Pallo-Iirojen toiminnanjohtaja Janne Koivisto toivoo, ettei tyttö- ja poikafutista tarvitsisi erotella – "Puhuttaisiin vain jalkapallosta"

Pallo-Iirojen toiminnanjohtaja Janne Koivisto vastaanotti tällä viikolla Palloliiton seuralle myöntämän tunnustuksen tyttöfutiksen kehittämisestä. Palkintoraha tullaan keskittämään aloittavien ikäluokkien toimintaan. Seuran D-tytöt harjoittelivat hallinurmella. Kuvat: Juha Sinisalo Kuva: Juha Sinisalo

Pallo-Iirojen toiminnanjohtaja Janne Koivisto voi syystäkin loistaa kilpaa auringon kanssa Hakrilan pihassa. Suomen Palloliitto palkitsi tällä viikolla yhteistyökumppaninsa LähiTapiolan kanssa Pallo-Iirot tyttöfutiksen kehittämisestä seurassa.

Tunnustus lämmittää Koivistoa erityisesti, sillä hän tietää, kuinka hyvää työtä seuroissa tehdään ympäri Suomen. Siitä joukosta valituksia tuleminen on seuran toiminnanjohtajalle ylpeyden aihe.

Tällä hetkellä Pallo-Iiroissa pelaa ikäkausijoukkueissa noin 160 rekisteröityä tyttö- ja naispelaajaa. Juuri käynnistyneen

Nappulaliigan myötä määrä kasvaa noin 100–150 pelaajalla.

Koko seuran pelaajista noin 33 prosenttia on tyttöjä tai naisia.

Koivisto huomauttaa, että koko Suomen tasolla vastaava prosenttiluku on noin 27. Vähitellen lukua on saatu hilattua ylemmäs. Prosentit liikkuvat kuitenkin hitaasti.

Kaikille tasapuolinen seura

Pallo-Iiroissa muutosta kohti tasa-arvoisempaa ja yhdenmukaisempaa jalkapallokulttuuria on tehty parin vuoden ajan.

Toimintalogiikan yhtenäistäminen on ollut tärkeää.

Yksi keskeinen seikka on ollut talous. Ennen naisten edustusjoukkueelta on peritty kausi- ja kuukausimaksut. Nyt linjaus on sama kuin miehillä.

Edustusjoukkueilla on myös yhteinen kausikortti.

– Molemmat joukkueet näkyvät seuran viestinnässä samalla tavalla ja joukkueilla on yhtenäinen ilme, Koivisto sanoo.

Yhtä tärkeänä muutoksena Koivisto pitää valmennuslinjojen tuomista samalle tasolle. Hän huomauttaa, että pelaajamäärät ovat toki pienempiä tyttöjoukkueissa, mutta tavoitteena on tarjota kaikille oman motivaation mukaista harjoittelua. Omista lähtökohdista riippuen.

Koivisto haluaa, että seurassa on hyvä yhdessä tekemisen fiilis, josta nautitaan tasapuolisesti. Hän mainitsee esimerkkinä C-tyttöjen menestyksen. Siitä iloittiin koko seurassa.

– Aina näin ei ole ollut. Ennen tytöt olivat omalla "saarekkeellaan" ja heillä oli esimerkiksi oma edunvalvonta. En näe tällaiselle enää tarvetta, sillä edunvalvonnalla voi olla myös erkaannuttava vaikutus. Se luo helposti seuratoiminnassa kitkaa ja eripuraa.

Seurojen lokerointi istuu tiukassa

Jos Koivisto saisi päättää, hän kääntäisi puheen kokonaan pois tyttö- ja poikajalkapallosta. Puhuttaisiin vain jalkapallosta.

– Me olemme tätä rajaa onnistuneet mielestämme hyvin hävittämään. Tyttöjen ja poikien toimintaa on jo tuotu yhteen, hän pohtii.

Samaa periaatetta hän haluaisi soveltaa muissakin lajeissa. Monet lajit ovat hyvin lokeroituja.

– Enkä minä halua ruveta meuhkaamaan tasa-arvosta, mutta enemmänkin synnyttää keskustelua, Koivisto naurahtaa.

Urheilun miehiseen maailmaan Koivisto kuitenkin kaipaisi johtotasolle enemmän naisia, ja yleensäkin erilaisista kulttuureista tulevia ja erilaisia näkemyksiä omaavia henkilöitä.

Tällä hetkellä Pallo-Iirojen hallituksessa ei ole yhtään naista.

Seuratyö voi toimia myös ponnahduslautana eteenpäin, Koivisto muistuttaa.

Pallo-Iirojen hallituksessa aikaisemmin vaikuttanut raumalainen Katri Juhola valittiin viime syksynä FC Espoon toiminnanjohtajaksi.

Lisää naistoimijoita on jo saatu. Palloliiton tukemaan tyttöjen talenttivalmentajan pestiin palkattiin syksyllä 2021 Janiina Jalonen. Eräänlaisen valmennuspäällikön roolissa Jalosen tehtävänä on tukea sekä pelaajia että valmentajia.

– Meillä on nuoria, seurasta nousseita valmentajia, joille juniorijoukkueiden valmentaminen mahdollistaa suhteellisen turvallisen ympäristön kasvaa tiettyyn rooliin. Valmentamisessa vastaan tulevat monet työemässäkin tarvittavat taidot, kuten viestintä, esiintyminen ja erilaisten persoonien kohtaaminen, Koivisto huomauttaa.

Pallo-Iiroissa on tyttö- ja naispelaajia ikäkausijoukkueissa tällä hetkellä noin 160. Koko seuran pelaajista osuus on noin 33 prosenttia. Janne Koivisto kertoo, että parin vuoden ajan toimintaa on muokattu yhdenmukaisemmaksi. Yhtenä periaatteena on se, että valmennuslinjat kaikissa joukkueissa ovat samalla tasolla. Kuva: Juha Sinisalo

Ilmaiseksikaan ei voisi mukaan päästää

Ikäluokkien pienentyessä kaikki seurat ovat kovan paikan edessä. Tasokasta valmennusta ja harrastustoimintaa tarjoavat seurat joutuvat Rauman seudullakin pohtimaan, mistä harrastajat saadaan tulevaisuudessa.

– Nyt on ikäluokkia, joissa lapsia on alle 300. Jotta kaikille seuroille riittäisi harrastajia, pitäisi yli 90 prosenttia lapsista olla mukana jossain toiminnassa. Se olisi ideaalitilanne, mutta tuskin toteutuu.

Tästä päästään toiseen yhdenvertaisuutta koskevaan aiheeseen.

Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, kuinka taloudellisesti eriarvoisessa asemassa perheet ovat harrastusten suhteen. Monille harrastusmaksut käyvät ylivoimaisiksi lähes lajista riippumatta.

Koivistokin myöntää olevansa lähes päivittäin hankalien asioiden äärellä: kuinka mahdollistaa lapsen harrastuksen jatkuminen ja samalla olla tasapuolinen kaikille.

– Jotta toiminta olisi reilua, ei ketään voi päästää ilmaiseksi, vaikka periaatteessa seuran talous sen kestäisikin. Se ei ole reilua muita kohtaan, ja rajan vetäminen on hankalaa.

Ensimmäinen kosketus tärkein

Pallo-Iirojen saaman tunnustuksen myötä seuran kassaan kilahtaa 2 000 euroa palkintorahaa.

Vaikka summa kuulostaa äkkiseltään isolta, ei siitä isossa seurassa moneen suuntaan revitä. Käyttökohde on selkeä: aloittavien ikäluokkien perustaminen ja pelaajarekrytointi.

– Kun saa hyvän lähdön, se kestää epäonnistumiset myöhemmin. Luottamus täytyy ensin ansaita, Koivisto kiteyttää.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.