– Kyllähän tässä ollaan polttamassa ampiaispesää olkikatosta. Aloittaessa tuuli on lähes tyyni.
On naisten pesäpallokesän kannalta hieno uutinen, että sarjan suurseuroihin kuuluva Porin Pesäkarhut päätti harkintatauon jälkeen lähteä mukaan Superpesikseen. Oheinen puheenjohtaja Vesa Saineen kommentti kertoo kuitenkin, että kesä on vielä kysymysmerkkejä täynnä.
Pesäkarhut harkitsi koronaviruspandemian aiheuttamien terveydellisten ja taloudellisten seikkojen takia jopa sarjasta vetäytymistä.
Aluehallintoviraston ohjeistus ottelutapahtuman järjestämisestä ja Olympiakomitean ohjeet huippu-urheilijoille vakuuttivat kuitenkin seuran johtokunnan siinä määriin, että sarjaan lähtemiselle näytettiin vihreää valoa.
– Jos purjehdusvertausta käytän, niin nyt nostetaan purjeet ylös ja saadaan vene liikkeelle. Jos kuitenkin karille mennään eli tulee se tilanne, että sarja joudutaan jonkun joukkueen osalta tai kokonaan keskeyttämään, niin kyllä se kalliiksi tulee, Saine huomauttaa.
Aika monta pääsylippua ja makkaraa vähemmän
Aluehallintovirasto linjasi, että yli 500 hengen yleisötapahtumat on kielletty ainakin kesäkuun loppuun asti. Urheilutapahtumissa katsomoon saa ottaa todellisuudessa vielä vähemmän kuin 500 ihmistä.
– Rajoitukset eivät voi olla vaikuttamatta seurojen talouteen. Päälle tulee vielä se, että suurimmalla osalla seuroista on haasteita myös yhteistyökumppanirintamalla, Saine muistuttaa.
500 hengen yleisörajoitus ei aiheuta päänvaivaa kaikille naisten superpesisseuroille, mutta Satakunnassa se tarkoittaa aika monta myytyä pääsylippua ja makkaraa vähemmän.
Peräti 1 288 katsojan keskiarvon viime kaudella kirjauttaneen Pesäkarhujen budjetti menee uusiksi, kuten menee myös keskimäärin 714 ihmisen edessä pelanneen Feran.
Maantieteellisten lohkojen varaan rakentuva sarjaohjelma tarjoaa tänä vuonna poikkeuksellisen monta paikalliskamppailua, jotka kutittelisivat Raumallakin normaalioloissa tuhannen katsojan rajaa.
Puheenjohtajan mukaan Pesäkarhut oli laskenut budjetikseen noin 320 000 euroa. Koronavirus haukkaa kassavirrasta arviolta 30–50 prosenttia.
– Emme me toki 1 300 yleisömääriä ole budjetoineet, vaan budjetti oli laskettu noin 900 katsojan mukaan. Karkeasti puolet vähemmän voimme siis katsojia ottaa, mitä oli budjetoitu, Saine kertoo.
Yleisömäärissä ei ole tosin kysymys vain rahasta, vaan myös ottelutapahtuman tunnelmasta ja jopa koko lajin luonteen muuttumisesta.
Pesäkarhupomon mielestä urheilutapahtumat ovat suurelta osin sosiaalisia tapahtumia, joihin tullaan viihtymään ja katsomaan suoritusten, juoksujen ja voittojen lisäksi yleistä tunnelmaa ja fiilistä. Katsoja haluaa lähteä tapahtumasta pois hyvällä mielellä, mitä oman joukkueen voitto, jännittävä peli ja hienot suoritukset toki edesauttavat.
– Meillä on suhteessa pieni stadion, joka on elänyt ja hengittänyt tunnelmasta. Vuorovaikutus pelaajien ja katsojien välillä on olellinen osa tapahtumaa. Sen takia emme ole havitelleet mitään 3000-4000 paikkaa stadionille, koska ei paikoista ole mitään iloa, jos ne ovat tyhjiä. Ei siinä välttämättä paljon tunnelmaa synny, jos yhteisöllisyys karisee ja katsojat istuvat parin penkin välein toisistaan, Saine pohtii.
Kuin benjihyppy rikkinäisellä köydellä
Urheiluseurojen kannalta on ristiriitaista, että samalla kun asiantuntijat arvuuttelevat koronaviruksen toista aaltoa syksylle, seurat lataavat suuria odotuksia sen varaan, että elokuusta lähtien peleihin saisi ottaa ja tulisi katsojia normaalisti. Koronakausi on seuroille kuin benjihyppy rikkinäisellä köydellä.
– Nyt on unohdettu aika hyvin se, että tähän asiaan ja näille rajoituksille on olemassa syy, eikä sitä ole ratkaistu. Mehän emme esimerkiksi tiedä, miten yleisö käyttäytyy. Vaikka stadionille saisi ottaa 400 katsojaa, emme tiedä, tuleeko niinkään paljon, Saine sanoo.
Hän korostaa, että talouteen liittyviä asioita on Pesäkarhuissa vielä paljon auki. Sitä myöten auki on myös, joutuuko Pesäkarhut leikkaamaan pelaajapalkkioitaan.
– Tahtotila on se, ettei niihin tarvitsisi koskea, koska palkkiot ovat vähintäänkin maltillisia sitoutumiseen ja työmäärään nähden. Todennäköisesti jossain kohtaa kautta joudumme kuitenkin käymään keskusteluja, varsinkin jos kausi keskeytetään, Saine myöntää.
Jos kierre lähtee, niin kausi on ohi
Saine muistuttaa, että tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä. Satakunnassa ei ole raportoitu uusia koronatartuntoja kuukauteen. Tutkimuksissa on lisäksi saatu viitteitä, ettei koronavirus kestäisi kovin hyvin kesän lämpöä ja auringonvaloa.
Mutta vaikka koronavirus ei leijuisi ilmassa, on se silti sakeana kysymysmerkeistä.
Mitä tapahtuu, jos joku pelaaja saa koronavirustartunnan? Mitä tapahtuu, jos joku joukkue joutuu karanteeniin? Liitoilta toivotaan ohjeistuksia, mutta kukaan ei oikeasti osaa sanoa.
Jalkapallon puolella jo julkaistuissa naisten sarjojen otteluohjelmissa jätettiin karanteenireikiä siirrettäville otteluille.
– Ottelusiirrot ovat pieni ensiapu. Jos hyvin käy, ne riittävät, jos huonosti, niin eivät. Jos kierre lähtee, niin kausi on ohi, Saine toteaa.
Aiemmin toukokuussa käynnistyneissä Saksan miesten ylimmissä jalkapallosarjoissa on yhdenlainen esimerkkitapaus.
2. Bundesliigan jumbojoukkue Dynamo Dresden ei ole päässyt aloittamaan kautta vielä lainkaan ja joutui jatkokaranteeniin uusien tartuntatapausten vuoksi. Dynamon pelikalenteri käy jo ahtaaksi, joten kovin kauaa karanteenia ei voi enää jatkaa.
– On taloudellisesti täysi katastrofi, jos pelikausi keskeytetään. Se tulisi maksamaan sarjoista riippuen seuroille kymmeniätuhansia tai jopa satojatuhansia euroja, Saine laskee.
Mutta onko hyviä vaihtoehtoja? Jättämällä sarjan kokonaan väliin seurat pystyisivät minimoimaan taloudellisen riskejä, kuten palkkakuluja, matka- tai ulkomaalaispelaajien kuluja sekä varuste- ja lisenssimaksuja.
– Mutta ei silloinkaan kuivin jaloin selvittäisi.
Uskaltavatko pelaajat kertoa oireistaan?
Talouden edelle ajaa ainakin Pesäkarhujen ajatusmaailmassa pelaajien, taustajoukkojen, seuraväen, ottelutapahtuman talkooväen ja yleisön terveys.
Huippusarjoissa maailmalla pelaajia voidaan testata säännöllisesti ja pitää pelikauden ajan hotelleissa eristyksissä.
Pesäkarhut kysyi pelaajiltaan, ovatko he valmiita elämään kauden ajan karanteenimaisissa olosuhteissa. Kävi selväksi, että pelaajien pitää esimerkiksi käydä töissä.
Suomessa seurat tuskin myöskään teetättävät pelaajilleen tyyriitä koronatestejä, joten kaikista mahdollisista tartunnoista saadaan tuskin koskaan tietää.
Esimerkiksi jalkapallon Englannin Valioliigan Watfordissa pelaava Adrian Mariappa kertoi, että oli positiivisesta testituloksesta täysin yllättänyt, koska oli elänyt karanteenimaisesti, ei ollut tuntenut mitään oireita ja harjoittelut kovaa.
– Mitä jos pelaajalla on pelipäivän aamuna kurkku kipeä? Ajetaanko bussi sairaalan ovelle, otetaan testi, lähdetään ajamaan peliin Hyvinkäälle ja odotellaan matkan aikana tuloksia? Kuka päättää, voidaanko pelata?
– Entä, kun päästään syksyn ratkaisupeleihin asti, niin moniko pelaaja uskaltaa kertoa, että oli aamulla vähän lämpöä? Saine kyselee
Vaikka ajankuva on täynnä riskejä ja uhkakuvia, ammatti-, amatööri- ja junioriurheilun käynnistyminen tuo monelle kentällä ja katsomossa myös iloa.
– Jos esimerkiksi lasten ja nuorten liikunta jäisi tältä vuodelta väliin, hintalappua makseittaisiin vuosikymmeniä. Suurimmassa osassa lajeja menetettäisiin kokonaisia ikäluokkia. Sikäli on tosi tärkeää, että urheilu saadaan käyntiin, Saine iloitsee.
Naisten Superpesiksen sarjaohjelma
Runkosarja:
Pudotuspelit:
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.