onhan tämä monen muunkin asia. Valmentajat ovat tuossa onnitteluviestejä laitelleet.
Yksi kulmakivi olympiatarinassa on luonnollisesti oma perhe. Tapani sai viime loppuvuodesta julkisuutta, kun häneltä evättiin työttömyystuki sen takia, että hän pelaa jääkiekkoa ja ringetteä Suomen korkeimmalla sarjaportaalla.
Kuluvan talven hän on jälleen asunut lapsuudenkodissaan Laitilassa ja keskittynyt täysillä urheiluun.
– Nyt kaikki uhraukset tuntuvat sen arvoiselta, Tapani tunnelmoi.
Olympiapronssi täydentää mainiosti Tapanin arvokisamitalien kokoelmaa. Hän on myös kolminkertainen ringeten maailmanmestari.
Pyeongchangin onnistuminen menee omassa arvoasteikossa korkealle, mutta ei vielä räjäytä mittaria.
– Sanotaan, että yksi unelma on nyt täyttynyt. Sen verran jää vielä hampaankoloon, että olympiakulta olisi kiva voittaa.