Mikko Petman on elänyt oikeastaan koko kiekkosyksyn koronakaranteeneissa ja -kuplissa. Silti hän vetää juuri nyt ihan mielellään happea THL:n määräämässä viiden päivän karanteenissa ennen kuin aikoo hypätä taas tiistaina Lukon liigaryhmän mukaan.
– Luultavasti tekee ihan hyvääkin ottaa pieni huili. Aika tyhjä takki tässä on, Petman huokaa.
Torstaina Kanadasta palannut kiekkoilija vastasi perjantaina puhelimeen asunnostaan Raumalta. Karanteenissa Petman voi hypistellä aikansa kuluksi tuoretta MM-pronssimitalia ja miettiä, mitä alle 20-vuotiaiden kisoissa Edmontonissa tuli tehtyä.
– Nyt tuntuu tosi hyvältä. Tietysti mestaruus oli se, mitä sieltä lähdettiin hakemaan, mutta tähän pronssiinkin voi olla tosi tyytyväinen. Itsellänikin oma nuorisomaajoukkueura päättyy, joten oli hieno tapa päättää se mitaliin, Petman tunnelmoi.
Uran tärkein maali
Sen lisäksi, että Petmanista tuntuu hyvältä, hänestä tuntuu tyhjältä. Taksi vei miehen 12. joulukuuta Nuorten Leijonien kisakuplaan ja toi takaisin kotiin 7. tammikuuta. Olot hotellilla ja jäähallilla olivat välillä kuin Big Brother -talossa.
– Tuntuu ihan mukavalta, kun pääsee kohta itse ruokakauppaan, Petman naurahtaa.
2001-ikäluokan maajoukkuetutuista on tullut Petmanille niin hyviä ystäviä, että hän on pitänyt ja aikoo pitää jatkossakin yhteyttä muihinkin kuin Lukon joukkuekaveriin Ville Heinolaan.
– Käytännössä kuukausi oltiin niin, ettei nähty kuin joukkuelaisia. Jossain vaiheessa ei nähty ketään muita kuin itseämme. Nyt tuntuu vähän oudolta olla yksin kotona ja tajuta, että se oikeasti loppui. On vain sellainen humu päällä, että muistaa lähinnä lähipäivistä pronssipelin ja sen jälkeen hetket joukkueen kanssa kimpassa.
Petmanin henkilökohtainen tähtihetki kisoissa osui juuri pronssipeliin, jossa hän ohjasi kolmannen erän alussa Venäjää vastaan 2–1-voittomaalin. Maali koristeli Petmanin turnaustehot lukemiin 1+2 – samoihin pisteisiin kuin Lukon urheilujohtajalla Kalle Sahlstedtilla aikanaan kyseisissä karkeloissa vuodenvaihteessa 1992–93.
– Kai se ainakin tärkein maali oli, jonka olen ikinä tehnyt. Hetkenä vielä hienompi oli silti se puolivälierän maali lopussa Ruotsia vastaan (3–2-voitto), sitä fiilistä ei pysty sanoin kuvailemaan, Petman sanoo.
Historialliset veljekset
Mitali on 19-vuotiaan hyökkääjän nuoren uran ensimmäinen.
Aiemmat yritykset arvokisoissa alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa Ruotsissa ja epävirallisemmassa alle 17-vuotiaiden World Hockey Challengessa Kanadassa päättyivät puolivälieriin. Vuonna 2017 Kanadan valkoinen joukkue oli Dawson Creekissa Petmanin edustamaa Suomea parempi maalein 5–1, vuonna 2018 Yhdysvallat vei kohtalonpelin 6–0.
Petmanin perheeseen arvokisamitali on sen sijaan jo toinen, sillä isoveli Ville Petman juhli alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruutta Venäjällä vuonna 2017. Veljekset siirtyivät yhtä aikaa Lappeenrannasta Lukon junioreihin vuonna 2016.
– Mitali on varmasti iso juttu ja ylpeyden aihe myös vanhemmille, jotka ovat tosi tiiviisti eläneet tätä kiekkoelämää meidän mukana. Ei niitä veljeskaksikkoja nyt liian paljon ole, joilla on MM-mitaleja, Mikko Petman toteaa.
Vaikka Ville Petman, 20, palasi täksi kaudeksi SaiPaan, Petmaneista tuli ensimmäiset veljekset, jotka ovat voittaneet MM-mitalit edustaessaan Lukkoa.
– Onhan sekin aika hieno juttu ja osoittaa juuri sen, että täällä on hyvä paikka nuorille kehittyä. Oli oikea ratkaisu lähteä silloin Raumalle, Mikko Petman kiittelee.
Kehitystä ja kasvua
Senteillä, sekunneilla ja kiloilla mitattavia harppauksia Petman on ottanut muun muassa omassa salaiseksi jäävässä kesätreeniryhmässään, mutta viime kausien kehittyminen pitää sisällään paljon muutakin.
– Olen tehnyt tosi paljon töitä sen eteen, että pääsisin tänä vuonna nuorten MM-joukkueeseen ja ottaisin Liigassakin isompaa roolia. Henkinen kehitys on ollut melkein yhtä suurta kuin pelillinen ja fyysinen kehitys, koen ottaneeni viimeisen vuoden aikana aika isoja askelia jääkiekkoilijana, urheilijana ja ihmisenä, Petman sanoo.
Nöyryys ja kypsyys kuuluu esimerkiksi tavassa, miten hän kommentoi mieluista rooliaan tai tavoitteitaan. Niin Nuorissa Leijonissa kuin Lukon liigajoukkueessakin Petman on pelannut enimmäkseen nelosketjussa lukuunottamatta joitakin visiittejä ylempiin vitjoihin.
– Tietysti kaikki haluavat pelata niin paljon kuin mahdollista ja mitä isompi rooli, sitä parempi. Mutta ainakin itse ajattelen, että olen valmis tekemään sen roolin mitä valmentaja antaa ja teen sen mahdollisimman hyvin. Pärjäsimme MM-kisoissakin, koska kenenkään ego ei noussut joukkuetta suuremmaksi, Petman toteaa.
Unelma huipulla
MM-jäiltä Petman kokee saaneensa niin positiivisen itseluottamusbuustin loppukaudeksi Lukon paitaan kuin lisää nälkää kehittyä paremmaksi pelaajaksi. Erityisesti 4–1-tappio Kanadalle alkulohkossa avasi valtavasti Petmanin silmiä siitä, missä hänen ikäluokkansa kansainvälinen kärki menee.
– En ole varmasti ikinä pelannut niin kovaa peliä kuin se Kanada-peli. Se vauhti, vaatimustaso ja pelaajien henkilökohtainen taito oli jotain sellaista, mitä ei tule Suomessa ajatelleeksi.
Sinne maailman huipun haminoille Petman haluaa kuitenkin oman rimansa tai unelmansa asettaa.
– Tavoitteellinen urheilija haluaa päästä mahdollisimman korkealle. Jääkiekossa se on NHL. Se on uralle sellainen pidempiaikainen tavoite, mutta siihen varrelle mahtuu varmasti paljon monia pieniä juttuja, Petman järkeilee.
Yksi ei välttämättä niin pienikään juttu on meneillään Lukossa, jonka kanssa Petmanin sopimus jatkuu vielä ensi kaudenkin.
– Loppukaudella haluan vain mahdollisimman paljon auttaa joukkuetta ja saada peliaikaa, se on varmasti itselle tärkeintä tässä vaiheessa. En oikein osaa sanoa mitään tilastollista tavoitetta, mutta Suomen mestaruus on varmaan kaikkien mielestä meille se oikea tavoite.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.