Pallo-Iirot kiinnitti Italian kentillä luutineen porilaisen puolustuksensa johtajaksi – "Aika harva siellä ihan ilmaiseksi pelasi"

Viime kaudella Torinoa Serie C:ssä edustanut Sanni Välilä on iso palanen Ykkösen nousijajoukkueelle.

Vaikka Pallo-Iirot nousi viime kauden päätteeksi maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolle Ykköseen, on Raumalla harvinaista, että naisten edustusjoukkue saa riveihinsä ulkomailla pelanneen ammattilaisen.

Iirotpa saa. Viime kaudella Italian kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Torinossa luutinut toppari Sanni Välilä johtaa ensi kaudella raumalaisten puolustuslinjaa.

– Raumalla on nyt panostettu naisjalkapalloon. Haluan olla osa jotain, missä on tavoitteita. Pelaaminen ja treenaminen motivoivat edelleen, Välilä perustelee siirtoaan.

Urheilun ulkopuolinenkin elämä painoi vaakakupissa, sillä Välilä halusi palata kotiseuduilleen Poriin. Hän opiskelee Satakunnan ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi ja on saanut töitä hoivakodista Ulvilasta.

Kokemuksen kautta esimerkkiä nuorille

NiceFutis, josta Välilä maailmalle ponnisti, pelasi kymmenisen vuotta liigatasolla ja oli vuoteen 2016 saakka Satakunnan naisjalkapallon lippulaiva.

Kun porilaisseuran tie on vienyt kolmosdivariin ja myös Ykkösessä yrittänyt FC Rauma keskittyy harrastetoimintaan, lähti 2000-luvun alussa pääsarjassakin piipahtanut Pallo-Iirot täyttämään tyhjiötä.

– Toivon, että pystyisin kokemuksen kautta antamaan jotain varsinkin Iirojen nuorille pelaajille. Mulle on aina ollut tärkeää antaa kentällä sata prosenttia ja luoda positiivista ilmapiiriä, jossa uskalletaan yrittää, kesäkuussa 26 vuotta täyttävä Välilä sanoo.

Suhteellisen nuoresta iästään huolimatta hän on ehtinyt pelata jo kahteen otteeseen ulkomailla.

Kaudet 2014–18 Välilä vietti University of Northwestern Ohiossa ja edusti UNOH Racersia. Kaudeksi 2019–20 kutsui Torino Women ASD, joka pelaa Italian Serie C:ssä.

– Ulkomailla olen oppinut jalkapalloilijana ainakin sen, kuinka tärkeää itseluottamus on omalle pelaamiselle, Välilä kertoo.

Yhdysvallat sopi paremmin kuin Italia

Jos englannin kieli tarttui helpommin kuin italia, niin kävi myös paikallisten jalkapallotyylien kanssa.

Yhdysvaltojen yliopistosarjaa Välilä kuvailee suoraviivaiseksi sarjaksi, jossa pelaajat ovat periksiantamattomia ja hyvässä kunnossa. Harjoittelussakin korostuivat paljon voima- ja juoksutreenit, mutta toisaalta Racers yritti myös pelata syöttelemällä keskikentän kautta.

– Jenkeissä joukkueen pelityyli sopi itselle, ja siellä muotouduin sellaiseksi pelaajaksi kuin olen. Kun pelinavaaminen lähti paljon minun kauttani, sain valtavasti lisää uskallusta.

Vaikka pelaajaprofiili ei aivan yksi yhteen olisikaan samanlainen, Musan Salamassa Ykköstä pelaavan Jussi Välilän voi tunnistaa Sannin veljeksi. Pitkävartiset sisarukset viihtyvät kaksinkamppailuissa nurmella ja ilmatilassa paremmin kuin juoksukilpailuissa.

– Italiassa pelasimme ensimmäistä kertaa urallani tosi korkealla puolustuslinjalla ja jouduin epämukavuusalueelle. Vaikka kokemus varmasti kehittää, epävarmuus heijastui omaan pelaamiseen. Toisaalta olin keskimääräisesti italialaisia pidempi, joten pääpeli onnistui helpommin.

Harva pelasi ilmaiseksi kolmostasollakaan

Torino pelasi pitkän pätkän Italian pääsarjassa, viimeksi kaudella 2012–13. Viime kaudella Serie C:n häntäpäähän jäänyt seura oli nyt ladannut kovat piippuun ja hamusi parissa vuodessa nousua takaisin Serie A:han asti.

Torinossa pelasivat muun muassa Albanian entinen maajoukkuekapteeni Aurora Serenaj ja Juventustakin edustanut taiturihyökkääjä Simona Sodini.

– Koska jalkapallo on Italiassa niin iso osa kulttuuria, aika harva siellä pelasi ihan ilmaiseksi. Meidänkin sarjassamme moni sai jonkinlaista korvausta, vaikka sitten voittobonuksia, Välilä kertoo.

Hän asui Torinossa kuuden joukkuekaverin ja parin valmentajan kanssa italialaiseen tapaan yhteisasunnossa. Harjoitukset olivat illalla, mutta ammattilaisena Välilä teki aamutreenin usein läheisellä kuntosalilla.

Kylillä kulkiessa paikalliset tunnistivat Torinon takin. Miljoonan asukkaan kaupungista jäivätkin pitsan lisäksi parhaiten mieleen miesten Serie A:ssa pelaavan FC Torinon pelipäivät, joista muistoksi jäi muun muassa yhteiskuva Italian maajoukkuehyökkääjä Andrea Bellottin kanssa.

– Vaikka esimerkiksi ruokapalvelu pelasi hienosti, italialainen kulttuuri ei ollut ihan niin täsmällinen ja rehellinen kuin Suomessa. Sanotaan vaikka, että kaikkea luvataan, mutta niistä ei ehkä pystytä pitämään sovitusti kiinni, Välilä tokaisee.

Koronavirus pakotti nukkumaan lentokentillä

Periaatteessa koronaviruspandemian katkaisemaa kautta ei ole Italiassa vielä lopullisesti lopetettu, mutta Välilän seura vapautti jo velvoitteistaan.

Italiaan koronaviruskriisi iski Euroopassa rajuimmin, eikä sieltä ollut helppo päästä pois, kun maa sulkeutui.

Torinossa vierailleet Välilän vanhemmat pääsivät vielä pujahtamaan 8. maaliskuuta normaalisti kotimaahan Finnairin lennolla, mutta jo kaksi päivää myöhemmin asiat mutkistuivat.

Välilä vietti lopulta pari yötä lentokentillä Milanossa ja Ukrainassa ennen kuin sopivat lennot Suomeen löytyivät.

Joukkuekaverit eivät olleet yhtä onnekkaita: yhdeltä kesti kaksi viikkoa päästä kotimaahan, toinen ei ole saanut poistua viiteen viikkoon asunnostaan.

– Vielä lähtiessäni italialaiset suhtautuivat koronavirukseen aika rennosti, hengailivat puistoissa eikä kukaan käyttänyt maskeja. Todellisuus iski vasta kaksi viikkoa myöhemmin.

Nyt kelpaa siis olla taas Suomessa, vaikka pidemmänkin aikaa.

– Toivon jääväni Suomeen ainakin siksi aikaa, että saan nyt koulun pois alta. Tiedän, että naisten jalkapallossa edetään paljon suhteilla ja eteen voi äkkiäkin tulla jotain, mutta kotimaan kentät ovat nyt itselleni ajankohtaiset.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut