Pyörätuoli kulkee nyt Pekka Virran matkassa. Koronasta toipuva Lukon päävalmentaja astui tiistaina pitkästä aikaa Lukon pukukoppiin. Kuva: Juha Sinisalo
Maailma oli mallillaan, kun Pekka Virta painoi Äijänsuon jäähallin oven kiinni perässään lauantai-iltana 30. tammikuuta. Samana iltana hänen valmentamansa Lukko oli kukistanut kotiareenallaan HIFK:n ja jykevöittänyt taas hieman asemaansa sarjataulukon piikkipaikalla.
Kukaan ei voinut tietää, että Virta avaisi saman oven seuraavan kerran vasta huhtikuussa – tarkalleen 66 vuorokautta myöhemmin.
Noista vuorokausista 48 hän vietti sairaalassa, ja niistä 27 teho-osastolla. Korona oli Virralle kova koettelemus.
– Helvetin kova. Kovempi kuin mitä ymmärretään. Olihan se tuskallinen kokemus, hän tiivistää.
Koronahaastattelut ehkä kauden jälkeen
Virta pääsi pois sairaalasta viime viikon keskiviikkona. Toipuminen etenee pienin askelin, ja tiistaina aika oli kypsä siihen, että Virta asteli takaisin Lukon pukukoppiin.
Median suuntaan hän tekee pelin selväksi heti. Virta on heti valmis antamaan jääkiekkohaastatteluja, mutta koronakokemuksistaan hän ei halua nyt puhua.
Niiden kommenttien aika on mahdollisesti myöhemmin.
– Kauden loppuun asti puhutaan vain urheilusta. Katsotaan sitten, kun summeri on soinut viimeisen kerran, Virta painottaa.
– Se vie muakin eteenpäin, että ei mietitä asioita taaksepäin. Sen verran kovia kokemuksia tässä on takana.
Pelaajien tapa puhua paljasti vahvan siteen
Reilu vuosi sitten Virta totesi Länsi-Suomen haastattelussa, että vaikka hän on ollut mukana jääkiekossa jo varsin pitkään, ei uralle ole mahtunut yhden yhtä kautta, jolloin jossain vaiheessa ei olisi ollut vaikeaa.
Nyt kuitenkin lyötiin aiemmat ennätykset.
– Mun on niin vaikea tunnistaa, miten joukkue tai yksittäiset ihmiset ovat kokeneet tämän, Virta miettii.
– Nyt kun näen pelaajia, niiden tapoja puhua mulle, tajuan että joihinkin on ollut aika vahvakin side.
Virta tapasi joukkueensa kasvokkain tiistaina, mutta osana Lukon arkea hän ehti olla viikon jo sitä ennen. Virta veti kaiuttimien kautta ottelupalaverin jo viime viikon tiistaina pelatussa JYP-ottelussa.
Sen jälkeen raumalaiset eivät ole hävinneet. Lukko on kaatanut Virran ohjeilla JYPin lisäksi Ässät kertaalleen ja TPS:n kahdesti, viimeksi tiistaina maalein 1–4.
Pelitapa ehti muuttua hybridiksi
Voittoputki on viiden ottelun mittainen, sillä sinikeltaiset nappasivat täyden pistepotin myös Tapparalta, kun Erik Hämäläinen ja Jarkko Kauvosaari kantoivat vielä vastuuta kahdestaan.
– Mun mielestäni pelattiin tiistaina hyvä peli. Tuo väliaika on inhimillistä, sillä eihän kukaan tiedä tuota peliä samalla tavalla, Virta huomauttaa.
– ”Eepi” ja ”Kauvo” tekivät loistavaa työtä, mutta pelaaminen meni vähän hybridiksi, puolustavammaksi ja varmistelevammaksi. Se oli tosin oikea päätös.
Nyt Virta aikoo muokata Lukon pelaamista jälleen siihen suuntaan, jota se oli kauden ensimmäiset kuukaudet. Hän on toipunut niin paljon, että on valmis ottamaan vastuun täysin itselleen.
– Se vapauttaa energiaa ”Eepille”, ”Kauvolle” ja pelaajille, kun mä olen se, jolle vastataan, Virta luonnehtii.
– Moni pelaaja on tuolla kantanut nyt henkisesti isoa vastuuta, mutta eihän heillä ole mitään koulutusta tai kapasiteettia siihen. Toivon, että tämä tuo sen marssijärjestyksen takaisin.
Ei asiaa jäälle tällä kaudella
Normaalissa päiväjärjestyksessä Lukko ei kuitenkaan vielä ole. Virta tietää, ettei hän pysty tämän kauden aikana enää menemään jäälle vetämään harjoituksia.
Se ei ole ongelma, koska hän ei aiemminkaan aina ole ollut jäällä. Virta on usein suunnittelut harjoitukset, mutta seurannut ne katsomosta. Välttämättä häntä ei nähdä vaihtoaitiossakaan.
– Jäälle en mene missään tapauksessa. Siitä aitiosta saan haaveilla, Virta muotoilee.
– Ongelma on se, että kun olen 2–3 minuutia pystyssä, mulle tulee happivaje. Lepopulssi on koko ajan lähellä sataa istualtaankin.
Vielä ei mahdollisuutta puuttua erän aikana
Siksi Virta käyttää liikkumisessa apuna pyörätuolia, ja hänellä on kasvoillaan happiviikset. Hän kuljettaa mukanaan happirikastinta, joka on käytännössä kahden ja puolen kilon painoinen laite, jossa on kuuden tunnin akku.
Peleissä hän ei ole erätauolla pukukopissa, vaan antaa ohjeensa joukkueelle kaiuttimien kautta. Vierasotteluihin hän kulkee omalla kyydillään.
– Ainut, mitä kaipaan, on mahdollisuus puuttua tilanteeseen erän aikana. Turussakin näin jotain juttuja jäällä, mutta jouduin odottamaan erätauolle, että pystyin puuttumaan siihen, Virta kertoo.
– Se tuntuu pitkältä ajalta. Varsinkin, jos se sama asia toistuu. Nyt mä vaan selostan peliä Kallelle (Sahlstedt).
Saman tien myös napakkaa palautetta
Mitä tulee valmentamiseen, Virta vaikuttaa olevan oma itsensä. Lauantaisen TPS-ottelun jälkeen hän tarjoili jo joillekin pelaajille napakkaa ja suorapuheista palautetta.
Se ilmeisesti meni oikeaan osoitteeseen, sillä lauantaina Lukko sai TPS:ltä kaksi pistettä, tiistaina ilman epäselvyyttä voittajasta täydet kolme.
– Yksittäisille pelaajille on saattanut tulla tehopistevajetta. Se on taas vienyt muutamilta itseluottamusta, kun he ovat kokeneet, etteivät olisikaan pelanneet niin hyvin, Virta toteaa.
– Me yritämme nyt pitää homman posina. Painottaa sitä, että me on tehty tämä jo kerran, ja pystytään tekemään uudelleenkin.
Jääkiekko tuntui ensin etäiseltä
Virta on edelleen virallisesti sairauslomalla, eikä Lukko ole vaatinut häntä töihin. Päinvastoin, seura on halunnut antaa päävalmentajalleen tilaa toipua.
Intohimo ajoi Virran nopeasti mukaan joukkueen toimintaan, mutta Lukon pelaaminen ei sentään ollut ensimmäisenä mielessä, kun hän teho-osastolta pääsi pois.
– Aika kauan annoin olla. Tiesin oman vointini ja tunsin, etten ole lähelläkään kunnossa. Kallen kanssa keskustelin, että pitäisikö reagoida jotenkin, Virta kertaa.
– Katsoin kaikki pelit, mutta se tuntui ensin tosi etäiseltä. Muutos tuli ihan viime viikolla, kun pääsin iltalomille ja peliä katsomaan.
Saman tien Virta totesi, ettei halua vain etävalmentaa joukkuetta.
– Mun täytyy nähdä ihmiset ihan silmästä silmään, muuten ei tule mitään. Totesin, että joko en tule ollenkaan tai sitten tulen kokonaan.
Välipäivinä Virta ei aio turhaan pukukoppiin ängetä. Hän tietää, että omasta jaksamisesta on nyt pidettävä huolta, eivätkä minkäänlaiset pöpöt ole tervetulleita toipumisvaiheessa.
– Ei mulla ole ollut vaivalloinen olo mennä tuonne. Mä pystyn koppiin kävelemään jo, ja olen koko ajan vähemmän häiritsevä, Virta näkee.
– Mä olen nyt tämännäköinen vähän aikaa, mutta äkkiä nuo pelaajat siihen tottuvat. Nyt saadaan fokus oikeisiin asioihin eli jääkiekkoon.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.