Palomäen NHL-kolumni: Rajusti hakattu NHL-sylkykuppi sai elämänsä mahdollisuuden – ”Ei kannata vielä haudata elävältä”

Dion Phaneuf.
Dion Phaneuf löysi uuden kodin Los Angelesista. Kuva: NHL

NHL:n siirtotakaraja umpeutuu maanantai-iltana suomen aikaa. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, sirkus alkaa päästä vauhtiin jo viikonlopun aikana.

Tähän mennessä NHL:n hullujen päivien aktiivisin toimija on ollut Los Angeles Kings. Hulppean alkukauden jälkeen pudotuspelitaisteluun romahtanut Kings on vahvistanut rivejään jo kahdella pelaajakaupalla, jossa sen ei ole tarvinnut luopua valtavan paljosta.

Ensin Kings hankki Ottawa Senatorsista keskushyökkääjä Nate Thompsonin ja puolustaja Dion Phaneufin vaihdossa Marian Gaborikiin ja Nick Shoreen. Lisäksi Senators lupautui maksamaan Phaneufin seitsemän miljoonan dollarin keskiarvoisista vuosiansioista 25 prosenttia.

Toinen kauppa tuli tällä viikolla, kun Kings lähetti kakkosmaalivahtinsa Darcy Kuemperin Arizona Coyotesiin. Vaihdossa saapui Coyotesin kakkosveskari Scott Wedgewood sekä saksalaishyökkääjä Tobias Rieder.

Menetetystä kolmikosta Shore saattoi olla jopa pahin menetys. Gaborikilla on ollut suuria vaikeuksia pysyä terveenä, eikä hänen panoksensa kaukalossa ole ollut plusmerkkinen enää oikeastaan kevään 2014 pudotuspelien jälkeen. Hän oli painava riippakivi 4,875 miljoonan dollarin cap-hitinsä kanssa.

Wedgewood on toki Kuemperiä huonompi kakkosmaalivahti, mutta Kings on Jonathan Quickin joukkue. Jälkiviisaana voi todeta, että Kuemper sai viime aikoina suhteellisen paljon peliaikaa juuri tämän kaupan takia; hänen kauppa-arvoaan pumpattiin ylöspäin.

Kings pelaa joukkueena niin vahvaa puolustuspeliä, että maalivahdilla on hyvät edellytykset onnistua. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, jos arvioi Kuemperin tason laskevan Coyotesissa ja Wedgewoodin tason nousevan Kingsissä. Jos Kings pystyy hapettamaan jopa Peter Budaj’n uran, Scott Wedgewoodin lähtökohdat ovat hyvät.

***

25-vuotias Rieder kuvastaa hankintana Kingsin uutta strategista linjaa. 25-vuotiaan saksalaishyökkääjän suurin vahvuus on luisteluvoima, johon Kings on hitaasti, mutta varmasti siirtämässä paukkuja.

Adrian Kempe.
Adrian Kempe edustaa Kingsin uutta, luisteluvoimaisempaa linjaa. Kuva: NHL

Kings voitti GM Dean Lombardin ja päävalmentaja Darryl Sutterin komennossa Stanley Cupit 2012 ja 2014. Sen jälkeen meni kuitenkin kolme kautta peräjälkeen vihkoon, minkä seurauksena GM ja päävalmentaja vaihtuivat. Tilalle nostettiin GM:n paikalle Rob Blake ja päävalmentajaksi John Stevens.

Muutokselle oli tarvetta. Lombardi on erittäin arvostettu ammattilainen, mutta hänen käsityksensä jääkiekosta ei välttämättä kohdannut koko ajan enemmän luisteluvoimaan perustuvan nykyisen NHL-lätkän kanssa. Kingsin lisäksi Lombardi karautti karille Yhdysvaltain World Cup -joukkueen kanssa kasaamalla senkin fyysisen pelin mieltymystensä mukaisesti.

Lombardin ja Sutterin ajan Kings oli iso, ilkeä, tankkimainen – ja täten raskasjalkainen. Kun pelin vaatimustaso on noussut Pittsburgh Penguinsin esimerkin innoittamana nimenomaan luisteluvoiman suhteen eksponentiaalisesti viime vuosina, Kings on jäänyt jalkoihin.

Blake ilmoittikin heti kärkeen, että Kings tähtää luisteluvoimaisempaan suuntaan. Se on tarkoittanut työpaikkoja Adrian Kempen ja Alex Iafallon kaltaisille tulokkaille, ja Rieder edustaa viimeisimpänä samaa sarjaa.

Landshutissa syntynyt saksalainen on lisäksi hyvä alivoimapelaaja. Parhaimmillaan yhdellä kaudella 37 tehopistettä kirjauttaneesta Riederistä tulee tulevana kesänä rajoitettu vapaa agentti, joten hänet nähdään todennäköisesti Kingsin kokoonpanossa vuosia.

***

Nyt joku voi tietysti miettiä, että Phaneuf ja Thompson eivät varsinaisesti edusta samaa suuntausta. Eivät edustakaan. Tästä päästäänkin Blaken dilemmaan.

Nate Thompson.
Nate Thompson saapui Dion Phaneufin kanssa samalla ovenavauksella. Kuva: NHL

Fakta on, että suuria korjausliikkeitä ei yhdessä kesässä tehdä. Blake ja Stevens ovat vielä vuosia sidottuna Lombardin ja Sutterin rakentamassa rungossa, jossa luisteluvoima ja -kestävyys eivät ole hallitsevia piirteitä. Kings on yhä enemmän Dustin Brownin näköinen lihavasarajoukkue kuin korealaisia short track -luistelijoita muistuttava vauhtiryhmä. Kun näin on, sitäkin puolta täytyy vahvistaa.

Yhä edelleen Kingsin pelaaminen perustuu siihen, että peliä rytmittämällä tempoa pyritään tappamaan. Kingsin hyökkäyspelaamisessa löytyy hitaampaa rytmiä, eikä Stevensin joukkue rynni väkisin syvään karvaamaan. Keskialueen tukkiminen tahmealla 1–4-trapilla on pakon sanelema juttu, koska luistelukilpailussa oma joukkue hyytyy nopeammin.

Se on varsinkin tämän vuoden puolella johtanut tilanteisiin, joissa Kings joutuu ottamaan varsinkin ottelujen alkupuolella pitkiäkin jaksoja vastaan omissa. Kun eturivistä puuttuu – etenkin Jeff Carterin pitkäaikaisen loukkaantumisen takia – käänteentekevää ratkaisuvoimaa, hyökkäyspelaaminen ei ole järin tuottavaa. Sen takia Kingsin voittaminen rakentuu sen varaan, että se päästää vähän maaleja omiin.

Atleettinen Quick tolppien välissä auttaa paljon, mutta puolustusalueen puolustuspelaamisessa täytyy löytyä tylyyttä puolustaa karheasti. Keskustan on pysyttävä pidemmässäkin paineessa niin jykevästi tukossa, että varsinkaan Quickin edestä ei päästä lapioimaan halpoja takaiskuja.

Phaneuf ja Thompson ovat tähän vaivaan suoria lääkkeitä. Thompson on hyvä puolustava sentteri, jonka erityisosaamisaluetta on alivoimapelaaminen. Lisäksi Thompson on erittäin hyvä aloittaja – taito, jota Kingsissä on hyödynnetty välittömästi mittavasti.

Phaneuf on Phaneuf – 32-vuotias järkäle, josta piti kymmenisen vuotta sitten tulla Chris Prongerin manttelinperijä. Viimeiset vuodet kanadalainen on kuitenkin ollut lähinnä median pilkan kohde, jolle nauraa etenkin analytiikkayhteisö.

Totta se tietysti on, että Kings joutui ottamaan huonon sopimuksen kontolleen päästäkseen eroon huonosta (Gaborikin) sopimuksesta. Phaneufille nähtiin kuitenkin myös pelillistä arvoa, ja vahva alku Kaliforniassa on lisännyt orastavaa optimismia.

***

Phaneufin uraa on syytä laittaa perspektiiviin. Siitä lähtien, kun Calgary Flames varasi hänet numerolla yhdeksän kesällä 2003, hän on ollut suurennuslasin alla. Kun painaa vain vähän yli 20-vuotiaana peräjälkeen 50 ja 60 tehopisteen kaudet ja dominoi samalla fyysisellä osastolla omassa päädyssään, odotukset ovat nopeasti pilvissä.

Phaneuf pelasi uransa parhaat vuodet kovassa Flames-joukkueessa. Kun joukkueen taso alkoi laskea, myös Phaneufin taso alkoi laskea. Kyse ei ollut niinkään taantumisesta, vaan siitä, että Phaneuf ei lähtökohtaisestikaan ole pelaajatyyppinä johtava pelaaja. Hän on enemmän niitä pelaajia, jotka kulkevat virran mukana.

Ongelmat alkoivat toden teolla sillä sekunnilla, kun Phaneuf kaupattiin Toronto Maple Leafsiin. Phaneuf nähtiin pelastajana, jonka rintaan ommeltiin pikaisesti kapteenin C-kirjain.

Ongelmat alkoivat toden teolla sillä sekunnilla, kun Phaneuf kaupattiin Toronto Maple Leafsiin. Maple Leafs oli 2010-luvun taitteessa huonosti rakennettu joukkue, joka ei ollut matkalla mihinkään. Phaneuf nähtiin pelastajana, jonka rintaan ommeltiin pikaisesti kapteenin C-kirjain.

Phaneuf ei edes – olosuhteet huomioiden – pelannut huonosti Maple Leafs -paidassa. Odotusarvo oli vain lähtökohtaisestikin niin pahasti pielessä, että lopputulos ei voinut olla kuin katastrofi. Phaneufista tuli katastrofin kasvot joukkueessa, joka oli läpimätä. Taas palataan siihen, että Phaneuf ei ole johtajatyyppiä – ainakaan siinä määrin kuin vaikkapa Jonathan Toews tai Duncan Keith Chicago Blackhawksissa.

Lopulta Phaneuf kaupattiin Ottawaan, jossa hän ehti pelata yhden täyden ja kaksi vajaata kautta. Ajanjaksolle mahtui Senatorsin sensaatiomainen playoff-menestys viime keväänä, mutta Phaneuf ei missään vaiheessa kotiutunut pelillisesti Guy Boucherin valmennukseen. Taas satoi rapaa niskaan.

Phaneufin ura on ollut siis jatkuvaa mankelia. Viimeiset kymmenkunta vuotta hän on ollut jatkuva sylkykuppi kolmessa eri kanadalaisseurassa. Phaneuf on osoittanut henkistä lujuutta jo pelkästään sillä, että hän pelaa edelleen.

Nyt Phaneuf pääsi ensimmäistä kertaa urallaan pois Kanadasta. Jo pelkästään mediaseurannan radikaali vähentyminen on valtava helpotus pelaajalle. Hän pääsee vihdoin aloittamaan kaiken ikään kuin alusta, vieläpä erittäin maltillisin odotuksin.

***

Moni asia on Los Angelesissa Phaneufille suotuisammin. Rooli on sopivan kokoinen. Drew Doughty on Kingsissä selkeä ykköspakki, sitten tulevat Kanadalle World Cup -mestaruuden voittanut Jake Muzzin ja varsinkin keväällä 2014 loistanut Alec Martinez. Phaneuf on aloittanut kakkosparissa tasapainoisen Martinezin rinnalla kirjauttaen maltillisia 14-21 minuutin peliaikoja Kings-uransa alussa.

Drew Doughty.
Drew Doughty on kilpi, jonka takana muu Kings-pakisto voi operoida enemmän rauhassa. Kuva: NHL

Sen lisäksi kovalla lyöntilaukauksella varustettu Phaneuf on saanut roolin Kingsin kakkosylivoimassa. Tulostakin on tullut heti kärkeen, sillä Phaneuf on mättänyt viiteen ensimmäiseen otteluunsa kolme maalia. Ylivoimamaalit ovat täysin käänteentekevässä asemassa Kingsin voittamisen yhtälössä.

Ennen kaikkea oleellista on vahva alku joukkueena. Phaneufin Kings-debyytissä tuli tukkaan tulikuumalta Pittsburgh Penguinsilta 1-3 ja viime yönä tiukassa väännössä Dallas Starsilta 0-2, mutta siinä välissä tulivat perättäiset voitot Buffalo Sabresista, Chicago Blackhawksista ja – erityisen vakuuttavasti – läntisen konferenssin kärkijoukkueisiin lukeutuvasta Winnipeg Jetsistä. Phaneuf on ollut merkittävässä roolissa voitoissa.

Edmontonissa syntynyt järkäle on yhä vahva kamppailupelissä ja oman maalinsa puolustamisessa. Toki jalkavuuden kanssa on haasteita, mutta koko Kingsin pelitapa perustuu näiden haasteiden minimoimiseen.

Phaneuf on päätynyt viime vuosina turhan usein koostevideoihin kiekollisen pelin virheidensä seurauksena. Rehellisyyden nimissä, Randy Carlylen Maple Leafsissa tai Guy Boucherin Senatorsissa pelitavallinen tuki peliä avattaessa ei ole ollut ihan riittävällä tasolla. Kingsissä ensiaskeleet ovat olleet sujuvampia, kun Stevensin pelitavassa etäisyydet ovat lyhyemmät, ja puolustajille on tarjolla syöttösuuntia myös alaspäin. Phaneuf on pelaaja, joka tarvitsee tukea avauspelaamisessa.

Phaneuf on omimmillaan pelissä, jossa hänen tehtävänsä on joko irrottaa vastustaja kiekosta tai käydä hakemassa kiekko paineen alta ja laittaa se nopeasti lyhyellä syötöllä lähellä olevalle joukkuekaverille. Tähän peliin hänellä on pitkästä aikaa mahdollisuuksia Kingsissä. Phaneuf on pelillisesti kuin kotonaan Stevensin sapluunassa.

Siksi tätä miestä ei kannata vielä haudata elävältä. Dion Phaneuf ei ollut Los Angeles Kingsiltä niin epätoivoinen haku, miltä se saattoi vaikuttaa.

Lisää aiheesta

Palomäen NHL-kolumni: Historia toistamassa brutaalisti itseään – NHL:ssä muhivan sensaatiomaisen mullistuksen liekkiin sataa polttoainetta

Palomäen NHL-kolumni: Tuulahdus menneisyydestä – alkukauden NHL-sensaatio tulee yllättävästä suunnasta!

Palomäen NHL-kolumni: Suomalaisen NHL-legendan kohtalo uhkaa Jussi Jokista – sama ”musta aukko” imaissut muitakin suomalaistähtiä