Petri Vehanen saa perjantaina juhlahetkensä, kun Lukko jäädyttää hänen pelinumeronsa: "Onhan tämä iso kunnianosoitus"

Puheen pitäminen jännittää eniten maailmanmestarimaalivahtia.

| Päivitetty

Maailmanmestari, MM-pronssimitalisti. Gagarin Cupin voittaja. Ammattipelaajana seitsemässä eri maassa. Kotimaisessa liigassa 513 ottelua, jotka kaikki kasvattajaseura Lukon pelipaidassa. Perjantaista eteenpäin kahdeksas pelaaja, jonka pelinumeron Lukko on jäädyttänyt.

Hän on Petri Vehanen.

Numero 35 siirtyy hallin kattoon kunniapaikalle

Suureen hetkeen on reilu vuorokausi. Vehanen seisoo Äijänsuon jäähallin kaukalon laidalla ja katselee kohti kattoa.

Siellä ovat rivissä Teppo Rastion, Jouni Peltosen, Matti Keinosen, Jorma Vehmasen, Jari Torkin, Matti Forssin ja Erik Hämäläisen pelinumerot.

Seuraavana iltana niiden rinnalle nostetaan Vehasen käyttämä 35. Sen jälkeen sillä ei pelaa Lukossa enää kukaan.

– Onhan tämä iso kunnianosoitus, kun katselee, minkänimisiä pelaajia on katossa, Vehanen huomauttaa.

– Osa heistä on sen verran eri ikäluokkaa, että kaikkien pelejä en ole nähnyt, mutta paljon olen kuullut. Osa on sellaisia, että olen käynyt heidän pelejään katsomassa, ja on siellä yksi oma pelikaverikin.

Ensimmäiset seremoniat suomalaisissa kaukaloissa

Omalla pelaajaurallaan Vehanen sai kahdesti seurata jäädytysseremonioita jäältä. Molemmat kokemukset ovat uran viimeiseksi jääneen seuran eli Eisbären Berlinin ajoilta.

Suomessa hän ei ole ollut koskaan edes katsomassa kenenkään juhlailtaa. Kun vanhan pelikaverin eli Hämäläisen numero nousi Äijänsuon hallin katonrajaan, Vehanen torjui kiekkoja Ak Bars Kazanin maalilla.

– Tavallaan en osaa odottaa mitään. Enemmän jännittää oma puhe, että se menisi ok. Että en takeltelisi siinä, Vehanen tokaisee.

– Jonkun verran on tulossa sukulaisia ja kavereita katsomaan. Mietin tuossa, että olen suurin piirtein kerännyt kaveripiirini jääkiekon parista. Ehkä elän omassa kuplassani.

Jääkiekkoilullisesti Moisanen oli tärkein

Puheestaan hän ei halua paljastaa mitään etukäteen. Sen paremmin hän ei halua lähteä kiittelemään ihmisiä, jotka ovat pitkään ja menestyksekkääseen uraan vaikuttaneet.

– Varmasti ne sitten puheessa tulevat. Paljon on myös ihmisiä, joita ei puheessa mainita. On niin monta ihmistä, joilla on ollut tietty rooli. Niin monta, etten jokaista voi lähteä mainitsemaan, Vehanen toteaa.

– Mutta ei tämä ole ollut yhden miehen show.

Yhden miehen hän tosin voi mainita. Kaikki tietävät, miten iso vaikutus maalivahtivalmentaja Ari Moisasella on ollut vuosien varrella.

– Jääkiekkoilullisesti hän on ollut se tärkein, Vehanen myöntää.

Lukkoa vastaan olisi ollut kamala pelata

Vehanen torjui urallaan kiekkojen lisäksi muiden suomalaisten liigaseurojen lähentelytkin. Ne tosin olivat lopulta harvassa.

– Mulle tuli soitto joskus, mutta ilmoitin agentilleni heti, että en tule pelaamaan missään muualla kuin Lukossa, Vehanen paljastaa.

– En ole siis koskaan neuvotellut minkään muun liigaseuran kanssa. Kyselyjä on joskus tullut.

Lukon lisäksi Vehanen tosin on nähty Uudenkaupungin Jää-Kotkien ja Forssan Palloseuran peliasuissa, mutta Mestis-pesteissä oli kyse vain peliajan etsimisestä ennen liigaläpimurtoa.

– Vaikka olen pelannut pari kertaa Lukkoa vastaan harjoituspeleissä, koen olevani Lukko-fani. Olisi ollut kamala pelata Lukkoa vastaan, Vehanen puntaroi.

– Tämä ajatusmalli oli minulle alusta asti hyvin selvä. En keksi, että mikään muu seura pystyisi antamaan mitään, mitä Lukko ei pysty.

Siirto KHL:ään vaihtaneeseen Jokereihin oli tosin lähellä kesällä 2014, mutta sekin jäi lopulta toteutumatta.

– Sen kanssa olisin pystynyt elämään, että olisin pelannut suomalaisessa seurassa toista sarjaa.

Voisiko Lukkoa vastaan valmentaa?

Vehasen peliura päättyi kevääseen 2018, minkä jälkeen hän lähti rakentamaan uutta uraa maalivahtivalmentajana.

Vehanen opastaa nuoria maalivahtilahjakkuuksia Lukossa ja alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa.

Voisitko joskus valmentaa jossain muualla kuin Lukossa?

– Se onkin hyvä kysymys. Sitä en ole edes ajatellut, Vehanen hätkähtää.

– En ihan heti näe sitä vaihtoehtoa, mutta maailmassa asiat myös muuttuvat. En silti ihan heti näe, että SM-liigassa olisin missään muussa seurassa.

Mestaruudet vai matka?

Vehanen pääsi urallaan näkemään jääkiekkoilua monessa maassa. Juniorivuosiensa jälkeen hän haki astinlautaa norjalaisesta Stavangerista ja italialaisesta Val Pusteriasta.

Kun läpimurto oli tehty, Vehanen kokeili siipiään Ruotsissa Moran paidassa ja heittäytyi yhtenä ensimmäisistä suomalaista venäläisiin kaukaloihin Neftehimik Nizhnekamskin väreissä.

Uransa kovimmat voitot raumalainen torjui Ak Bars Kazanissa ja pelasi KHL:ää vielä Lev Prahassa ennen siirtoaan Saksaan ja Eisbären Berlinin maalille.

Neljä DEL-vuotta jäivät uran viimeisiksi.

– Kyllä mestaruudet ovat tähtihetkiä, mutta onko liian kliseistä sanoa, että matka on ollut tärkempi, Vehanen kysyy.

– Ammattilaisurheilijan elämä on aika askeettista, mutta rakastin sitä arkea. Ei mulla ole ollut koskaan olo, että vitsi kun täytyy lähteä hallille.

Gagarin Cupin eli KHL:n mestaruuden voittaminen on niin selvä huippusaavutus, että Vehasen ei tarvitse sitä edes mainita.

– Mieleen on jäänyt pari hyvää pudotuspelisarjaa. Vedettiin yksi Prahassa, kahdet Berliinissä ja Raumalla pudotettiin samana keväänä Kärpät ja Jokerit, Vehanen kertaa.

– Olihan se mahtava juttu voittaa MM-kultaa, tulla Suomeen ja nähdä, miten paljon se liikutti ihmisiä. Ja olihan se mahtavaa voittaa KHL:n mestaruus pelaamalla seiskapelissä nollapeli. Ovathan ne olleet mahtavia juttua.

Play-out-kevät antoi motivaatioruiskeen

MM-kultaa Vehanen juhli Bratislavassa 2011 yhdessä toisen Lukko-ikonin, puolustaja Janne Niskalan kanssa. KHL:n mestaruuteen kausi oli päättynyt vuotta aiemmin.

– Onhan niitä kirveleviä tappioitakin ollut, mutta olen suht sinut urani kanssa, Vehanen puntaroi.

– Kaksi kertaa olen hävinnyt finaalin. Oma tarinansa on se kausi, kun jouduimme Lukon kanssa play-out-peleihin. Se oli erittäin raskas kausi.

Tuolloin elettiin kevättä 2009. Huippuvireinen Vehanen oli käytännössä tuolloin suurin yksittäinen tekijä, kun Lukko pystyi kukistamaan Ässät ja sysäämään porilaiset putoamiskarsintoihin nälkäisen Sportin hampaisiin.

– Siinä vaiheessa ei kroppa ollut enää kauhean vetreä, mutta elämänkokemuksena se oli kova. Kun se loppui, sain siitä erittäin kovan motivaatiobuustin, Vehanen paljastaa.

Jälkikäteen tilastoja tarkastelemalla se on helppo uskoa. Tuo kevät nosti Vehasen tielle tähtiin, ja sen merkiksi hänen numeronsa nyt nostetaan kunniapaikalle Äijänsuon jäähallin kattoon.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut