Aleksi Lohtander aloitteli ala-astetta, ja pikkusisko Ilona Lohtander ei ollut vielä edes koulussa, kun kohtalo ohjasi heidät suunnistuspolulle.
Tai oikeastaan kyseessä ei ollut kohtalo, vaan Lohtanderien vanhemmat Elina ja Viljo. He näkivät lehdessä ilmoituksen suunnistuskoulusta Ooperissa, johon lapset ilmoitettiin mukaan.
Reilut kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 2019 Aleksi ja Ilona Lohtander ovat ensimmäistä kertaa elämässään suunnistuksen SM-mitalisteja.
Juuri mitalin tuoneet kilpailut, Aleksilla SM-yösuunnistus ja Ilonalla SM-pitkä, nousevat sisarusten mieleen, kun he miettivät kuluneen kauden parasta hetkeä.
Aleksi palaa muisteloissaan Jämsän syksyiseen yöhön.
– Muistan, kun tulin maaliin ja kuulutettiin, että siirryin 24 sekunnin turvin kärkeen. Iskä oli käynyt katsomassa lähtölistoja ja kertoi, ettei ketään tule enää ohi. Se hetki, kun tajusin, että nyt tulee Suomen mestaruus, oli aika hieno, Aleksi tunnelmoi.
Ilona Lohtander puolestaan muistaa, miten häntä harmitti Raaseporin metsässä.
– Suoritus oli ollut huono ja ajattelin siellä metsässä, että nyt sijoitus ei ole hyvä. Maalissa kuulutus kertoi, että meninkin kärkeen. Aloin itkeäkin siinä, että onko tämä totta, Ilona hymyilee nyt.
Totta se oli, siitä on muistona hopeinen SM-mitali.
Liikuntatunneilla voisi ottaa joskus rennommin
Aleksi Lohtander suunnisti päättyneellä kaudella 18-vuotiaiden sarjassa, Ilona Lohtander 15-vuotiaiden sarjassa.
He myöntävät olevansa kilpailuhenkisiä, mutta eivät välttämättä allekirjoita, että se olisi peruja sisarusten keskeisestä kilvoittelusta.
– Kisoissa se olisi ainakin vaikeaa, koska olemme eri-ikäisiä ja minä olen tyttöjen sarjassa, Ilona, 15, naurahtaa.
– Mutta kilpailuhenkinen olen kyllä. Koulun liikuntatunnilla kavereilta on tullut palautetta, että voisiko joskus ottaa vähän rennommin.
Jos ei keskinäisessä kilpailussa, niin jollain tavalla perhe on kyllä suunnistuksessa auttanut. Vanhempien lisäksi Aleksin ja Ilonan pikkusisko Eerika harrastaa suunnistusta.
– Tämä on ollut koko perheen harrastus. Kaikki ovat lähteneet mukaan pidemmillekin kisareissulle, eikä ikinä ole tarvinnut olla yksin katsomossa, marraskuussa 18 vuotta täyttävä Aleksi kertoo.
– On siitä saanut paljon hyötyä, motivaatiota ja tukea, että velikin on suunnistanut. Joskus sai treeniseuraakin, mutta nyt on jo niin eri vauhdit, ettei oikein enää, Ilona sanoo.
Valmennus ja terveys menestyksen taustalla
Edellämainitut SM-mitalit eivät jääneet Rasti-Lukon suunnistajien kauden ainoiksi.
Aleksi voitti tänä vuonna SM-yön mestaruuden lisäksi keskimatkan SM-pronssin. Ilona sai SM-pitkän lisäksi hopeaa myös SM-erikoispitkältä ja SM-yöstä.
Kauden menestystä miettiessä sekä Aleksi että Ilona nostavat esiin valmentajiensa merkityksen. Aleksia valmentaa Timo Torpo, Ilonaa puolestaan huippusuunnistaja Marika Teini.
– Ennen Marikaa minulla oli oikeastaan valmentajia sieltä sun täältä ja sain vähän itse päättää mitä tein, Ilona toteaa.Kehityksen taustalta löytyy myös terveys. Kumpikin Lohtanderin sisaruksista on joutunut kohtaamaan ja selättämään terveyshuolia. Ennen Teinin valmennukseen siirtymistä Ilona joutui pakkolepoon reisiluun rasitusmurtuman takia.
– Oli aika ärsyttävää, kun sen jälkeen sain juosta vain pari minuuttia putkeen ennen kuin piti levätä. Itsekseen tehdyt lihaskuntotreenit olivat yksitoikkosia, Ilona muistelee
Aleksilla taas oli vaikeuksia sairastelujaksojen kanssa. Selitykseksi löytyivät alhaiset rauta-arvot. Hoitokin tepsi.
– Huomasin jo alkukaudesta, että pystyn taistelemaan kärkisijoista, vaikka suoritukset eivät olletkaan puhtaita. Se oli iso nousu verrattuna aikaisempiin kausiin.
Uusia paikkoja, maastoja ja ihmisiä
Urheilijaa potkivat eteenpäin myös tavoitteet. Mitä Aleksi ja Ilona Lohtander haluavat suunnistukselta?
– Jos vähän matkan päähän ajatellaan, niin haluaisin saada sen Suomen mestaruuden. Unelmana on päästä joskus maajoukkueeseen kilpailemaan maan parhaiden kanssa, Ilona vastaa.
– Olisi kiva saavuttaa oma maksimi aikuisten sarjassa ja katsoa, mihin se riittää, Aleksi maalailee.
Urheilussa olennainen asia on tietysti kilpailla, tehdä parhaansa ja kokea se ohikiitävä euforia tulla ensimmäisenä maaliin. Lohtanderit nauttivat suunnistuksessa myös toisenlaisista asioista.
– Olemme päässeet kiertämään Suomea ja nähneet erilaisia kaupunkeja, maastoja ja ihmisiä, he kuvailevat.
– Mutta en silti tiedä, mikä on sen hienompaa kuin juosta metsässä kartan kanssa, Aleksi virnistää.
Leiritykset tuovat vaihtelua arkeen
Aleksi ja Ilona Lohtanderin treeniarkea piristävät leiritykset. Ilona on mukana Olympiakomitean yläkoululeirityksellä.
Nuoret urheilijat kokoontuvat neljä kertaa vuodessa neljäksi päiväksi Kisakallioon harjoittelemaan ja opiskelemaan.
– Siellä on suunnistusharjoitusten lisäksi henkistä valmennusta ja ravintovalmennusta. Opetellaan urheilijan arkea, Ilona kertoo.
Aleksi valittiin mukaan maajoukkueen haastajaurheilijoille tarkoitettuun Suunta huipulle -ryhmään. Vuoden ohjelmassa on ainakin kaksi kolmepäiväistä leiriä.
– Valinta tuo motivaatiota ja pääsee tutustumaan uusiin tyyppeihin. Kevään leiri tulee vieläpä hyvään paikkaan näyttökisojen ympärille, Aleksi iloitsee.
Lohtanderin suunnistajasisarukset
Ilona Lohtander:
Aleksi Lohtander:
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.